Ylösnousemus II | Page 7

virka. Malanjaksi sanottiin, nyt se on jo kuollut. Ylen viisas oli t?m? vaimo, ja osasi j?rjest?? asiat. Kun h?nelle tuotiin lapsi, otti h?n sen luokseen ja el?tteli kotonansa. Ja el?tteli, tiet?k??s, siksi kun kertyi enemm?n. Kun sitten oli kolme taikka nelj? koossa, vei h?n kaikki yhtaikaa. Oli viel? niin mukavasti k?tkytkin laitettu, suureksi, vallan kuin kahden maattavaksi, ett? sopi panna kummallekin puolelle. Siin? oli sankakin. Siihen h?n ne asetti kaikki nelj? jalat yhteen ja p??t poisp?in, etteiv?t p??sseet toisiansa kolhimaan, ja niin l?ksi viem??n nelj?? yhdell? kertaa. Tutit pisteli suihin, ett? olivat ??neti, kullanmuruset.
--Ent? sitten?
--No, samalla tavalla se Katariinankin lapsi vietiin, parisen viikkoa piti ensin luonansa. H?nenp? luona lapsi ensin alkoikin huonontua.
--Oliko se kauniskin?--kysyi Nehljudof.
--No, oli semmoinen, ettei siit??n en?? somene. Ihan sinun n?k?sesi,--lis?si akka iskien vanhaa silm??ns?.
--Mutta miksi lapsi kuihtui, luultavasti huonosti ruokittiin.
--Mit?s siit? puhuukaan? Sen ett? nimeksi vaan. Arvaahan sen kun ei lapsi ole oma. Kunhan sai el?v?n? perillekin. Sanoi sen heti Moskovaan tultua heitt?neen henkens?. Toihan se todistuksenkin, niinkuin ainakin. Ylen viisas oli akka.
Siin? se, mink? Nehljudof sai lapsestaan tiet??.

VI.
Viel? kerran satutettuaan p??ns? tuvan ja eteisen ovenkamanaan tuli Nehljudof ulos kujalle. Lapset: valkonen miettiv?inen, ja ruusunpunanen odottelivat h?nt?. Heihin oli yhtynyt viel? joitakuita muita. Odottavien joukossa oli lis?ksi muutamia naisia sylilapsien kanssa ja my?skin se laiha nainen, jonka syliss? oli tuo veret?n lapsukainen ryysyist? sommiteltu myssy p??ss?. T?m? lapsukainen hymyili kummallisesti vanhuksen kasvoillansa ja yh? liikutteli j?nnittyneesti v??ristyneit?, suuria sormiansa.
Nehljudof tiesi, ett? t?m? oli k?rsimyksen hymyily?. H?n kysyi kuka nainen oli.
--Se on sama Anisja, josta sinulle haastoin,--sanoi vanhempi poika.
Nehljudof k??ntyi Anisjan puoleen.
--Kuinka sin? elelet?--kysyi h?n.--Mill? el?t?t itse?si?
--Mill?k? el?n? Kerjuulla--, sanoi Anisja ja rupesi itkem??n.
Mutta vanhuksen n?k?inen lapsi suli kokonaan hymyilyyn v??ristellen pikku jalkojansa, hienoja kuin onkimadot.
Nehljudof otti esille lompakkonsa ja antoi vaimolle kymmenen ruplaa. Tuskin oli h?n p??ssyt pari askelta eteenp?in, kun h?net saavutti toinen nainen lapsen kanssa, sitten joku akka, sitten taas vaimo. Kaikki puhuivat k?yhyydest?ns? ja pyysiv?t apua. Nehljudof jakoi pois ne 60 ruplaa pieni? paperirahoja, jotka olivat h?nen lompakossaan, ja palasi masentuneena ja alakuloisena kotiin, s.o. pehtorin sivurakennukseen.
Pehtori vastaanotti Nehljudofin hymyillen, ja ilmoitti ett? talonpojat kokoontuvat illalla. Nehljudof kiitti h?nt?, ja menem?tt? huoneisiin l?ksi puutarhaan k?velem??n pitkin ruohoa kasvavia teit?, jotka olivat t?ynn?ns? omenakukkien valkoisia lehti?. Ja h?nen ajatuksensa py?riv?t yh? siin?, mit? h?n oli n?hnyt.
Ensin oli sivurakennuksen luona hiljaista, mutta sitten sielt? alkoi kuulua kaksi toinen toistaan kovemmin puhuvaa vihaista nais??nt?, joiden v?liin vaan silloin t?ll?in sekaantui hymyilev?n pehtorin levollinen ??ni. Nehljudof kuulosteli.
--Voimia ei riit?, ja sin? veisit ristinkin rinnalta!--puhui kiukustunut akan ??ni.
--Vastahan se juuri oli sinne p??ssyt,--puhui toinen samallainen ??ni.--Anna vaan takasin. Kiusaat lehmi? ja lapset j??v?t ilman maitoa.
--Maksa rahalla tai ty?ll?, vastasi levollinen pehtorin ??ni.
Nehljudof tuli ulos puutarhasta ja l?hestyi kuistia, jossa seisoi kaksi ryysyist? ?mm??, toinen n?ht?v?sti viimeisill??n raskauden tilassa. Kuistin astuimilla seisoi k?det purjevaatepalttoon taskuissa pehtori. N?hty??n herran vaikenivat akat ja alkoivat oikaista huivejansa, mutta pehtori veti k?det pois taskuista ja alkoi hymyill?.
Asia oli semmoinen, ett? talonpojat, kuten pehtori kertoi, olivat tahallaan laskeneet vasikoitaan ja jopa lehmi??nkin kartanon niitylle. Ja nyt oli kaksi lehm?? n?iden akkain karjasta saatu niitylt? kiinni ja otettu takavarikkoon. Pehtori vaati akoilta 30 kopekkaa lehm?? kohti, tai kaksi ty?p?iv??. Mutta vaimot v?ittiv?t ensiksikin, ett? heid?n lehm?ns? olivat vasta juuri tulleet niitylle, toiseksi, ettei heill? ollut rahoja, ja kolmanneksi he vaativat, ett? p?iv?ty?n luvasta lehm?t olisivat heti p??stett?v?t takasin, koska ne olivat aamusta alkain seisoneet tarhassa sy?tt?m?tt? ja surkeasti ammuivat.
--Olen pyyt?m?ll? pyyt?nyt,--puhui hymyilev? pehtori, katsahtaen Nehljudofiin ik??nkuin olisi vaatinut h?nt? todistajaksi,--ett? jos p??st?tte ulos suurukselle, niin paimentakoon jokainen omia elukoitansa.
--Hypp?sin vaan lapsukaista katsomaan, silloin ne jo olivat ojan yli.
--?l? siis hyppele, kun kerran olet ottanut paimentaaksesi.
--Kukas pienokaisen ruokkisi? Et suinkaan sin? sille maitosarvea suuhun pist??
--Kunpa olisi edes niityn haaskannut, ei olisi nyt maha tyhj?n?, mutta se ei kuin k?v?isi,--puhui toinen.
--Ovat sy?tt?neet puhtaaksi kaikki niityt,--puhui pehtori Nehljudofin puoleen k??ntyen.--Jollei heit? kirist?, ei saa mit??n hein??.
--?l?p?s puhu per?tt?mi?,--huusi raskauden tilassa oleva.--Minun lehm?ni eiv?t ole koskaan ennen joutuneet kiinni.
--Mutta tulitpa sittenkin kiinni,--anna raha tai mene ty?h?n.
--Kyll? tulen ty?h?n, kunhan ensin p??st?t lehm?n, n?lk??nh?n se kuolee,--huusi akka kiukkuisesti.--Muutenhan ei ole p?ivin eik? ?in lepoa. Anoppi on sairaana. Mies juovuksissa. Yksin pit?isi enn?tt?? joka paikkaan, mutta voimat puuttuu. Hiisi viek??n sinun p?iv?ty?si.
Nehljudof pyysi pehtoria laskemaan lehm?t, ja meni itse puutarhaan mietti?kseen mietitt?v?ns? p??h?n asti, mutta mietitt?v?? ei nyt en?? ollut mit??n.
Kaikki oli h?nell? nyt niin selv?n?, ettei h?n voinut kyllin ihmetell? kuinka ihmiset saattoivat olla n?kem?tt? ja kuinka h?n itsekin oli ollut kauvan aikaa n?kem?tt? sit?, mik? oli p?iv?nselv??. Kansa oli h?vi?m?isill??n, oli tottunut t?h?n omaan h?vi?mistilaansa, sen keskuudessa oli p??ssyt valtaan h?vi?miselle ominaiset ilmi?t: lasten kuoleminen, naisten ylivoimainen ty?, puuttuva ruoka kaikille, eritt?inkin ukoille. Ja n?in oli kansa v?hitellen tullut siihen tilaan, ettei se itsek??n n?hnyt tilansa koko kauheutta eik? valittanut sit?. Ja sent?hden mekin pid?mme t?t? tilaa luonnollisena, semmoisena kuin sen muka olla pit??kin. Nyt h?nelle oli p?iv?n selv?n?, ett? kansallisen puutteen p??syy, jota kansa itse hyvin tunsi ja