Ylösnousemus II | Page 6

ruusunpunaisessa. Nehljudof katsahti heihin.
--Minnek?s menet nyt?--sanoi edellinen poika.
--Matrjona Harinan luokse,--sanoi h?n.--Tunnetteko?
Pieni poika ruusunpunasessa paidassa rupesi jostain syyst? nauramaan, mutta vanhempi kysyi totisena:
--Mink? Matrjonan? Onko se vanha?
--On, vanha.
--Ohoo,--sanoi poika.--Vai sek? se on, se asuu ihan kyl?n p??ss?. Kyll? me saatamme sinut. Kuules, Petjka, menn??n saattamaan h?nt?!
--Ent?s hevoset?
--No, ehkei niille mit??n tule.
Petjka suostui ja he l?ksiv?t kolmisin yl?s pitkin kyl??.

V.
Nehljudofin oli poikien kanssa helpompi olla kuin aikaihmisten, ja h?n joutui tiell? keskusteluun heid?n kanssaan. Se pieni, ruusunpunasessa paidassa, lakkasi nauramasta ja puhui nyt yht? viisaasti ja perusteellisesti kuin vanhempikin.
--Kukas on teill? kaikkein k?yhin?--kysyi Nehljudof.
--Kukako on k?yh?? Mihaila on k?yh?, Semjon Makarof, ja viel? Martta ovat k?yhi?.
--Ent?s Anisja, se on viel? k?yhempi. Anisjalla ei ole lehm??k??n--he k?yv?t kerjuulla,--sanoi pieni Fedja.
--H?nell? ei ole lehm??, mutta heit? onkin kaikkiaan vaan kolme, mutta Martta on itse viides kotonaan,--sanoi vanhempi poika.
--Mutta Anisjapa on leski,--v?itti ruusunpunanen poika, pit?en Anisjan puolta.
--Sin? sanoit ett? Anisja on leski, mutta onpa Marttakin yht? hyvin kuin leski,--jatkoi vanhempi poika.--Eih?n sill?k??n ole miest?.
--Miss?s h?nen miehens? on?--kysyi Nehljudof.
--Linnassa t?it? ruokkimassa,--sanoi vanhempi poika k?ytt?en tavallista sananpartta.
--Viime suvena h?n kartanon mets?st? kaatoi kaksi koivua ja joutui siit? kiinni,--kiirehti pieni ruusunpunanen sanomaan.--Nyt istuu jo kuudetta kuukautta, mutta vaimo kerj??, kolme lasta ja vaivainen mummo,--luetteli h?n perusteellisesti.
--Miss? h?n asuu?--kysyi Nehljudof.
--Juuri t?ss?,--sanoi poika osottaen huonetta, jonka vastap??t? seisoi pikkuruikkuinen liinatukkainen lapsi, tuskin pysyen pystyss? ulosp?in k?yristyneill? jaloillaan, seisoi ja huojui sill? polulla, jota my?ten Nehljudof kulki.
--Vai sin? Vasjka, minne olet poikar?pp?n? taas noussut?--huusi vaimo, tullen t?ytt? vauhtia tuvasta likasessa, harmaassa, ik??nkuin saveen rypeytyneess? paidassa; h?n noppasi lapsen syliins?, sy?ksyi pel?stynein katsein Nehljudofin edelle, ja vei lapsen tupaan.
Aivan kuin h?n olisi pel?nnyt ett? Nehljudof tekee jotakin pahaa h?nen lapselleen.
Se oli sama nainen, jonka mies istui vankilassa Nehljudofin mets?st? kaadettujen koivujen vuoksi.
--Ent?s Matrjona sitten, onko h?n k?yh??--kysyi Nehljudof heid?n l?hestyess? Matrjonan m?kki?.
--Mik? k?yh? se olisi: se my? viinaa,--sanoi p??tt?v?sti ruusunpunanen, laiha poika.
Tultuaan Matrjonan m?kille Nehljudof p??sti pojat menem??n, meni itse etehiseen ja siit? tupaan. Eukko Matrjonan t?lli oli noin nelj?n ja puolen metrin pituinen, niin ett? uunin takana olevalla vuoteella ei pitempi ihminen olisi voinut oikaista itse?ns?: ?t?ll? samalla vuoteella?--ajatteli Nehljudof,--?oli Katjusha sitten synnytt?nyt ja sairastanut?. Melkein kaiken tilan t?lliss? ottivat kangaspuut, joita Nehljudofin sis??nastuessa ja p??t??n satuttaessa matalaan oveen akka paraillaan pani kokoon vanhimman lapsenlapsensa kanssa. Kaksi muuta lapsenlasta t?lm?si paistikkaan tupaan herran per?ss?, pys?htyen h?nen taaksensa ovelle ja k?yden k?sin sen kahvaan.
--Ket? haette?--kysyi akka vihasesti, ?keiss??n siit? ettei saanut kuntoon kangaspuita. Paitsi sit? h?n, kun kaupitteli viinaa, pelk?si kaikkia tuntemattomia.
--Min? olen tilanomistaja. Haluaisin v?h?n puhua kanssanne.
Akka ensin ??nett?m?n? tarkasteli Nehljudofia,--sitten h?nen katsantonsa rupesi ?kki? paistamaan.
--Vai sin?k? se olitkin, min? h?lm? kun en tuntenut, luulin ohikulkijaksi,--alkoi h?n puhua teeskennellyn yst?v?llisell? ??nell?.--Vai sin?k? se, herrasen poika.
--Saisinkohan puhua ilman kuulijoita,--sanoi Nehljudof vilkaisten avattuun oveen, jossa seisoi lapsia ja niiden takana laiha nainen, syliss?, taudista riutunut, kalpea, mutta kuitenkin hymyilev? lapsi, ryysyist? tehty myssy p??ss?,
--P??settek? siit?! N?it?k? kummia nyt katsomaan! Malttakaahan, minne se saikaan minun keppini,--huusi akka ovessa olijoille.--Sulje ovi.
Lapset poistuivat, vaimo sylilapsen kanssa sulki oven.
--Min? luulin ett? kuka se on? Ja se olikin herra itse, sin? kultainen, sin? kaunokainen,--puhui akka.--Ett?s pistitkin jalkasi t?mm?iseen t?lliin. Voi sinua, hopean hohtava! Istuhan t?nne, teid?n ylh?isyytenne, t?nne tuolille,--puhui h?n pyyhkien esiliinalla kangastuolia.--Ajattelin, mik? piru sielt? taas tulee, ja se on sitten itse teid?n ylh?isyytenne, herra hyv?, hyv?ntekij?mme, ruokkijamme. Annahan anteeksi vanhan h?lm?n,--sokeaksi olen jo k?ynyt.
Nehljudof istui, akka tuli h?nen eteens?, nojasi poskensa oikeaan k?teens? ja tuki vasemmalla oikean ter?v?t? kyyn?sp??t?, ja rupesi puhumaan laulavalla ??nell?:
--Kuinka oletkin vanhentunut, teid?n ylh?isyytenne; kuin nauris olit ennen py?re?, ja mink?s n?k?inen oletkaan nyt! Niin ain-ain, huolet kaikitenkin.
--Min? tulin kysym??n, ett? muistatkohan sin? Katjusha Maslovaa?
--Katariinaako? Kuinka en muistaisi, olihan h?n minun sisareni tyt?r. Johan nyt olisin unohtanut; paljon, paljon olen h?nen t?htens? kyyneleit? vuodattanut. Tied?nh?n min? kaikki. Kukapa olisi Jumalan edess? synnit?n ja keisarin edess? syyt?n. Nuoruus ja hulluus,--teet?, kahvia juodaan, ja niin p??see paha riivaamaan, se on voimakas, synti tulee helposti. Mink? sille taitaa! Eth?n sin? h?nt? j?tt?nyt, vaan annoit suuren summan, 100 ruplaa hellitit. Katariina itse pilasi kaikki, ei voinut tulla j?rkiins?. Jos h?n olisikin minua kuullut, kyll? olisi voinut el??. Ja vaikka h?n on sisarentyt?r minulle, sanon suoraan: tytt? ei ole toimellinen. Hankin h?nelle mainion paikan, mutta h?n ei tahtonut n?yrty?, haukkui herransa. Eih?n meid?n sovi herrasv?ke? haukkua,--sill?p? h?n kadottikin paikkansa; sitten olisi viel? voinut el?? mets?vahdin luona, mutta eip? sek??n kelvannut.
--Min? halusin kysy? lapsesta. Eik? h?n synnytt?nyt teid?n luonanne? Miss? on lapsi?
--Lapsesta min? pidin hyv?? huolta. Katariina oli sairaana, eik? voinut nousta. Min? toimitin tyt?lle kristillisen kasteen ja hommasin sen kasvatuslaitokseen. Eih?n tuommoista enkelin sielua saata kiduttaa, kun ?iti on kuolemaisillaan. Muut tekev?t niin, ett? j?tt?v?t pienokaisen, eiv?t ruoki sit?, johon se sitten kuihtuu, mutta min? ajattelin ett? parempi on kun v?h?n puuhaan ja l?het?n sen kasvatuslaitokseen. Kun rahojakin oli, niin toimitimme sen sinne.
--Olikos numeroa?
--Oli numerokin, mutta lapsi kuoli samassa. H?n sanoi: sen kun p??sin perille, siihen kuoli.
--Kuka h?n?
--No, se vaimo, se joka asui Skorobnossa. Sill? oli semmoinen