Ylösnousemus II | Page 3

Nehljudof, her?si ja kysyi itselt??n:--Teenk? siis oikein vai v??rin? En tied?, ja minulle on yhdentekev?. Nyt pit?? nukkua.? Ja h?n itse alkoi laskeutua sinne minne olivat kiivenneet is?nn?itsij? ja Maslova,--ja siell? p??ttyi kaikki.

II.
Seuraavana p?iv?n? Nehljudof her?si kello 9 aamulla. Nuori konttoripoika, joka palveli herraa, kuultuaan ett? t?m? liikkui, toi h?nelle keng?t niin kiilloitettuina, etteiv?t ne olleet koskaan ennen niin paistaneet, ja lasillisen kylm??, puhtainta l?hdevett?, sek? ilmoitti talonpoikien jo kokoontuvan. Nehljudof hypp?si vuoteeltaan, ja h?nen mieleens? juohtui eiliset. Ei ollut j?lke?k??n eilisist? s??lintunteista sen johdosta ett? h?n luopuu maasta ja h?vitt?? talouden. H?n muisti kummastellen ep?ilyksi?ns?. Nyt h?n iloitsi siit? mik? h?nell? oli tekeill? ja ehdottomasti ylpeili siit?. H?nen huoneensa ikkunasta n?kyi lawn-tennis kentt?, jonne talonpojat nyt is?nn?n m??r?yksest? ker??ntyiv?t. Sammakot eiv?t turhanp?iten illalla kurisseet. S?? oli pilvinen, aamusta alkaen oli tihkunut hiljaista, l?mmint? sadetta ilman tuulta, ja pisaroita riippui lehdill?, oksilla ja ruohojen p?iss?. Ikkunasta tuli paitsi lehtien tuoksua viel? vett? janoavan maan hajua, Pukiessaan katsahti Nehljudof useampaan kertaan akkunasta. Toinen toisensa per??n he l?hestyiv?t, tervehtiv?t toisiansa lakkiansa nostamalla ja asettuivat piiriin sauvoihinsa nojaten. Is?nn?itsij?, verev?, j?ntehik?s ihminen lyhyess? nutussa viheli?isell? pystykauluksella ja tavattoman suurilla napeilla, tuli Nehljudofille sanomaan, ett? kaikki olivat nyt koossa, vaan ett? he kyll? voivat odottaa kunnes Nehljudof ensin juo kahvia tahi teet?, molemmat olivat valmiina.
--Ei, kyll? min? ensi menen heid?n puheilleen,--sanoi Nehljudof, ja aivan odottamattansa tunsi pelkoa ja h?pe?? ajatellessaan, ett? h?nen nyt piti keskustella talonpoikien kanssa.
H?n oli menossa toteuttamaan semmoista talonpoikien toivomusta, jota he eiv?t olisi uskaltaneet ajatellakaan,--antamaan heille maata halvasta hinnasta s.o. h?n aikoi tehd? heille hyv?n ty?n, ja kuitenkin jokin asia h?vetti h?nt?. Tultuaan kokoontuneiden talonpoikain luo, kun heid?n vaaleatukkaiset, kiharaiset, kaljut, harmaat p??ns? paljastuivat, h?n h?mmentyi siihen m??r??n, ettei pitk??n aikaan voinut sanoa mit??n. Hienoa sadeviti? tuli yh?, sit? tarttui talonpoikien hiuksiin, partoihin ja heid?n nukkaisiin mekkoihinsa. Talonpojat katsoivat herraan, odottaen mit? t?m? heille sanoisi, mutta h?n ei vaan saanut sanaakaan suustansa. Vaikean ??nett?myyden katkasi tuo levollinen, itseens? luottava saksalainen, joka piti itse?ns? ven?l?isen talonpojan tuntijana ja puhui erinomaista, s??nn?llist? ven?j?n kielt?. T?m? v?kev?, ylenm??rin sy?tetty herra, samoinkuin itse Nehljudofkin, oli h?mm?stytt?v?n? vastakohtana noille laihoille, ryppyisille talonpojille heikkoine lapaluineen, jotka heill? tuntuivat mekon alta.
--Ruhtinas t?ss? tahtoo teille tehd? hyv?n ty?n--antaa maata, mutta te vaan ette sit? ansaitsisi,--sanoi is?nn?itsij?.
--Vai emme ansaitsisi? Vasilij Karlovitsh, emmek?s ole sinulle ty?t? tehneet? Hyvin olimme tyytyv?iset rouva vainajaan, siunattu olkoon h?nen muistonsa, eik? nuori ruhtinaskaan jumalankiitos hylk?? meit?,--alkoi punaverinen, kaunopuhelias talonpoika.
--Olen kutsunut teid?t t?nne, koska aijon, jos te vaan itse haluatte, antaa teid?n haltuunne koko maan,--sai Nehljudof sanotuksi.
Talonpojat olivat vaiti, ik??nkuin eiv?t olisi ymm?rt?neet tai uskoneet.
--Se tahtoo sanoa, miss? meiningiss? antaa maan? sanoi keski-ik?inen talonpoika liivimekossa.
--Antaa teille arennille, teid?n nautintoonne huokeasta hinnasta.
--Onhan se sangen hyv? asia,--sanoi er?s vanhus.
--Kunhan maksu vaan olisi kohtuullinen,--sanoi toinen.
--Miksi emme maata ottaisi?
--Kyll?h?n siihen toimeen pystymme,--maastahan leip?mme l?htee!
--Parempihan se teillekin on, saisitte puhtaat rahat k?teenne, ja p??sisitte paljosta vahingosta!--kuului ??ni?.
--Teist? se vahinko tulee,--sanoi saksalainen,--jos tekisitte ty?t? ja noudattaisitte j?rjestyst?...
--Emme sille mit??n voi, Vasilij Karlovits,--puuttui puheeseen ter?v?nokkainen, laiha ?ij?.--Sin? sanot, miksi laskit hevosen viljapeltoon, mutta kuka sen laski: min? olen koko p?iv?n ty?ss?, mutta p?iv? on pitk? kuin vuosi, kun on sen p?iv?? viikatetta heiluttanut, tulee y?ll? uni, mutta hevonen on sinun kauramaassasi ja sin? nyt minulta nahan nylkisit.
--Pit?isitte j?rjestyst?.
--Hyv? on sinun j?rjestyksest? puhua, ent? kun ei voimaa riit?,--v?itti pitk?, mustahiuksinen, kokonaan karvoittunut ij?k?s talonpoika.
--Sanoinhan ett? teid?n olisi pit?nyt aidata.
--Olisit antanut mets??,--pisti takaa pieni, rumann?k?inen talonpoika.--Min? rupesin viime suvena aitaamaan, mutta sin? telkesit minut kolmeksi kuukaudeksi linnaan t?it? ruokkimaan. Menepp?s sitten aitaamaan.
--Mit? h?n puhuu?--kysyi Nehljudof is?nn?itsij?lt?.
--_Der erste Dieb im Dorfe_,--sanoi saksaksi is?nn?itsij?.--Joka vuosi on tavattu mets?nvarkaudesta.--Opippas sin? ensin vierasta omaisuutta kunniassa pit?m??n,--sanoi is?nn?itsij?.
--Emmek?s me sitten pid? kunniassa sinua,--sanoi vanhus.--Emme voi olla pit?m?tt? sinua kunniassa, olemme kaikki sinun vallassasi, sin? voit punoa meist? vaikka nuoria.
--No, ei teit? p??se vahingoittamaan,--kunhan te ette vahingoittaisi.
--Eik? vahingoittamaan! L?ith?n viime kes?n?kin turpani m?s?ksi, ja siihen j?i juttu. Ei n?y olevan menemist? rikkaan kanssa k?r?jille.
--Mikset noudattanut lakia.
N?ht?v?sti tapahtui t?ss? sanasota ilman ett? osanottajat t?ysin ymm?rsiv?t mit? ja miksi puhuivat. Huomattavissa oli vaan toiselta puolelta pelon hillitsem?? vihaa ja toiselta oman ylev?mmyyden ja vallan tunto. Nehljudofin oli vaikea kuunnella t?t? kinaa ja h?n koetti palata asiaan: m??r?t? hinnat ja maksuajat.
--Niin, miten nyt siis p??t?tte maan suhteen? Haluatteko te? Ja mink? hinnan m??r??tte, jos koko maa tulisi annetuksi?
--Jonka on tavara, se m??r?? hinnankin. Nehljudof m??r?si hinnan. Kuten aina, vaikka Nehljudofin m??r??m? hinta oli paljon v?hempi kuin ymp?rist?ss? tavallinen maavuokra, alkoivat talonpojat heti tinki? ja pitiv?t hintaa liian korkeana. Nehljudof oli odottanut ett? h?nen tarjoomuksensa olisi otettu ilolla vastaan, mutta huomattavissa ei ollut tyytyv?isyyden merkki?k??n. Ainoastaan siit? saattoi Nehljudof p??tt?? heid?n pit?v?n tarjoumusta edullisena, ett? puheen tullessa siit?, kuka ottaisi maan: koko kyl?kuntako vai yhti?, syntyi kiivas v?ittely niiden talonpoikien v?lill?, jotka olisivat tahtoneet erottaa heikkoja ja huonoja maksajia osuudesta maahan, ja niiden v?lill?, jotka olisivat j?tetyt osattomiksi. Vihdoin is?nn?itsij?n avulla saatiin hinta ja maksuajat m??r?tyiksi, ja talonpojat l?ksiv?t kova??nisesti keskustellen alam?ke? kyl??n p?in,