Ylösnousemus II | Page 4

mutta Nehljudof meni konttoriin laatimaan is?nn?itsij?n kanssa kirjallista v?lipuhetta.
Kaikki tuli j?rjestetyksi niinkuin Nehljudof oli tahtonut ja toivonut: talonpojat saivat maan kolmekymment? prosenttia halvemmalla kuin sen vuokrahinta oli ymp?rist?ss?; h?nen omat tulonsa maasta v?heniv?t melkein puolella, mutta riittiv?t kuitenkin runsaasti Nehljudofille, eritt?inkin kun siihen tuli lis?ksi se summa, jonka h?n sai myydyst? mets?st?, ja joka oli suoritettava talousirtaimiston my?nnin j?lkeen. Kaikki olisi siis pit?nyt olla mainiosti j?rjestetty, mutta kaiken aikaa h?vetti Nehljudofia jokin asia. H?n n?ki ett? talonpojat, vaikka jotkut heist? olivatkin ilmaisseet h?nelle kiitollisuutensa, olivat tyytym?tt?m?t ja olisivat odottaneet jotakin enemp??. H?n oli siis uhrannut paljon, tekem?tt? kuitenkaan talonpojille sit?, mit? n?m? toivoivat.
Seuraavana p?iv?n? allekirjoitettiin v?lipuhe ja Nehljudof talonpoikais-l?hetyskunnan saattamana, syd?mmess??n semmoinen ep?miellytt?v? tunne ett? jotain oli j??nyt keskener?iseksi, istui fiiniin--kuten kyytimies oli sanonut, kolmivaljakon vet?m??n is?nn?itsij?n ajopeliin ja ajoi asemalle, sanottuaan hyv?sti talonpojille, jotka neuvottomina ja tyytym?tt?min? j?iv?t paitansa pudistelemaan. Talonpojat olivat tyytym?tt?m?t. Nehljudof oli tyytym?t?n itseens?. Ei h?n tiennyt syyt? t?h?n tyytym?tt?myyteens?, mutta kaiken aikaa jokin asia h?nt? suretti ja h?vetti.

III.
Kusminskista Nehljudof matkusti t?teilt?ns? perim?lleen maatilalle, sille samalle, jossa h?n tutustui Katjushaan. H?n aikoi t?ll?kin tilalla j?rjest?? maatalousasiat samaten kun oli ne j?rjest?nyt Kusminskissa; paitsi sit? h?n halusi saada kaikki mahdolliset tiedot Katjushasta ja heid?n yhteisest? lapsestaan: oliko totta ett? t?m? oli kuollut, ja kuinka se oli kuollut. H?n saapui Panovoon varhain aamulla, ja se mik? h?nt? pihalle ajaessaan ensiksi kummastutti oli kaikkien rakennusten ja eritt?inkin itse talon rappeutunut ja r?nsistynyt n?k?. Joskus viheri?isen? ollut, muinoin maalattu peltikatto punotti ruosteesta, ja muutamat levyt olivat, luultavasti myrskyss?, repeytyneet irti: vuorilaudat olivat talon ymp?rilt? paikotellen viedyt, niit? oli n?ht?v?sti kiskottu irti, v??nt?m?ll? ruosteisia nauloja, mist? vaan oli helpoimmin irti saatu. Molemmat verannat sek? etumainen ett? eritt?inkin h?nelle tuttu takimainen olivat lahonneet ja s?rkyneet, j?ljell? olivat ainoastaan vasat; muutamissa ikkunoissa ei ollut laseja, vaan olivat ne teljetyt vuorilaudoilla, ja sivurakennus, jossa pehtori asui, keittohuone ja talli--kaikki oli, rappeutunutta ja harmaantunutta. Ainoastaan puutarha ei ollut lahoa, vaan oli kasvanut joka suunnalle ja yhteen, ja oli nyt kokonaan kukassa; valkoisina pilvin? n?kyiv?t aidan takaa kukkivat kirsimarjapuut, omenapuut ja luumut. Sireeniaita kukki aivan samalla tavalla kuin sin? vuonna, kaksitoista ajastaikaa sitten, kun Nehljudof oli viel? juossut leske? 16-vuotisen Katjushan kanssa, pudonnut pehkon takana ja polttanut itsens? nokkosiin. Sofia Ivanovnan istuttama lehtikuusi, joka oli talon vieress? ja silloin vaan seip??n korkuinen, oli nyt tukiksi kelpaava suuri puu, tuuheassa pehme?ss?, keltasenvihri?isess? havussa. Joki oli tulvillaan ja kohisi myllyn laskoksessa. Sentakaisella niityll? kulki kirjava, sekava kyl?n karja. Pehtori, lukunsa keskeytt?nyt seminaarilainen, tuli hymyillen Nehljudofia vastaan pihalla, viel? hymyillen pyysi h?net konttoriin ja herke?m?tt? hymyillen meni sitten v?lisein?n taa, ik??nkuin olisi t?ll? hymyll??n luvannut jotain erinomaista. V?lisein?n takana kuiskuteltiin jotakin ja sitten vaiettiin. Kyytimies, saatuaan juomarahoja, ajoi kulkusia helistellen pihalta, ja sitten kaikki hiljeni. Heti sen per?st? juoksi ikkunan ohitse tytt? avojaloin, korupaidassa, korvissa ankan h?yhenet[1], sitten juoksi tyt?n j?lkeen mies kolistellen kovaksi astutulla polulla paksujen kenkiens? nauloja.
Nehljudof istuutui ikkunan ??reen katsellen puutarhaan ja kuunnellen. Keve?sti liehutellen hiuksia h?nen hikisell? otsallansa ja kirjoituslehti?, jotka olivat veitsell? piirrellyn ikkunalaudan p??ll?, tuulahteli pienest?, kaksipuolisesta ikkunasta raitis, kev?inen ilmanhenki, ja tuoksui kaivetulta maalta. Joelta kuului ?tra-pa-tap, tra-pa-tap?--pyykki?mm?in toistaan tavoittava vaatteiden poukutus, ja n?m?t ??net hajosivat pitkin jokipadon auringossa kimaltelevaa pintaa, ja yhtaikaa kuului myllyveden putous; korvan ohi lent?? suristi pel?stynyt k?rp?nen.
Ja yht?kki? Nehljudof muisti, ett? joskus, kauvan sitten, kun h?n oli nuori ja viaton, h?n aivan samalla tavalla t??ll? kuuli tuommoista m?rk?in vaatteiden poukuttamista joelta ja myllyn yksitoikkoisen pauhun keskelt?, aivan samalla tavalla kev?inen tuuli liikutteli hiuksia h?nen m?r?ll? otsallaan ja paperilehti? leikellyn ikkunalaudan p??ll?, ja aivan samalla tavalla oli pel?stynyt k?rp?nen lent?nyt korvan ohitse; ja h?n ei ainoastaan muistanut itse?ns? 18-vuotiaana poikana, jommoisena oli silloin, vaan tunsi itsens? samaksi, yht? raittiiksi, yht? puhtaaksi ja yht? suurten tulevaisuuden aatteiden innostamaksi, mutta samalla, kuten tapahtuu unessa, h?n tiesi, ett? kaikki se oli mennytt?, ja h?nen mielens? tuli kauhean alakuloiseksi.
--Milloin suvaitsette sy?d? aamiaista?--kysyi pehtori hymyillen.
--Milloin hyv?ns?--en ole n?lk?inen. Min? menen kyl?lle k?velem??n.
--Ettek? suvaitsisi katsahtaa p??rakennukseen, minulla on siell? sis?ll? kaikki j?rjestyksess?. Tehk?? hyvin katsahtakaa, jos ulkopuolella onkin v?h?n...
--Ei, kyll?p?h?n sitten. Sanokaa, tied?ttek? t??ll? er?st? vaimoa nimelt? Matriona Harina? (Se oli Katjushan t?ti).
--Kyll? kaikitenkin. Tuollahan se asuu kyl?ss?,--enk? mill??n muotoa saa sit? tottelemaan. Se pit?? kapakkata. Olen tavannut monta kertaa, olen torunut, mutta s??li on vied? k?r?jiinkin, mummolla on lapsenlapsia,-- sanoi pehtori yh? samalla tavalla hymyillen, jolla sek? tahtoi miellytt?? is?nt?? ett? ilmaisi olevansa vakuutettu Nehljudofin ymm?rt?v?n kaikenlaisia asioita yht? hyvin kuin h?nkin.
--Miss? h?n asuu? Tahtoisin menn? h?nen luoksensa.
--Kyl?n p??ss?, kolmas m?kki sielt?p?in. Vasemmalla puolella on savim?kki ja kohta sen takana on h?nen toliinsa. Ehk? tulen teit? saattamaan,--puhui pehtori iloisesti hymyillen.
--Ei, kiitoksia, kyll? min? l?yd?n, mutta olkaa te hyv?, k?skek?? sillaikaa ilmoittaa talonpojille ett? he tulisivat kokoon, minun t?ytyy puhua heid?n kanssaan maasta,--sanoi Nehljudof aikoen t??ll? tehd? talonpoikien kanssa samallaisen v?lipuheen kuin Kusminskissakin, ja jos mahdollista jo t?n? iltana.

IV.
Tultuaan portista kohtasi Nehljudof kovalla kujapolulla nopeasti, lihavilla avojaloilla juoksevan talonpoikaistyt?n kirjavassa esiliinassa ja h?yhenet korvissa.