Vanhoista kätköistä | Page 8

p?iv?llisruuat olivat kerrassaan sy?t?viksi kelpaamattomat -- mik? muutoin ei ollut ensink??n harvinaista -- iski Arvidille veitikkamaisesti silm??, jonka j?lkeen he virke?ll? ruokahalulla tekiv?t pikaisen lopun p?yd?ll? olevista leip?- ja voivaroista, joita sisaret eiv?t huomanneet niukentaa, sek? ?kastoivat kaulaansa? kaljalla t?ytetyst? karahvista, poikamaisella hilpeydell? ylist?en p?yd?n herkkuja niin kova??nisesti, ett? sisaret, jotka heit? muuten alinomaa v?ijyiv?t, tarpeeksi asti t?ll? kertaa saivat kiitossanoja kuulla.
* * * * *
Maailman kavaluudesta ja nurinkurisuudesta jatkuu kirousta enemm?n kuin niiden mit?tt?myys oikeastaan ansaitsisikaan. Ne synnytt?v?t usein valhetta ja vihaa, joista muita ilkeit? paheita vuorostaan johtuu. Noiden kolmen vallanhimoisen sisaren mielet?n menettely, kun he koettivat tanssittaa velje?ns? sen pillin mukaan, joka heid?n korvissaan ihanimmin soi, oli yksi niit? pieni? siemeni?, joista rikkaruoho versoo.
Kerrankin tapahtui, ett? kun nuoret miehet, istuessaan hyvin ruokahaluisina p?yt??n, taasen huomasivat sen perin kurjaksi ja niukaksi, kaikki heid?n leikilliset yrityksens? tukehtuivat harmiin, ja yhdess? he muitta mutkitta poistuivat ruokasalista. Nyt Aleksis valjastutti hevosen k??sik?rryjen eteen, l?hte?kseen, kuten h?n rengilleen sanoi, kaupunkiin puolista sy?m??n.
Ja kaupunkimatka tulikin perinjuurinen ja p?iv?llinen oivallinen, josta ei ensim?ist?, toista eik? kolmattakaan ryyppy? puuttunut, jossa olut ja portteri virtana juoksi ja viini ja samppanja yhten??n vuoti. Loppuosa p?iv?st? kului humussa ja sumussa; r?hin? ja tappelu saattoi nuorukaiset lopuksi poliisikonttoriin, josta ainoastaan runsaat sakot heid?t pelastivat.
Selv?n? miehen? oli Aleksis s?vyisin ja suuttumattomin ihminen maailmassa, mutta juopuneena joutui h?n ajattelemaan sit? v?kevyytt?, mink? luonto h?nen ruumiiseensa oli k?tkenyt, ja silloin her?si my?skin se uhkamielisyys ja toimintakyky, jotka h?nelle usein h?nen elontiell??n olisivat olleet tarpeen ja korkeampia tarkoitusperi? varten v?ltt?m?tt?m?mm?t kuin nyt. T?mm?isiss? tapauksissa h?n tuli vallanhimoiseksi ja vaati, ett? h?nen k?skyj?ns? piti v?ltt?m?tt?m?sti toteltaman. ?Tahdon n?ytt??, ett? min? olen mies ja oma herrani? oli h?nell? tapana silloin lausua.
Kun nuoret miehet palasivat kotia seuraavana p?iv?n?, oli heill? matkassa sangen runsaasti juomatavaroita, joilla he, kuten itse sanoivat, h?yst?isiv?t ruokaansa ja mielt?ns? ik?v?ss? talossa.
H?mm?styksen valtaamina n?kiv?t sisaret t?m?n, mutta he eiv?t tohtineet sanallakaan v?itt?? vastaan, kun huomasivat sen jyrk?n uhkamielisyyden, jota Aleksis heille nyt osoitti. He olivat nyt ?lynneet liian pitk?lle menneens? sek? keksiv?t uuden keinon, jonka kirjeess? ilmoittivat vanhemmalle veljelleen, kutsuen kaikessa hiljaisuudessa h?nt? avuksi.
T?m? n?in keksitty sotatemppu oli n?ytt?v? vapaaehtoiselta per?ytymiselt?, jota todelliselta rauhalta tuntuva aselepo seurasi. P?iv?n tunnussanana oli aulius ja yst?v?llisyys.
T?m?n kotoisen valoisuuden ensim?isist? ilmeist? l?mpeni Aleksin hempe? syd?n, puhkesi uusille vesoille kuin puu kev??ll?. H?n uskoi taas t?ydest? syd?mest? sisariinsa, ett? he tarkoittivat h?nen parastansa, ja koetti palkita heid?n hyvyytt?ns? uusilla voimainsa ponnistuksilla. Iloa ja riemua tuntien h?n puuhasi maanviljelyksess??n, jota h?n muutoin ei koskaan laiminly?nyt, ja kun ilta tuli, istui h?n tyytyv?isen? kirjansa ??ress? tahi keinutuolissaan. Silloin kajahti usein h?nen harmonikastansa s?velm? toisen per?st?, mutta useimmiten kuitenkin Forssan-valssi. Silloin h?nen katseensa oli yht? hyv?nsuopea kuin ennenkin ja silloin h?n iloisesti ja veitikkamaisesti iski silm?? yst?v?lleen Arvidille, jolle h?n oli uskonut suhteensa Reginaan.
Lokakuun lopulla Arvid matkusti pois, kehoittaen eronhetkell? Aleksia naisv?en vehkeiden takia olemaan onneansa hukkaamatta.
Heikkoluontoinen, herkk?uskoinen ja ep?itsen?inen Aleksis, jonka syd?n oli hyv?, mutta ymm?lle joutunut oli nyt j??nyt yksin. Muutaman askeleen p??ss? h?nen selk?ns? takana vaani h?nt? vallanhimo, tyhm? ylpeys ja tekopyhyys valmiina panemaan tuumansa lopulliseen t?yt?nt??n.
* * * * *
V?h?n ajan kuluttua tuli pyh?kekrin aika, jolloin palvelusv?ki maalla vanhan kansan tapojen mukaan viett?? n. k. kissan-viikkoa, joksi ainoastaan talon kaikkein v?ltt?m?tt?mimm?t askareet j??v?t paikoillaan pysyvien palvelijain ja is?nt?v?en itsens? toimitettaviksi.
R?mpp?viikon viimeisen? p?iv?n? saapuivat taloon uudet rengit, jolloin itsekullakin oli saattajana joku vanhempi, arvokkaampi henkil?, joku omainen tahi edullisimmassa tapauksessa entinen is?nt?ns?, joka sill? tavalla tahtoi suosittaa uutta palvelijaa.
Muutamin paikoin H?mett? ja ehk? muuallakin Suomessa vallitseva vanha kaunis tapa vaatii, ett? vastasaapuneet ja heid?n saattajansa sy?v?t uudessa paikassa ensim?isen ateriansa yhdess? is?nn?n kanssa, jolloin em?nt? pit?? passauksesta huolen. Ateria on muhkea, ja is?nt? itse tarjoilee ruokanaukkuja vierailleen.
Mainittua tapaa noudatti Aleksiskin. P?yd?ss? ei keskusteluaineita puuttunut, vieraat kun olivat eri pit?jist? tulleet, ja jokaisella oli paikkakunnaltaan jotain uutta kerrottavana. Yksi n?ist? uusista rengeist? oli Forssasta ja tiesi puolestaan jutella, ett? er?s k?yh? tehtaannainen siell?, jota tavallisesti nimitettiin mustalaistyt?ksi ja jonka nimi muutoin oli Regina, hiljainen ja siivo tytt? sit? paitse, oli siihen m??r??n lumonnut er??n ty?njohtajan, ett? t?m? oli h?neen kerrassaan pikeytynyt, viel?p? tytt?? kosinutkin. Mutta tytt? oli ollut kyllin j?rjet?n vastatakseen, ett'ei h?n ikin? en?? naimisiin menoa ajattele.
Sill'aikaa kun syd?men pohjasta naurettiin tuota hullunkurista tytt??, tarttui Aleksis toisen kerran viinapulloon, kaatoi omaan lasiinsa ja antoi pullon sitten kiert?? ymp?ri p?yt??. Tyhjent?ess?ns? lasinsa, virkkoi h?n ??nekk??sti: ?Sen tyt?n maljan me juomme pohjaan!? Niin k?vikin ja viel?p? vieraille yht? suureksi mielihyv?ksi kuin ?skett?in, eik? kukaan paitsi Aleksin sisaret, jotka p?yd?ss? toimittivat em?nn?n virkaa, tiet?nyt, ett? malja t?ydess? totuudessa tyhjennettiin.
Joulun aikana saapui sisarten kirjallisesta kehoituksesta h?nen veljens? Frans taloon, ja Aleksis, joka ei ollut huomaavinaan niit? salaper?isi?, pitk?llisi? neuvotteluja, joita sisarukset suljettujen ovien takana pitiv?t, otti h?net syd?mellisesti vastaan.
Iidan puuhat eiv?t tarkoittaneet enemp?? eik? v?hemp?? -- p??tt?en siit? mit? veli Aleksille my?hemmin uskoi -- kuin t?m?n asettamista holhuunalaiseksi, h?n kun muka oli kykenem?t?n omaisuuttaan hoitamaan, mutta Frans, joka omasta kokemuksestaan tiesi, ett? ankaralla