Vanhoista kätköistä | Page 7

h?n niin k?ytt?ytyi, toivoen siten sisarten v?hitellen v?syv?n. Ei, h?n tunsi itsess??n, ett? h?nen varhain masennettu toimintakykyns? k?rsisi tappion taistelussa tarmokkaita sisariaan vastaan. H?n vet??ntyi sen vuoksi yh? enemm?n heist? erilleen. Pitk?t syys- ja talvi-illat vietti h?n yksin huoneessaan, istuen keinutuolissaan ja vedellen harmonikkaansa, mink? huvin perhekunta kernaasti n?ytti h?nelle suovan.
Silloin h?n usein soitteli Forssan-valssia, mutta hiljemmin kuin muita s?velmi?. H?nen ajatuksensa liiteliv?t surumielisin?, kauas luokse hennon Reginan, josta h?n tiesi, ett? h?n lempi h?nt? yksinkertaisesti ja uskollisesti. N?in? hiljaisina yksin?isin? iltoina, jolloin sade usein tuskallisesti pieksi akkunaruutuja taikka kun lumimyrsky tuimasti vinkui yli ulapan j?iden, uneksi h?n kev?ist?, jotka olivat viel? koittavat, ja silloin yltyi h?nen rakkautensa Reginaan ja h?nen ik?v?ns? kasvoi yh? voimakkaammaksi.
* * * * *
Seuraavana kes?n? h?n l?hti iloisin mielin asevelvollisena ottamaan osaa Urjalan reserviharjoituksiin. Vaikka h?n ei isosti tuntenut halua sotauralle, oli h?n kuitenkin ennen arvannostoa, usein aavistamattaankin, salaa toivonut joutuvansa vakinaiseen v?keen, siten tullakseen pakoitetuksi myym??n talonsa, lakkauttamaan taloudenpitonsa sek? ainakin kahden vuoden ajan olemaan vapaana siet?m?tt?mist? kahleista, joita h?nen hell? luontonsa ei voinut katkaista.
Nyt h?n sai tyyty? kuuden viikon lomaan, jotka h?nen piti viett?? Urjalassa, mist? ei ollut pitk? matka Forssaan.
T?m? seikka ei ollut her?tt?m?tt? perheneuvoston tarkkaavaisuutta, ja siit? syyst? sopi vallan hyvin, ett? joku tahi pari sisaruksista, mit? parhaimmalla tuulella ja varustettuna mit? runsaimmilla ja maukkaimmilla lahjoilla talon varastosta, saapui leiriin tervehtim??n velimiest?, joka n?yr?n? ja tyynen? otti heid?t vastaan ja piti heille seuraa, kunnes iltasoitto viimein vei vartiattaret h?nen luotansa.
Aleksin komea ja nuorekas vartalo n?ytti muhkealta sotilaspuvussa, eritt?inkin kun h?n k?ytti omia vaatteitaan eik? kruunun. T?t? eiv?t Iidan silm?t voineet olla huomaamatta. Seuraavana pyh?n? h?mm?stytti t?m? Aleksia sill? hauskalla sattumalla, ett? h?n toi mukanansa leiriin er??n ?yst?v?tt?rens?.? T?m? tytt? oli varakkaan v?rj?rimestarin taikka v?rj?ritehtailijan -- mill? j?lkim?isell? nimell? h?n mieluummin suvaitsi itse??n kutsuttaa -- ainoa tyt?r.
Yst?v?t?r, jonka nimi oli Amalia, oli tosin kolme vuotta vanhempi kuin Aleksis sek? yht? iso ja tanakka kuin Regina oli pieni ja hento. H?n n?ytti kuitenkin aika komealta loistavassa, kallisarvoisessa puvussaan, joka oli viimeisen muodin mukaan tehty, ja muutoin h?nt? koristivat sormukset, korvarenkaat ja koruneulat. H?n oli sit? paitse luonteeltaan hilpe? ja seurael?m?ss? mukava, jutteli paljon, nauroi viel? enemm?n sek? k?ytti ahneesti hyv?kseen sit? ruokavarastoa, mink? Iida oli tuonut mukanaan.
Aleksis, joka ei heti huomannut viritetty? ansaa ja joka kenties tuli hyv?lle tuulelle siit? kohteliaisuudesta, joka n?ht?v?sti tuli h?nen osakseen t?m?n uljaan naisen puolelta, joka nyt leiriss? k?vi, suostui muitta mutkitta t?ksi pyh?ksi j??m??n Urjalaan.
Ateriaa, joka sy?tiin muutamassa metsik?ss? ja johon iloinen reservil?inen ja Aleksin yst?v? -- muuten ylioppilas -- oli pyydetty osaa ottamaan, h?ystettiin hilpeill? jutuilla ja pakinalla. Kun kahvi oli juotu, ilmestyi ruokakorin pohjalle pullo punssia, jonka j?lkeen iloisia maljoja tyhjennettiin, joihin Iidakin otti osaa, ajatellen n?ht?v?sti niinkuin entinen ruununvouti: ?kun *min?* juon, on se oikein!?
My?hemmin j?lkeen puolenp?iv?n tanssittiin tavallisuuden mukaan leiriss?. Tukevuudestaan huolimatta Amaliakin otti osaa tanssiin hauskalla mielell?, pyyhki aina v?h?n v?li? hien otsaltaan ja kasvoiltaan, eik? h?nell? ollut mit??n sit?k??n vastaan, ett? toiset reservil?iset veiv?t h?net tanssiin, vaikka h?n n?ht?v?sti mieluimmin tanssi komean Aleksin kanssa.
Kauniiksi ei voi sanoa tuota hyv?? Amaliaa. H?nen pieni nypyr?-nen?ns? ik??nkuin nousi varpaillen p??st?kseen hiukankaan esille h?nen pullevien poskiensa v?list?, ja silm?t olivat pienet sek? katosivat tykk?n??n, kun h?n nauroi. Kun Forssan-valssia kerran illan kuluessa alettiin soittaa, vet??ntyi Aleksis, aivan kuin olisi h?n saanut pistoksen syd?meens?, hetkiseksi pois koko tanssipaikalta. H?nen sielunsa silmiin kuvastui nyt Regina. T?m?n tyt?n tummat, l?mpim?t silm?ykset olivat nyt h?neen rakkautta hehkuvina t?hd?tyt ja Aleksis muisti, miten omituisella ??nenvivahduksella h?n oli kerran sanonut: ?Anna minun kerran sinua suudella.?
* * * * *
Samaan aikaan Regina istui muutamassa tanssituvassa Forssassa. H?n istui siin? vain illan kuluksi eik? tanssin vuoksi, sill? eih?n kukaan tanssinut h?nen kanssaan. H?n oli entisens? n?k?inen, paitse ett? h?nen kasvojensa ilme oli entist??n tyynempi ja yst?v?llisempi. Tunnetun valssin s?veliin, jotka t?n?kin iltana hivelevin? ja houkuttelevina kaikuivat, yhtyi h?nen uskollinen syd?mens?, riemuiten: ?voi! kuinka sinua rakastan.?
* * * * *
Iida ja Amalia poistuivat hyviss? ajoin leirist?, edellinen onnellisena siit?, ett? h?nen vehkeens? olivat hyvin onnistuneet, j?lkim?inen ajatellen miellytt?v?? suhdettansa Aleksiin, sill? h?nen ei ollut vaikea oivaltaa yst?v?tt?rens? aikeita.
Kun ylioppilas Arvid ja Aleksis olivat j??neet kahden kesken, virkkoi Arvid nauraen:
-- Min? luulen, piru soikoon, ett? h?n tuli sinua kosimaan.
-- Ket? sin? tarkoitat? kysyi Aleksis hajamielisesti.
-- Kultatynnyri?p? tietenkin, vastasi Arvid.
-- Tule, lausui Aleksis nurpeillaan, menn??n oluen juontiin. Min? tied?n, miss? sit? tavaraa t?n? iltana on saatavissa!
* * * * *
Seuraavalla viikolla tuli ensim?iselle kutsuntaluokalle poisl?ht?. Arvid, joka nyt halusi kenenk??n h?iritsem?tt? antautua opintoihinsa, seurasi yst?v??ns? Aleksia t?m?n maatilalle j??d?kseen sinne my?h??n syksyyn saakka.

V.
UUSIA VEHKEIT?.
Ett? Aleksis omap?isesti ja sisarten mielipidett? kysym?tt? oli p??tt?nyt ottaa Arvidin t?yshoitoon luokseen katsoivat n?m?t oikeuksiensa loukkaamiseksi.
Iidakin, joka ?sken leiriss? oli hilpe?lle ylioppilaalle osoittanut sulinta herttaisuutta, oli t??ll? kotona h?nelle h?mm?stytt?v?n ep?kohtelias. Mutta nuoret miehet eiv?t sen enemp?? asiasta perustaneet. Entisell??n alkoi v?hitellen olla tuo vanhastaan tunnettu Aleksin rattoisa mieliala, joka ilmeni niin huolettomalla tavalla, ett? se her?tti perheneuvostonkin h?mm?styst?. Niinp? Aleksis, kun