Vanhoista kätköistä | Page 5

h?n kuunteli, kahden vaiheilla ollen, noita v?hitellen heikkenevi? kolkutuksia. -- Ehk? kotona h?nen parastaan kuitenkin tarkoitettiin!
Niinh?n oli aina ollut.

III.
ERONHETKI
Kiireist? ty?n aikaa jatkui, ja pyhin? satoi vett? virtanaan yht? p??t?, niin ett? Forssassak?ynnit joksikin ajaksi Mustialan pojilta j?iv?t sikseen.
Syyskuun alussa sai Aleksis vanhimmalta sisareltaan Johannalta kirjeen, jossa t?m? toi esille syvimm?t huolensa siit? onnettomuudesta, johon h?n jo edelt?p?in oli huomannut rakkaan, nuoren veljens? joutuvan, jos h?n jatkaisi kevytmielist?, ajattelematonta suhdettansa tuohon kurjaan tehtaantytt??n, josta suhteesta h?nen todelliset yst?v?ns? olivat sisarille tiedon saattaneet. ?Eth?n koskaan ajatelle?, kirjoitti h?n, ?tuoda meille, siskoillesi, jotka olemme valmiit sinun ja sinun todellisen onnesi hyv?ksi uhraamaan kaikki, sellaista naista k?lyksi? Sin? parhaiten tied?t, mink? neuvon ?itimme nyt sinulle antaisi, jos h?n el?isi, ja sinun t?ytyy kai ymm?rt??, ett? me nyt sinulle kokemattomalle nuorukaiselle olemme ?idin sijassa. Isien siunaukset rakentavat lapsille pes?n, sanoo meid?n Herramme?, -- siten jatkui kirje sek? loppui kylm?ll?, hiljaisella ja hurskaalla Maria-siskon siunauksella ja nuorimman sisaren Iidan kuumilla kyynelill?.
Punastuen luki Aleksis t?m?n kirjeen. Ensim?inen tunne, jonka se h?ness? her?tti, oli h?pe?, mink? lapsikin tuntee, kun se tottelemattomuudesta on joutunut kiinni. Sitten h?n itsens? takia oli kiukuissaan ja sadatteli ep?itsen?isyytt??n. Mutta jouduttuaan toistamiseen t?mm?isten ristiriitaisten tunteitten valtaan alkoi h?ness? her?t? mit? hellint? my?t?tuntoisuutta Reginaa, tuota kovaa kokenutta turvatonta, viatonta tytt?? kohtaan, jonka koko h?pe? oli h?nen k?yhyytens?. H?n ei ollut nuorukaisen voimalla ja rohkeudella avannut syd?nt?ns? kauneimmalle enkelille, mink? taivas l?hett?? maan p??lle: ensim?iselle rakkaudelle; se tuli nyt kuihtuneena, nuhtelevana, kyyneltyneen? h?nen puoleksi avattuun syd?meens? ja istui siell? ??net?nn? ja kalpeana kynnyksell?.
Ollen luonnostaan hento ja runollinen ei h?n tuntenut n?it? tunteita niin selv?sti, ett? olisi voinut ne sanoihin pukea, mutta ne eliv?t h?nen mieless??n tunnonvaivojen tapaisina, jotka etsiv?t lievennyst? her?tt?m?ll? eloon oudon vieraan h?nen lapsellisessa syd?mess??n: miehuullisen uhkamielisyyden.
Ensi kerran h?n nyt kirjoitti omaisilleen lyhyen ja kylm?n kirjeen, pyyt?en heit? lohduttamaan itse?ns? sill?, ett'ei h?n koskaan tekisi heille eik? itselleen mit??n h?pe?llist?.
Sittenkun h?n -- se tapahtui muutamana pyh?n? -- oli kirjoittanut t?m?n kirjeen, l?hti h?n Forssaan ja l?ysi Reginan siit? ty?miesperheest?, jossa t?ll? oli asuinsijansa. H?n sattui olemaan yksin kotona, kun Aleksis saapui.
Ilo saada h?net j?lleen n?hd? karkotti kaiken h?mm?styksen, jonka h?ness? her?tti Aleksin ?killinen ilmestyminen h?nen asuntoonsa, ja Regina otti h?net vastaan ihan kuin olisi ollut luonnollisin asia, ett? h?n oli tullut h?nt? tapaamaan.
Aleksin katse oli tavallista yst?v?llisempi, ja h?nen ??nens? sointui vienona ja rakkautta uhkuvana.
Kun h?n oli istahtanut, veti h?n tyt?n hiljaa syliins? ja suuteli h?nt? syd?mellisesti.
Regina punastui hienosti, mutta istui rauhallisena h?nen polvellaan. Silloin kietoi Aleksis hiljaa tyt?n k?sivarren oman kaulansa ymp?ri ja kertoi mit? l?mpimimmin sanoin, mit? h?nen siskonsa olivat h?nelle kirjoittaneet ja kuinka hyv?t ja herttaiset n?m?t aina h?nt? kohtaan olivat olleet, vaikka he eiv?t saattaneet k?sitt??, ett? h?n ei en?? ollut mik??n lapsi. H?n arveli, ett? he kyll? aikaa my?ten taipuisivat, eritt?inkin jos oppisivat Reginan tuntemaan.
Vihdoin sanoi h?n:
-- Eiv?th?n ne tahdo tehd? minua onnettomaksi, sill? nyt min? tied?n, ett'en voi rakastaa ket??n muuta tytt?? kuin sinua, ja kai Jumala niin ohjaa, ett? min? kerran olen tuova sinut vaimonani kotiani.
Regina, joka alussa oli istunut tyynen? ja ainoastaan katsellut totisilla silmill? Aleksia, liikahti levottomasti, kun t?m? mainitsi, ett? h?n h?nest? piti. N?it? h?nen viimeisi? sanojaan kuullessaan nojasi h?n p??ns? k?tens? varaan ja k??nsi miettiv?n n?k?isen? katseensa huoneeseen p?in.
-- Olitko tuuminut menn? naimisiin minun kanssani? kysyi h?n n?yr?sti asentoansa muuttamatta.
-- Toivon viel?, ett? niin on k?yv?, vastasi toinen ja kumartui eteenp?in voidakseen paremmin h?nt? katsella.
-- Sit? min? en ollut ajatellut, toisti Regina ik??nkuin itsekseen. -- Sinullehan t?ytyy olla parempi kuin min?. Min? olin vain niin onnellinen siit?, ett? olit minulle yst?v?llinen, yst?v?llisempi kuin milloinkaan olin ajatellutkaan ihmisen toista kohtaan saattavan olla. Ja min? pidin sinusta niin paljon. Ei, et saa ajatella menev?si naimisiin minun kanssani. Olisihan se synti? sinua kohtaan.
Ja Regina loi h?neen niin vakavan ja syd?mellisen katseen, ett? h?n peitti silm?ns? k?sill??n.
Huoneessa syntyi sellainen hiljaisuus, kuin ei ket??n el?v?? sielua olisi siell? ollut.
-- Mutta min?h?n pid?n sinusta niin syd?mellisesti, minun oma tytt?seni, virkkoi vihdoin Aleksis melkein kainosti, ja olenhan min?kin sinulle rakas?
Silloin nousi Regina h?nen sylist??n ja asettui tuolille istumaan, niin ett? h?n k??nsi selk?ns? Aleksille, sek? painoi p??ns? molempien k?siens? varaan, jotka nojasivat tuolinselk?? vasten.
-- Tied?tk? sin?, Aleksis, virkkoi h?n, ett? min? olen j?ykk?mielinen, eiv?t iskut eiv?tk? ly?nnit ole voineet ainoatakaan kyynelt? puristaa silmist?ni, mutta nyt minun t?ytyy itke?, tiet?ess?ni ett? minua rakastat.
Ja h?n purskahti itkem??n ja vuodatti runsaita, onnellisia kyyneli?, h?n ei nyyhkytt?nyt, mutta h?nen hento vartalonsa vapisi hiljaa. Aleksis istui ??net?nn? ja kummastuneena paikallaan. Kaikki t?m? tuntui vaatimattoman, yst?v?llisyyteen tottuneen nuorukaisen mielest? niin omituiselta ja mahdottomalta, ett? h?n tunsi itsens? melkein sanattomaksi eik? oikein tiet?nyt, mit? h?nen piti tehd?.
Vihdoin h?n nousi yl?s ja laski k?tens? tyt?n olkap??lle ja lausui hiljaa:
-- Regina!
T?m? loi h?neen ilokyynelist? loistavan katseen ja, ojentaen h?nt? kohti molemmat k?tens?, nousi yl?s ja virkkoi viattomasti:
-- Niin, kyll? rakastan sinua! Anna minun suudella sinua kerran!
H?n suuteli pojan huulia, mink? suudelman t?m? monin kerroin takaisin maksoi.
Sitten sanoi h?n hymyillen:
--