Vanhoista kätköistä | Page 4

tarttui h?n tyt?n k?teen ja siten he k?veliv?t hetken aikaa eteenp?in sanaakaan virkkamatta.
-- Oliko hauska viime pyh?n?? kysyi Aleksis katkaistakseen ??nett?myyden.
-- Kuinkas muuten, vastasi Regina ja katsahti hiukan kummissaan h?neen.
-- Te tanssitte hyvin, virkkoi Aleksis edelleen ja heilutti keve?sti h?nen k?tt?ns?.
Regina ei mit??n vastannut, vaan veti pois k?tens? ja asetteli hiukan huiviansa, joka oli niskaan luistanut.
He olivat nyt p??sseet muutamien tien varrella olevien asuntojen sivuun. Heid?n l?heisyydest??n l?hti kuja maantiet? menem??n yli peltojen muuatta metsikk?? kohti, joka edemp?? n?kyi.
-- Ment?isiink?h?n sinne, kysyi Aleksis, mets?ss? on niin viile??.
-- Miks'ei, t??ll? tulee niin paljon ihmisi? vastaan, kuului Reginan yksinkertainen vastaus.
Aleksis avasi ver?j?n, ja he k?veliv?t eteenp?in l?pi korkeiden, laineisten ruislaihojen, jotka alkoivat keltaiseen vivahtaa.
Taas vallitsi hiljaisuus hyv?n aikaa.
Kun Regina v?liin kumartui katkaistakseen pientarelta sinikukan tahi papinkauluksen, katseli nuorukainen veljellisell? l?mm?ll? h?nen hentoa vartaloansa.
-- T?n? vuonna saatte aikuisin ruveta rukiin leikkuuseen, virkkoi tytt?.
-- Aikuisin kyll?, joll'ei ilma t?st? muutu, arveli Aleksis.
-- Aleksis on varmaankin talollisen poika? kysyi h?n taas.
-- Niin olen, vastasi h?n. Vanhempani ovat molemmat kuolleet; ensi vuonna ostan itselleni oman talon.
-- Jumala antaa teille kyll? onnea, lis?si tytt?.
-- Miksik? niin? kysyi Aleksis lyhyen hetken kuluttua.
-- Teh?n olette hyv? ihminen, vastasi tytt? ja loi h?neen kiitollisen katseen.
H?n tarttui nyt tyt?n k?teen uudestaan, ja he meniv?t n?in metsikk??n asti. Siell? Regina istahti alas ja alkoi j?rjestell? niit? kukkia, jotka h?n matkalla oli poiminut, yksinkertaiseksi kukkakimpuksi. Aleksis heitt?ytyi maahan h?nen viereens?, niin ett? h?n saattoi katsoa h?nt? suoraan silmiin.
Matkalla aloitettu keskustelu, johon nuorukaisen mieli halusta oli kiintynyt, eli viel? h?nen aatteissaan ja h?n jatkoi sit? siis.
-- Min? ajattelen ostaa itselleni talon H?meen kalaisilla seuduilla. Kalastus on joutohetkin? aina ollut minun erityinen hupini. Tulee kyll? olemaan hauskaa hoitaa omaa taloa.
-- Jospa sent??n saisin teill? palvella, tuumaili Regina hyvin totisesti.
Aleksis hymyili makeasti ja lapsellisesti ja tarttui h?nen k?teens?. Tuuli puhalsi raittiisti ja nyki ruohon siemenr?yhyj? ja katajapensasten hienoja tupsuja sek? suhisi salaper?isen? korkealla kuusten latvoissa.
-- Mutta min? en kelpaa palvelemaan, jatkoi tytt? huoahtaen. Min? en ole mit??n oppinut.
Aleksis katsoi yl?s, ja heid?n silm?yksens? kohtasivat toisiansa. Outo vieras, salainen kyynel kiilsi Reginan silmiss?. Hell?sti ojensi poika k?tens?, kietoi sen tyt?n kaulaan ja kallisti h?nen p??ns? p??t?ns? vasten, niin ett? heid?n huulensa keve?sti koskivat toisiinsa, mutta t?m? kesti ainoastaan pari silm?nr?p?yst?, jolloin h?n veitikkamaisesti ja viattomasti katsoi tyt?n avonaisiin silmiin.
Sitten h?n asettui taas entiselle paikalleen, p?? vasemman k?tens? nojassa, katsoi entist??n totisempana taivasta kohti ja virkkoi:
-- Minun kolme sisartani tulevat hoitamaan talouttani, kunnes menen naimisiin, jos se milloinkaan tapahtuu.
-- Ovatko ne hyvi? sinulle, toisti Regina.
-- Ovatko ne hyvi? minulle, uudisti h?n. -- Luulen kyll? ett? he tarkoittavat minun parastani.
-- Sen luulen min?kin, sanoi tytt?.
Taasen syntyi hiljaisuus. Hetken kuluttua otti Regina yl?s huivinsa, jonka h?n sit? ennen oli laskenut luotansa ja sanoi:
-- Sin? olit kiltti, kun tulit ulos t?n? iltana. Nyt on meid?n aika poistua.
Aleksis tarttui viel? kerran h?nen k?teens?, mutta kietoi taas kohta k?sivartensa h?nen kaulaansa ja suuteli h?nt? yht? keve?sti kuin edellisell? kerralla, mutta hiukan kauemmin, ilman ett? sanaakaan vaihdettiin.
Molemmat nousivat nyt yl?s ja k??ntyiv?t takaisin l?pi ruispellon. Aleksis uteli h?nelt? h?nen tointaan tehtaalla, ja tytt? jutteli melkein kaikki, mit? jo tied?mme h?nen lapsuudestansa. Keskustelu ei siis ollut mik??n hupaisa, mutta se teki syv?n vaikutuksen nuorukaiseen, joka oli kasvanut rakkaassa kodissa. H?net, joka ei koskaan maailmassa ollut turvaa vailla, valtasi nyt ensim?isen kerran syd?mellinen halu saada jotakuta ihmist? turvata, ja kylm?kiskoiselta maailmalta suojata kernaimmin tuota turvatonta, hentoa olentoa, joka luottamusta t?ynn? kulki h?nen rinnallaan. Olisiko sellainen onni h?nelle milloinkaan suotu?
Silloin h?ness? her?si muisto sisaristaan. Mit? n?m? mahtaisivatkaan sanoa, jos n?kisiv?t h?nen tuttavallisesti k?velev?n t?m?n k?yh?n, halveksitun tehtaantyt?n kanssa, jos aavistaisivat, ett? h?nen syd?mens? sykki l?mpim?sti h?nelle.
Mutta mit? nuo tarkkatuntoiset ja kunnioitettavat sisaret eiv?t havainneet, sen keksiv?t vieraat silm?t, jotka kohtasivat nuoria, kun he saapuivat maantielle, ja jotka ihmeiss??n loivat katseensa nuoren, varakkaan ratsutilallisen pojan j?lkeen, joka saattoi tuota perin k?yh?? ty?naista kappaleen matkaa Forssaan p?in. Juorupuheet, jotka eiv?t mutkikkaimpiakaan kiertoteit? kammoksu ja aina ovat varmat tarkoituksensa p??m??r?st?, l?htiv?t jo t?n? iltana liikkeelle ja hiipiv?t sitten hiljaisin, ??nett?min askelin kyl?lle.
L?hemp?n? Forssaa oli paljo v?ke? liikkeell? pitkin maantiet?, ja nuoret olivat pakoitetut eroamaan, aivan kuin olisivat olleet ventovieraita toisilleen. Tytt? toisti vaan viel? kerran: ?Sin? olit vallan kiltti, kun tulit?, johon Aleksis aivan tyynesti vastasi: ?Ole rauhallinen, Regina, ja voi nyt hyvin. Min? tapaan kai sinut pian taas.?
* * * * *
Paluumatkalla kohtasi Aleksis tovereita, jotka h?nen kanssansa riensiv?t kotiap?in Mustialaan. Er??ll? heist? oli mukanansa harmonikka ja h?n veteli ?Forssan-valssia?, mutta s?velet eiv?t t?ll? kertaa saaneet Aleksin syd?mess? noita tunnettuja sanoja syntym??n. H?n oli vakavalla tuulella, ja vastenmielisesti h?n tunsi, ik??nkuin h?nt? jotkut n?kym?tt?m?t kahleet olisivat hallinneet, jotka sitoivat h?nen vapautensa ja joista h?nen t?ytyi itsens? temmata irti, vaikka h?nelt? nyt n?ytti siihen voimaa puuttuvan.
Kotia tultuaan h?n heitt?ysi pitk?kseen, mutta vastoin tavallisuutta ei uni tahtonut mitenk??n tulla.
Ensim?inen rakkaus, joka nyt autuaallisena oli vallannut Reginan nuoren syd?men, kolkutti y?n hiljaisuudessa h?nenkin syd?mens? ovea, mutta h?n ei tohtinut sit? avata, vaan