Vanhoista kätköistä | Page 3

nyt h?nelle oli alkanut. Seuraavana kes?n? h?n olisi vapaa ja is?nt?n? omassa talossaan -- t?m? iloinen ajatus virkisti h?nt?, joten h?n vastustamatta mukaantui opiston ankariin ohjes??nt?ihin ja ahkerasti otti osaa rasittaviin teht?viin, vaikka h?n kotona oli tottunut sangen suuriin mukavuuksiin ja nauttinut hellint? huolenpitoa ?itins? puolelta, jonka silm?ter?n? h?nen nuorin rakastettavin poikansa oli.
* * * * *
Forssan tanssiaisten j?lkeisen? p?iv?n? muisteli Aleksis tuon tuostakin ty?ns? ohella tummasilm?isen Reginan hentoa vartaloa ja h?nen hiljaista, totista olentoansa. H?n kummasteli hiukan, miksi t?m? outo tytt? niin usein juolahti h?nen mieleens?. H?nh?n oli viel? luvannut kohdata h?nt? seuraavana pyh?n?? -- No niin, mit? pahaa siin? voisi olla!
Kuta l?hemm?ksi viikko l?hestyi loppuansa, sit? useammin tuli h?n ajatelleeksi tuota pient? tytt??, jonka kanssa h?n Forssassa oli tanssinut.
Regina -- niin, h?nest? oli t?m? viikko niin kummallinen, ett? h?n kesken yksitoikkoista, mutta tarkkaavaisuutta kysyv?? ty?t?ns? tehtaalla h?mm?styneen? tuli itselt??n kysyneeksi, onko h?n oikein valveillaan. H?n ei ollut iloinen eik? surullinenkaan, mutta h?n muisteli usein, ett? h?nen oli kiitt?minen Jumalaa -- mist?, sit? h?n ei itselleen selvitt?nyt, mutta koko h?nen sielunsa oli t?ynn? n?yr?? kiitollisuutta. H?n oli kokenut jotakin, joka teki hyv?? h?nen syd?melleen, h?nelle oli oltu yst?v?llisi?, ja juuri Aleksis se oli, jok'ei ollut halveksinut h?nt? niin kuin muut, tuo uljas, kaunis poika, jonka suopeat, ivalliset silm?ykset h?n n?ki edess??n ja jonka hieno sammallus kuului niin omituisen hauskalta h?nen korvissaan.
Kun h?n illalla meni levolle ja ummisti silm?ns?, n?ki h?n hurmautuneena pari raitista, verev?? huulta l?hestyv?n omia huuliansa -- h?n, jok'ei el?ess??n maistanut ainoatakaan suudelmaa ?idilt?ns?.
Reginan ?iti oli jo 28 vuoden vanha, kun h?n joutui naimisiin er??n torpparin kanssa. Heid?n avioliittonsa oli lyhytaikainen; tuo reipas mies sairastui ankarasti ruttotautiin ja kuoli pari kuukautta h?iden j?lkeen. Noin vuoden kuluttua h?nen kuolemastaan antoi leski er??n? pime?n? syysy?n? naapuriensa h?mm?stykseksi hengen Reginalle, jonka tavattoman tumma iho johti seudun ihmiset juoruten muistelemaan muuatta mustilaisjoukkoa, joka vuoden alusta lyhyemm?n ajan oli oleskellut paikkakunnalla, ja siit? syyst? kutsuttiin lasta aina mustilaispenikaksi.
On ainakin varmaa, ett? ?iti ei voinut k?rsi? Reginaa. H?n hoiti lastaan aina sen syntymisest? asti kaikella mahdollisella tavalla huonosti sek? ruoski ja pieksi sit?, kun se tuli jonkun verran isommaksi. Tuo hento olento n?ytti kuitenkin olevan elinvoimiltaan sitke? ja luonteeltaan tavallista k?rsiv?llisempi, huolimatta siit?, ett? h?ness? oli mustalaisverta.
Kun Regina oli tullut 8 vuoden vanhaksi, ajoi h?nen ?itins? h?net kotoa pois ja, viskaten h?nen j?lkeens? leip?palasen, k?ski tyt?n kerj?ten hankkia itselleen toimeentuloansa maailmassa. Jos h?n palaisi, uhkasi luonnoton ?iti pieks?v?ns? h?net kuoliaaksi.
Regina ei ollut koskaan valittanut ?itins? kovuutta, joka h?nest? tuntui melkein luonnolliselta asialta, koska h?n alusta asti oli sellaiseen kohteluun tottunut. Pieni tytt? arveli kuitenkin nyt, kulkiessaan yksin maailmassa tulematta ruoskituksi ja piestyksi, ett? h?nell? oli parempi olo, jos kohta ruoka v?liin oli yht? niukka kuin kotonakin.
Kerran h?n joutui vanhanpuoleisen suopean vaimon haltuun, joka otti lapsen hyv?ntahtoiseen hoitoonsa ja antoi h?nen asua luonansa. H?n opetti Reginalle lukemisen taitoa, joka n?ht?v?sti huvitti pient? tytt??, sek? my?skin hurskasta ja yksinkertaista kristinoppia. T?ll? ajalla tuli Regina kaikessa umpimielisyydess??n tuntemaan sit? tyynt? rauhaa, sit? h?iriytym?t?nt? lepoa, joka kuvastui vanhuksen koko olennosta, vaikka h?n ajoittain parantumattoman taudin t?hden k?rsi suuria ruumiillisia tuskia. Vanhus oli aina tapaisensa, samanlainen niin paremminvoipaisuutensa hetkin? ja v?ltt?m?tt?mien tuskiensa odotuksessa kuin itse k?rsimyksiss??nkin. T?t? Regina usein ajatteli ja tuli vihdoin huomaamaan, ett? vanhuksen rauhan ja levon salaisuus oli juuri h?nen loppumattomassa k?rsiv?llisyydess??n. -- T?mm?iseen k?rsiv?llisyyteen oli Reginakin lapsuudestansa asti saanut tottua, ja se olikin ainoa hyv? lahja ?idilt?, eik? Regina tahtonut koskaan menett?? t?t? kallisarvoista perint??.
Vihdoin kiihtyiv?t vanhan naisen tuskat niin suuressa m??r?ss?, ett? h?net t?ytyi vied? sairaalaan, jossa hyv?ntahtoisesti koetettiin lievent?? vanhusraukan loppuhetki?.
Regina, joka ei luonnollisestikaan voinut h?nt? seurata, sai taas maantien kodikseen, mutta kauan ei viipynyt, ennenkuin h?n kyll?styi kerj??miseen. Ja kun h?n juuri t?h?n aikaan kulki Tammelan pit?j?n l?pi, hankki h?n itselleen, vaikka olikin viel? nuori ja heikko, paikan sik?l?isess? Forssan pumpulitehtaassa.
Hiljaisena ja uutterana toimitti h?n t??ll? teht?v?ns? ja ansaitsi niukan leip?ns?. Niiden monien, puoleksi haaksirikkoisten tytt?jen joukosta, jotka t??ll? ty?skenteliv?t, huomattiin tuskin tuota umpimielist?, turvatonta naista. Tumman ihonsa takia h?n tuon tuostakin sai kuulla h?v?istyssanoja, mutta siihenh?n Regina oli lapsuudestansa saakka tottunut.
Pitk? ty?viikko oli kulunut loppuun, ja pyh? oli taas k?siss?. P?iv? oli auringonpaisteinen ja viile?, ilman painostavaa l?mp??.
Mustialassa oli hiljaista ja tyynt?. Ne pojat, jotka eiv?t olleet lomalla, venytteliv?t vuoteillaan, muutamat olivat nukahtaneet, ja toiset miettiv?t, kuinka parhaiten saataisiin p?iv? loppumaan.
Silloin muisteli Aleksis, ett? Regina oli luvannut tulla tapaamaan h?nt? kuuden ajoissa. Kello oli jo viisi. Toveriensa huomaamatta h?n poistui huoneesta, onnistui saamaan luvan olemaan ulkona kello 9:??n sek? l?hti astelemaan suoraa tiet? Forssaan p?in.
Saavuttuaan puolitiehen n?ki h?n Reginan verkalleen tulevan kohti sattumalta ihmisist? tyhj?ll? maantiell?. H?nell? oli yll?ns? sama yksinkertainen puku kuin viimeksi, sill? erotuksella vaan, ett? kaitainen, valkea kaulus nyt ymp?r?itsi h?nen paljasta kaulaansa.
Kun he yst?v?llisesti, vaikka hiukan oudosti, olivat toisiaan tervehtineet, sanoi Regina:
-- En ollut aivan varma siit?, ett? Aleksis tulisi.
Veitikkamaisesti hymyili Aleksis tavallisella laillaan, mutta n?ytti kuitenkin samalla kertaa hiukan h?mm?styneelt?. Sen sijaan ett? olisi vastannut,