Valoa kansalle | Page 7

Ei siin? ollut puhettakaan lahjomisesta, haasteltiin vaan suomalaisista kouluista ja niiden hyv?ksi kanttori suostui rahaa ottamaan.
HANNA. En tied? puhutteko pilkkaa tai totta, mutta hirmuiselta ivalta tuntuvat sananne.
ASSESSORI. Hyv? neiti, mit? syyt? olisi minulla t?ss? pilkkapuheita jaaritella? Asia todellakaan ei ole sit? laatua, sill? jos niin k?y ett? viinapolttimosta jotakin vahinkoa t?lle kunnalle seuraa, niin olen min?kin osaksi siihen syyp??. Sit? olen ajatellut ja olen p??ttynyt tehd? mit? voin sen kohdan korjaamiseksi. Kansa on t??ll? viel? kovasti oppimatonta ja raakaa, kouluja puuttuu -- siin? viel? avara vaikutusala jokaisella is?nmaan-yst?v?ll?. Sen vuoksi olen p??tt?nyt lahjoittaa tuolla kirkon luona olevat huoneeni pit?j?n kansakoululle.
ROUVA. Todellakin! Voi min? kiit?n teit? edelt?k?sin sek? omasta ett? kuntalaisten puolesta.
HANNA. Tiet??k? kanttori t?st? lahjasta mit??n?
ASSESSORI. H?nelle olen siit? jo kertonut, mutta miksi sit? kysytte?
HANNA. Muutoin vaan. (K??ntyy ?kki? rouva Turholmiin ja painaa p??ns? h?nen olalleen.) H?n puhui siis t?st?, ja min? toivoin saavani kiitt?? h?nt? tuosta lahjasta; mutta se ei olekaan suurin erehdykseni.
ROUVA. Lapsi parka!
ASSESSORI. Itkeek? neiti Sommar? Mielt?ni pahoittaa, jos min? olen siihen syyn?.
HANNA, nostaa p??ns? ja ojentaa k?tens? assessorille. En itke. -- Te olette jalo mies, herra assessori! Lahjanne osoittaa, ett? rinnassanne sykkii kansallinen syd?n.
ASSESSORI, katsoen Hannaa silmiin. Te olette kummallinen. -- (P??st?? k?den irti.) Kansallinen! Kuka ei olisi kansallinen? Ette suinkaan te ole niit?, joissa vallitsee se harhaluulo ett? muut eiv?t ole kansallisia kuin ne, jotka suurinta ??nt? pit?v?t? Mutta v?h?t siit?. -- Seikka, joka eritt?inkin kehoittaa minua koulun kuntoon panemiseen, on se, ett? meill? nyt on tilaisuus saada teist?, neiti Sommar, hyv? opettaja kouluun, tilaisuus, jota jonkun ajan p??st? kenties ei en??n olisikaan.
HANNA. Oi min? olen teille hyvin -- hyvin kiitollinen, herra assessori.
ASSESSORI. Se minua ilahduttaa, neiti Sommar. -- Mutta olenhan toki varsin ep?kohtelias kun viivyt?n teit? t?ss?, enk? vie kotiani, jossa n?ist? asioista paremmin sopisi keskustella; vaan sit? olen tehnyt tahallani, sill? olen odotellut kanttoria, jotta saisin h?nelle suorittaa nuo -- kuinka sanoisin? -- nuo koulurahat, mutta h?nt? ei n?yk??n. Kas tuolla h?n tuleekin; jos olisin ennen kaivannut, olisi kenties pikemmin tullut.
VI. Kohtaus.
Entiset. Kanttori tulee maantielt?. Assessori menee kanttoria vastaan, keskustelevat hiljaa ja assessori antaa kanttorille rahaa.
HANNA, rouva Turholmille. Katsopas, t?ti, kuinka h?n hymyilee ja kumartelee orjallisesti!
ROUVA. Se on inhoittavaa!
ASSESSORI. Onhan siin? viisisataa?
KANTTORI. Viisisataa, herra assessori, min? kiit?n!
(Puristaa assessorin k?tt?.)
HANNA. Viisisataa markkaa, kuulitko t?ti?
ASSESSORI, naisille. Ja nyt l?hdemme, rouva Turholm ja neiti Sommar! Vaununi ovat muutaman askeleen p??ss?.
KANTTORI rient?? k?det ojennettuina Hannaa kohden. Oi, Hanna, kuinka paljon -- (Hanna pist?? k?sivartensa rouva Turholmin kainaloon ja molemmat k??ntyv?t menem??n kanttoriin katsomatta.)
ASSESSORI. Hyv?sti, herra kanttori!
KANTTORI nostaa ??nett?m?sti lakkiaan. Mik? kylm? katse! Tuo ei ole onnellinen enne.
(Katsoo menevien j?lkeen. Esirippu laskeutuu.)
Toisen n?yt?ksen loppu.

KOLMAS N?YT?S.
Kansakoulun sali. Seinill? karttoja, sivusein?ll? kathederi ja sen edess? harmoni. Per?ll? ovia. Huone on kaunistettu viheri?ill? kiehkuroilla; per?sein?ll? n?kyy koristusten keskell? sanat "Valoa kansalle!"
I. Kohtaus.
Kanttorin ?iti pyyhkii tomuja; Kanttori tulee sis??n.
?ITI. Joko p??ttyiv?t kirkonmenot?
KANTTORI. Ei viel? juuri; viimeisi? rukouksia j?i provasti lukemaan. Pyysin suntiota laulamaan l?ht?virtt?, sill? tahdoin kiiruhtaa t?nne katsomaan onko kaikki valmiina. K?skin soittamaan kelloja kun l?htev?t kirkosta, sill? ai'on ottaa provastia ja muita vieraita laululla vastaan kun tulevat t?nne, tied?tteh?n tuolla laululla, johon olen itse sepitt?nyt sanat ja itse s?velt?nyt nuotinkin.
?ITI. Oletko varma siit?, ett? lapset sen hyvin osaavat?
(Kuuluu kellon soittoa.)
KANTTORI. Olen. Mutta kuuluuhan jo kellojen soitto.
?ITI. Ei kirkosta; tuo ??ni tulee viinapolttimon rakennukselta, jonka perustusta par'aikaa lasketaan. Ty?v?ke? soitetaan ruo'alle.
KANTTORI k?velee edestakaisin ja puhuu puolittain itsekseen, puolittain ?idilleen. Kuinka paljon olen puuhaillut t?m?n koulun t?hden! Tuskin olen ?ill? unta saanut, p??ni tuntuukin raskaalta ja kuumalta. En tied? miksi, mutta viime aikoina on erinomainen rauhattomuus minua vaivannut; on niinkuin joku taakka painaisi p??ll?ni.
?ITI. Tied?tk? mit? sinusta kerrotaan? Sanotaan ett? juuri sin? viettelit kuntakokousta viinapolttimoon suostumaan.
KANTTORI. No, ja te, ?iti?
?ITI. Min? en sit? usko, ja onneksi olinkin omin silmin n?kem?ss?, ett? sin? et ollut kokouksessa kun siit? p??tettiin -- muutoin saattaisi sellainen ep?luulo hirve?sti painaa vanhaa syd?nt?ni.
KANTTORI, huokaa. Jumalan kiitos! (??neen.) Unhoittakaamme nuo asiat t?n??n, sill? nyt on ilon p?iv?, koska nyt toteutuu ajatus, jota kauan olemme valmistelleet. Nyt saatte, ?iti, kuulla poikaannekin kiitett?v?n, sill? provasti varmaan pit?? t??ll? puheen, jossa kaikkein kuullen lausutaan kiitoksen sanoja niille, jotka koulun t?hden ovat vaivaa n?hneet, siis minullekin. Ja sitte kirjoitetaan sanomalehtiin: "Kanttorimme, herra Niilo Riutan toimesta", taikka "Uutteran kanttorimme hartaalla toimella on meillekin saatu kansakoulu, joka juhlallisesti avattiin silloin ja silloin", taikka jotakin muuta sellaista.
?ITI. Sin? olet kunnian-himoinen, ja se ei ole hyv? sinun s??tyisellesi, sill? kunnian-himo on niinkuin k?yp? olut: se saattaa katkaista vanteet ja rikkoa tynnyrin, jossa se on alkanut kuohua.
KANTTORI. Olkaa huoleti, ?iti! Minun kunnian-himoni ei nouse liian korkealle. Tied?ttek? mik? sen p??m??r? on? Hanna. Kaikki ajatukseni ja toimeni tarkoittavat h?nen miellytt?mist??n, sill? min? rakastan h?nt?, ?iti kulta, min? rakastan h?nt? niinkuin -- niinkuin teit?. Mit?s sanotte, jos pyyt?isin h?nt? vaimokseni, olkoonpa vaikka vasta vuoden p??st??
?ITI. Luultavasti tulisit liian my?h??n, vaikka kosisit nyt heti, sill? yleinen puhe k?y ett? assessori kosii Hannaa. Heid?t n?hd??n alinomaa yhdess?; milloin Hanna ei ole assessorin