Valoa kansalle | Page 6

ihmiset! Min? en en??n valita, min? kiroon -- se oikeus on minulla.
KANTTORI. Voi ?iti, menk??mme!
?ITI. Kirotut olkoot kaikki, jotka sit? p??t?st? tekiv?t, kaksinkertaisesti kirotut ne, jotka asian turmiollisuutta paremmin k?sitt?v?t, mutta kuitenkin heikkoja viettelev?t!
KANTTORI. ?iti, ?iti, t?m? on hirve?t?! Menk??mme, min? rukoilen!
?ITI. Saakoot he kokea, mik? kosto siit? on tuleva, itku ja hammasten kiristys. ?lk??n olko heid?n lapsillansa leiv?n palaa, heid?n vaimonsa kerj?tk??t ja ?itins? vaipukoot murheesta hautaan!
KANTTORI. Voi ?iti, ?iti, l?htek??mme! Jumalan nimess? l?htek??mme!
(Vie puoliv?kisin ?itins? pois.)
IV. Kohtaus.
Assessori ja Is?nn?t tulevat ??nnett?min? ulos.
TUOPPALA. Nyt se on p??tetty, tulkoon sitte mit? hyv?ns?.
KALSO. Ei muut ??nest?neet vastaan kuin Lahti. (Ly? Lahtea olkap??lle.) Miks'et pit?nyt paremmin puoliasi!
LAHTI. Sanoinhan ettei kukaan puhunut oikein, ei kanttori eik? Kinnas.
KALSO, nauraen. Sep? oli kummaa ettei tuo oivallinen puhe saanut mieli? k??ntym??n!
KINNAS. Anna Lahden olla rauhassa. Ei t?ss? viel? tiedet? kuka viimeksi nauraa.
(Kaikki laittelevat hevosiansa ja l?htev?t v?hitellen pois.)
V. Kohtaus.
Rouva Turholm ja Hanna ilmaantuvat maantielle. Assessori, sittemmin Lahti.
ASSESSORI, rient?en naisia vastaan. Tervetuloa! Saavuttepa aivan oikeaan aikaan; kokous p??ttyi vast'ik??n.
(Tuo naiset n?ytt?m?n etupuolelle.)
ROUVA. Mit? p??tettiin kokouksessa?
ASSESSORI. Kaikenlaisia kunnan asioita: vaivaisista, maantien-teosta ynn? muusta.
ROUVA. Eik? tullut esille my?skin viinapolttimon asia?
ASSESSORI. Aivan oikein -- se tuli my?skin p??tetyksi.
ROUVA. Eih?n vaan liene suostuttu?
ASSESSORI. Niin, siihen suostuttiin.
ROUVA. Onko mahdollista? Mutta mik? saattoi siin? m??r?ss? muuttaa miesten mielet?
ASSESSORI. No -- vaikuttimia on monenlaisia, mutta etteh?n toki halunne, hyv? rouva, kuulla kertomuksia ik?vist? v?ittelyist? tuollaisessa kokouksessa? (Hannalle.) Eih?n se teit?k??n huvittaisi, neiti Sommar?
HANNA. P?invastoin olisin hyvin halukas kuulemaan kuka t??ll? viinapolttimoa niin hartaasti puollustaa, ett? saa kunnan vakavat ukot mielens? muuttamaan. Siis kertokaa.
ASSESSORI. Koska minua pakoitatte puhumaan, niin tahdon mielt?nne noudattaa. Hm, alkaen arvokkaimmasta, niin puollusti sit? kanttori ja sitten --
HANNA. Kuinka sanoitte? Kanttori -- se ei voi olla mahdollista!
ASSESSORI. Suokaa anteeksi, jos kenties sanoin jotakin, joka teit? ei miellyt?; mutta itseh?n tahdoitte n?ist? asioista puhumaan.
HANNA. Oi, ei suinkaan, puhukaa vaan! -- Kanttori siis puollusti?
ASSESSORI. Niin, ja jollette usko minun sanaani, niin voimme kysy? kelta hyv?ns? l?sn? olleelta, esimerkiksi Lahden is?nn?lt?, joka on viel? tuolla.
ROUVA. Ei mitenk??n, herra assessori; Hanna ei tietysti sit? tarkoittanut.
ASSESSORI, huutaa Lahdelle. Is?nt?, tehk?? hyvin ja tulkaa t?nne l?hemm?ksi. Sanokaa, eik? kanttori puollustanut polttimon rakentamista?
LAHTI. Totuutta ei voi kielt??: kanttori ei puhunut oikein, h?n puollusti viinatehdasta, siis juoppoutta, ja h?nt? seurasivat muut, niinkuin lampaat paimenta. (Syv?ll? mielenliikutuksella.) En tied? -- mutta mustaksi k?y mieli kun n?kee miesten, ja kunnon miesten, muuttuvan niinkuin kanttorinkin; ja vedet nousevat silmiin kun ajattelee sit? surkeutta, mik? n?ilt?kin tienoilta l?htev? on, mutta niin on maailma!
(K??ntyy pois.)
HANNA, rouva Turholmille. T?m?h?n on kamalaa -- kanttori!
ROUVA. Kuka olisi voinut uskoa!
HANNA, juoksee poistuvan Lahden luokse ja tarttuu h?nen k?teens?. Uskokaa minua, kanttori saa viel? ankarasti katua tekoansa.
LAHTI. Min? en soisi h?nelle mit??n pahaa, sill? erehtyyh?n ihminen; ja kanttorilla on niin ihana ??ni kirkossa, ett? se k?y luihin ja ytimiin.
(L?htee pois.)
HANNA, palaten toisten luo. Mutta syyt -- mitk? kumman syyt ovat voineet h?nt? siihen saattaa?
ASSESSORI. Te n?ytte, arvoisa neiti, tavattoman suuressa m??r?ss? pit?v?n lukua kanttori Riutan toimista.
ROUVA. Asia on, n?etteh?n, se, ett? molemmat ovat kasvaneet samoilla tienoilla, tuntevat toisensa lapsuudesta saakka ja ovat aina yhdess? haaveilleet kansan sivistyksest?.
ASSESSORI. Ahaa! min? ymm?rr?n.
HANNA. Mutta syyt, syyt -- ne min? tahtoisin tiet??.
ASSESSORI. Niit?kin ehk? tiet?isin joitakuita, mutta pelk??n ett? neiti Sommar taas kiivastuu lapsuuden toverinsa puolesta.
HANNA. Kertokaa, herra assessori; min? olisin teille kiitollinen, jos p??st?tte minut kaikenlaisista ep?luuloista.
ASSESSORI. Sit? en takaa ett? kaikenlaisista ep?luuloista p??sette; mutta voinhan yksinkertaisesti selitt?? mit? tied?n. Er?s syy, jonka vuoksi kanttori polttimoa puollusti, oli --
(Tekee sormillaan ik??nkuin lukisi seteleit?.)
HANNA. Kuinka? Min? en ymm?rr? --
ASSESSORI. Noh, yksinkertainen talonpoika sanoisi sit? lahjomiseksi; sanokaamme me esimerkiksi "gratifikationiksi".
HANNA. Kuuletko t?ti? Rahan edest?!
ROUVA. Kuulen kyll?, lapsi rukka; se on k?sitt?m?t?nt?.
ASSESSORI. Tekin pid?tte siis viinapolttimoa tarpeettomana?
ROUVA. Vastako nyt sen huomaatte? En ainoastaan pid? sit? tarpeettomana, vaan vahingollisena, turmiollisena. Vuosikausia olemme t??ll? ty?skennelleet saadaksemme salakapakat h?vitetyiksi, ja siin? olimme jo jokseenkin onnistuneet, mutta nyt tulee kokonainen tehdas.
HANNA. Se on nyt v?h?p?t?inen asia! Mutta mit? syyt? on teill?, herra assessori, luulla kanttoria noin halpaan k?yt?kseen vikap??ksi?
ASSESSORI. Min? en luule, min? tied?n, min? tunnen summankin.
HANNA. Te tunnette -- kenties juuri te itse olette h?nt? lahjonut?
ASSESSORI. Tavallansa.
HANNA. Tavallansa! Te olette siis itse h?nt? lahjonut ja kuitenkin siit? julki puhutte, se ei tosiaan ole kauniisti tehty.
ASSESSORI. Te kiivastutte taas, neiti Sommar, vaikka ette viel? kaikkia asianhaaroja tunne. Seikka on, n?etteh?n, sellainen ett? min?, joka olen lakimies, olen jo kauan ollut Pilbladin asianajajana ja niinp? on joutunut toimekseni t?m?kin asia. Kun sitte kunnan ukot t??ll? alkoivat vastahankaa vet?m??n, sain Pilbladilta kirjeen, jossa h?n k?skee minua tarjoamaan rahaa sellaisille henkil?ille, jotka voivat jotakin vaikuttaa. Senkin, minulle perinpohjaisesti vastenmielisen toimen olen t?ytt?nyt. T?ss? on kirje, jos tahdotte lukea.
(Kaivaa povilakkariansa.)
HANNA. Kyll? uskon ilmankin. Mutta teid?n sijassanne en olisi mokomaan toimeen ryhtynyt.
ASSESSORI. Kyll? sit? on helppo sanoa, mutta voitte olla varma siit?, ett? jollen min? olisi sit? tehnyt, olisi joku toinen sen toimittanut ja varmaankin menestynyt yht? hyvin kuin min?. Muutoin ei asia ollenkaan tapahtunut sellaisessa niin sanoakseni raa'assa muodossa, kuin te n?ytte luulevan.