Uni | Page 5

muita juhlia hyvin
usein, joiden ohjelmista huolehtivat siirtolan asukkaat ja muutaman
sadan sylen päässä siirtolan maalla olevan sosialistisen korkeakoulun
opettajat ja oppilaat. Sinäkin iltana sanoivat siellä senlaisen juhlan
olevan.
Katseltuamme näyttämöä ja samassa rakennuksessa olevia siirtolan
kanslia-, kirjasto- ja lukuhuoneita lähdimme katsomaan
perherakennusta. Siihenkin rakennukseen menimme sisään sivuovesta.
Rakennuksen läpi johti pitkä käytävä, jonka molemmin puolin oli
parhaiksi tilavia perhehuoneita. Menimme sisään siihen huoneeseen,
joka oli Esan ja hänen vaimonsa asuntona. Siistiä ja puhdasta oli
sielläkin.
Esan vaimon lähdettyä hakemaan kahvia, jota vaan erikoistapauksissa
juotiin muualla kuin ruokasalissa, aloimme me Esan kansa keskustella
siirtolaa ja yleensä satamatyöläisiä koskevia asioita. Keskustelu lähtikin
ensin alkuun siirtolan katoilla liehuvista lipuista. Minä näette
tuhmuudessani kysyin, miksi sosialistisen siirtolan katolla liehui
sinivalkoinen lippu.
-- Sinä et todellakaan näy olevan aikasi tasalla, sanoi Esa. Sinivalkoiset
liput, ovathan ne tämän maan kansallisväriä, miksikäs me emme niitä
katolle punasten rinnalle voisi asettaa. Mutta sinähän näytkin
arvostelevan asiaa vielä sen vanhalta kannalta. Ei poika, se aika on nyt
jo ollutta ja mennyttä, jolloin kansallisuustunne pidettiin esteenä eri
kansojen veljestymiseen; jota se todella siihen aikaan olikin. Nyt,
vaikka jokaisella kansalla ovatkin omat harrastuksensa joihinkin pikku
asioihin nähden, seisovat ne kuitenkin yksimielisinä suurissa asioissa ja
niin ollen ei ole mitään syytä halveksia kansallisvärejäkään.
-- No mutta -- jokos nyt sitten porvariluokka on kokonaan kadonnut,
kun sinä noin puhut? kysäsin minä puolittain hämmästyneenä.
-- Eihän se vielä kadonnut ole, mutta sen merkitys on enää niin pieni,

kun melkein kaikki eri maiden kansat ovat liittyneet yhteen.
Jonkunverran on vielä senlaista köyhälistön kermakerrosta joka kulkee
kapitalistien talutusnuorissa, mutta ne eivät paljoakaan merkitse.
-- Miksikäs niitä ei sitten kokonaan hävitetä. Mitävarten niiden
annetaan vielä vastaan jarruttaa?
-- Minä jo äsken sanoin, että olet ajastasi jälellä, ja sitä todistavat
viimeiset sanasikin. Sinä näyt vielä olevan siinä uskossa, että maailmaa
voidaan tekemällä ja äkkiä ympäri pyöräyttämällä muuttaa. Ei niin, ei
se niin käy päinsä. Kapitalismin täytyy ensin kehittyä huippuunsa,
ennenkuin sosialismi, sen hedelmä voi kypsyä. Kaikki muutokset
parempaan ovat ja tulevat vastakin olemaan vaan kehityksen varmoja
tuloksia, kapitalismin huippuunsa nousemista ja sosialismin kypsymistä.
Jos sosialismia tahdottaisi ennen sen kypsymistä toteuttaa, ei se
menestyisi, sillä kehityksen lait ovat ankarat ja niitä ei voida sivuuttaa.
-- Nyt en minä oikein ymmärrä sinua. Jos me voisimme murtaa
kapitalismin ja muuttaa maan tuotanto y. m. tapoineen sosialistiseksi,
niin miksi se ei menestyisi?
-- Hyvä toveri, se ei menestyisi meidän itsemme vuoksi. Me olemme
kapitalistisen yhteiskunnan itsekkäitä kasvatteja, me emme ymmärtäisi
elää hyvässä maailmassa. Se on yksinkertainen ja selvä syy, että
hedelmä on vielä raaka.
-- Kun asia kerran niin on, niin ovatko sitten kaikki vallankumoukset
olleet rikoksia kehityksen lakeja vastaan.
-- Ei tietysti, enkä minä sitä ole sanonutkaan. Mutta
vallankumouksetkaan minun ymmärtääkseni eivät milloinkaan ole
olleet tehtyjä.
-- Nyt olet kuitenkin väärässä! Valmistellaanhan vallankumouksia
edeltäpäin. Vallankumouksellisiin tarkoituksiin hankitaan edeltäpäin
aseita, rahaa ja pidetäänpä kiivasta agitatsioniakin. Mitä siitä sanot?
-- Niin kyllä on tehty ja tehdään vastakin. Aika nostaa

vallankumouksen jouduttajia ja sepä se juuri osoittaakin, että
vallankumous on kehityksen tulos, ettei sitä noin vaan tekemällä
yht'äkkiä voida sytyttää. Niin -- ja katsohan -- vallankumoustahan
työväenliike senlaisenaankin on, Esimerkiksi me satamatyöläiset, me
olemme olleet erittäin kireitä vallankumouksellisia. Me olemme
syösseet vallasta kaikki urakoitsijat ja anastaneet työmme tulokset
itsellemme. Vieläkö suurempaa vallankumousta voi löytyä?
-- Mutta uskotko sinä nyt, ett'ei tässä maassa enää tarvita mitään
repäsevämpää, että ilman vaan noinikään liukumalla liutaan
ihanneoloihin.
-- En oikein ymmärrä, mitä ihanneoloilla tarkoitat. Jos niillä tarkoitat,
että maailma kerran tulisi senlaiseksi, ett'ei enään mitään parannuksia
tarvita, niin erhetyt suuresti; sillä senlaiseksi ei se konsanaan tule. Aina
myöhäisimmässä tulevaisuudessakin ilmenee parannusten tarpeita,
vaikka eivät esiintyisikään niin räikeänä kun meidän ajallamme.
Kehitys ei näet voi seisahtua. Mitä muuten tulee repäseviin toimiin ja
niiden tarvitsemiseen, niin siitä ei voida edeltäpäin puhua eikä
määritellä. Ne ja niiden tarve tulevat aina ajan mukana. Mutta jos
kaikki köyhälistö, sanan laajimmassa merkityksessä ymmärtäisi
yhteenliittymisen tärkeyden, s. o. tuntisivat oman asemansa, silloin ei
mitään repäsevää tarvittaisi. Silloin auttaisi parhaiten parlamenttaarinen
toiminta.
-- Salli minun vielä tehdä yksi kysymys tästä samasta asiasta.
Hyväksyykö sosialidemokratia anarkismin ja lasketko sinä senkin
kehityksen tuloksiin.
-- Kysymykseesi on kylläkin helppo vastata, mutta ennenkuin vastaus
olisi täysin tyydyttävä, täytyisi minun selittää samaa asiaa ainakin
yhden päivän. Mutta kun meillä on sinua lähempääkin koskevia
keskusteltavia, teen sen muutamalla sanalla.
Sosialidemokratialla ja anarkismilla ei ole mitään yhteistä, ainakaan
taistelumuotoon nähden. Ainoastaan se, että ne molemmat pyrkivät
parantamaan oloja ja että epäoikeat olot synnyttävät niitä molempia, on
niillä yhteistä. Anarkismi perustuu kokonaan yksilökohtaisen

mailmankatsomuksen pohjalle, mutta sosialidemokratia on sen jyrkkä
vastakohta, sillä sen pohjana on yhteisöllinen maailmankatsomus.
Anarkistit käyttävät taistelukeinoinaan yksityisiä henkilöitä kohtaan
tähdättyjä väkivallantekoja, mutta sitä ei sosialidemokratia hyväksy. Se
ei terrorismin tavoin tyydy pahan palottelemiseen, vaan se tähtää
voimansa pahaan kokonaisuudessaan. Anarkistisiin tekoihin muuten
lasketaan sellaisiakin tekoja, jotka eivät todellisuudessa sitä ole.
Toisinaan -- kuluneen vuosikymmenen alkupuolella hyvinkin usein --
tapahtui tekoja, joita ei voida laskea edes täysin kehittyneen anarkismin
työksi. Niitä oli ja