Uni | Page 4

ikäänkuin
pistoksentapaista rinnassani... Näin paljon ovat tehneet toiset... Ja
minä... Missä minä olen ollut, kun en ole ollut osallisena tässä työssä....
Näin Esan iloisena puhelevan toisten siirtolaan menijöiden kanssa.
Minun vaan oli niin auvo ollakseni, milt'ei kyyneleet nousseet silmiini
ajatellessani kaikkea, mitä olin nähnyt ja kuullut. Rohkenisinko minä
mennä toisten valmiille? -- -- -- --
Niissä ajatuksissani olin vieläkin, kun Esa löi olkapäähäni ja sanoi:
-- Mitäs sinä suret. Tulehan puremaan eväitä. Mennään sitten alas
hyttiin vähän lepäämään.
Vähitellen, Esan eväitä pureksiessani aloin ilostua ja paremmin tarkata
matkakumppaliemme keskustelua. Iloisia tuntuivat kaikki olevan ja
kaikki puheet kohdistuivat vaan siirtolaan. Se tuntui olevan jokaisen
lempilapsi. Muuankin oli niin haltioissaan siirtolaan pääsystään, että
tuppasi pyörittelemään ja tanssittamaan jokaista, kuka vaan eteen,
sattui.
Kun vihdoin olimme lakanneet syömästä -- siinä puhella ropistessa taisi
mennä pitkäkin tunti -- esitti eräs tovereista, että rupeaisimme
laulamaan. Ilman pitkiä puheita nousikin jokainen höyryveneen
kannella seisoalleen ja innostuneista rinnoista kohosi ennen pitkää yön
hiljaisuuteen mahtava "Marseljeesin" sävel. Sen loputtua puhelimme
vielä vähän aikaa yhdestä ja toisesta asiasta ja laskeuduimme hytteihin
lepäämään.
Kun sitten heräsimme ja nousimme takaisin veneen kannelle, oli ilma
mitä herttaisin. Aamu-aurinko paistaa helotteli pilvettömältä
itätaivaalta ja vieno aamutuulonen lehautteli hiveleviä henkäyksiänsä
poskiamme vasten. Olimme alhaalla pukeneet, mutta yhtäpikaa kuin
salaisen taikavoiman käskemänä riisuimme jokainen takit päältämme ja
annoimme vilpoisten tuulenhenkäysten hivellä ihoamme. Kaikki tuo,
mitä näimme ja tunsimme, tuntui niin rauhoittavan suloiselta väsyneille
raatajille. Tuntui siltä kuin olisimme äkkiä, huomaamattamme
siirtyneet onnen ja tyytyväisyyden suloiseen maailmaan. Minäkin,
kovan kohtaloni leikkipallo, tunsin -- kerran elämässäni syvää ja

puhdasta iloa -- tunsin ensi kerran keinuvani onnetarten pehmoisilla
untu patjoilla täytetyssä kehdossa. Niin tosiaan -- suloista,
sanomattoman ihanaa se oli meille kaikille. Se oli raatajain pyhää ja
suurta sunnuntaita, se oli työnorjain juhlaa, juhlista jalointa.

Viides luku.
Sielläpä jo näkyi siirtolakin... Suurena ja mahtavana seisoi se lähellä
rantaa olevalla mäen töyräkkeellä. Sunnuntai oli sielläkin. Katoilla
liehahtelivat suuret punaiset ja sinivalkoiset liput ja portaiden edustoilla
sekä rantatiellä seisoskelivat juhlapukuiset siirtolan asukkaat. Kun
"Satamatyömies" laski tulo vihellyksen, kajahti siirtolan ja rannan
välillä olevalta lavalta vastaukseksi muhkea torvien soitto. Rannalta ja
rantatieltä liehuivat esiliinat ja valkeat nenäpyyhkeet. Ja kun
"Satamatyömies" ehti laiturin sivuun kajahti tulijoille voimakas
eläköön huuto rannalla olijain suista. Maalle päästyä ja tervehdykset
lausuttua lähdettiin iloisesti puhellen torvien yhä soidessa tuttua
"Internationalen" säveltä, astumaan hiedoitettua puutarhatietä siirtolaa
kohden.
Pihalle päästyäni silmäsin kiireesti ympärilleni. Olipa siinä taloa
kerrakseen. Suurten peltojen ja hyvästi hoidetun puutarhan
ympäröimänä seisoi edessäni neljä suurta asuttavalle näyttävää
rakennusta, sekä lisäksi suuri karjapiha navetoineen, talleineen ja
muine talossa tarvittavine rakennuksineen. Olisin tahtonut vieläkin
lähemmin tutustua ympäristööni, mutta talon isännöitsijän
kohtelijaisuus esti sen. Esan, sekä muutkin perheelliset miehet veivät
heidän vaimonsa toiseen rakennukseen, jonka sanottiin olevan perheitä
varten. Meidät nuoret miehet johdettiin toiseen, pihan toisella puolen
olevaan rakennukseen. Sivulta sisään astuttuamme tulimme eteisen läpi
huoneesen, jossa ei ollut muuta kalustoa kuin penkit ja numeroidut
naulat toisella seinämällä, sekä pesukaapit pyyheliinoineen toisella.
Niistä isännöitsijä osoitti meille jokaiselle kaksi naulaa ja naulojen
numeroa vastaavan pesukaapin pyyhkeineen. Asetettuamme päälystakit
nauloihin siirryimme seuraavaan huoneesen. Oven avattuamme tulvahti
huoneesta vastaamme raitis ja puhdas ilma, ja me oikein

hämmästyimme sitä puhtautta, mikä huoneessa vallitsi. Pitkä, korkea ja
valoisa huone oli täytetty kolmella, vilteillä ja häikäisevän valkeilla
lakanoilla päälystetyllä sänkyrivillä. Isännöitsijän näytettyä niistä
meille kullekin yhden, tulimme jälleen etuhuoneesen, jossa saimme
eräältä laitoksen varsinaiselta palvelijalta tiedon, että meitä varten oli
lämmitetty sauna ja että se oli kylpykunnossa. Ihmetellen kysyimme
palvelijalta, miksi sauna oli sunnuntaiaamuna lämmitetty. Hän vastasi
meille nauraen, ett'ei talossa suvaittu muun maailman tomua. Samalla
hän ilmoitti, että saamme, jos meillä itsellämme ei ole puhtaita
alusvaatteita, niitä vaihtaa talosta siksi kun taas saamme omamme
puhtaina takasin. Tämäpäs talo on, tuumimme me ja lähdimme saunaa
kohti marssimaan. Eteisestä ulostullessamme huomautettiin meille
sivumennen ettemme erhetyksessä menisi eteisen toisella puolella
olevasta rakennuksen toiseen päähän johtavasta ovesta naisten puolelle.
Sauna, johon meidät sitten johdettiin, sijaitsi alhaalla rannassa ja oli se
vaan pukuhuoneella varustetun suomalaisen saunan mallinen, sillä
eroituksella vaan, että se oli suuruudessa ja siisteydessä useinkin
pienten ja likaisten malliensa jyrkkä vastakohta ja että sinne juoksi vesi
tuulimoottorin täyttämästä ammeesta.
Peseydyttyämme -- tapasimme saunassa toiseen rakennukseen viedyt
matkakumppalimme, niiden joukossa Esankin -- menimme
rakennusryhmän toiseen asuttavalta näyttävään rakennukseen.
Astuimme sisään sivuovesta, josta läpi eteisen kuljettuamme tulimme
suureen ruokasaliin. Siellä oli pitkä pöytä täyteen lastattuna hyvälle
lemuavia erilaisia ruokia ja oli se jo puolillaan iloisen ja reippaan
näköisiä siirtolaisia, jotka näkyivät pitävän erinomaisen hyvää huolta
siitä, että huoneen toiselta puolen olevasta ovesta tuodut ruuat tulivat
kaikki maistelluksi. Mitään arvelematta kävimme mekin käsiksi ruokiin
ja pistelimme suihimme kalakeittoa y. m., niinkuin aika pojat. Vaikka
minäkin olin talossa ensikertaa, tarttui minuunkin heti talon iloisuus;
aloin tuntea jotakin erinomaista, ennen tuntematonta kotoisuuden
tunnetta. Tunsin löytyvän paikan, johon väsynyt raataja voi kuin
kotiinsa huoletta tulla vapaahetkistään nauttimaan.
Syötyä hajaantui joukko, kuka minnekin. Esa vaimonsa kanssa lähti

minulle näyttämään taloa.
Eteisestä, samasta, josta äsken tulimme sisään menimme suureen
juhlasaliin. Siellä, niin kertoi Esa, pidettiin iltamia ja