Uni | Page 6

on vielä nytkin joitakuita, sekä aivan tavallisia
konnantöitä, että myöskin tekoja, joita tehdään itsepuolustuksena
äärimmäiseen kurjuuteen jouduttuina, niinkuin esimerkiksi työnantajain
murhat ja sen sellaiset. Mutta niitäkään -- jälkimäisiä nimittäin -- ei
sosialidemokratia voi tunnustaa omikseen, sillä että ne eivät kuulu sen
ohjelmaan ja että vahingoittavat sitä. Yksilömurhilla ei
sosialidemokratia edisty, ne synnyttävät vaan uusia kiristyskeinoja ja
kärsimyksiä. Mitä muuten kysymyksesi viimeiseen osaan tulee, on se
itsestään selvää. Oikeaa, teoreettiselle pohjalle kehittynyttä anarkismia
-- täytyy tunnustaa vaikka emme sitä voikaan hyväksyä -- synnyttää
myöskin kehitys eli aikain olot. Kahta jälkimäistä synnyttää, toisissa
tapauksissa tekijänsä konnamaisuus ja toisissa taas äärimmäinen
kurjuus, kuristustoimenpiteet ja muut semmoiset.
Olisin kaiketi kysynyt vieläkin jotakuta seikkaa, mutta Esan vaimo tuli
samassa sisään kahvikomppeineen ja keskeytti puhelumme.
* * * * *
Heti kahvia härppimään päästyämme kysyi Esa taaskin, mitä minä
pidän yleensä satamatyöläisten hommista niiden nykyisessä muodossa.
-- Mitäpäs minä osaan pitää, kun en juuri mitään tiedäkään. Kaikki mitä
olen nähnyt on hyvää, vastasin minä ja pyysin kertomaan miten
puuhien nykyinen muoto lähti alkuun.
-- Asia on yksinkertaisesti niin, alkoi Esa, että meitä ajanmittaan alkoi
kyllästyttää yksinomainen vähän tuloksia tuottava
ammattiyhdistystoiminta. Ja kun lainlaadintatietäkään ei -- porvarien

härkäpäisyyden vuoksi -- ollut toivoa olojen pikaiseen parantumiseen,
aloimme me miettimään muita mahdollisesti löytyviä keinoja
asemamme parantamiseen. Me aloimme ensin perustelemaan pieniä,
työ-osuuskuntia, jotka menestyivätkin hyvin. Niiden avulla sitten vuosi
vuodelta saimme töitä yhä enemmän ja enemmän käsiimme. Eikä
kulunutkaan monia vuosia kun suureksi iloksemme huomasimme, että
entiset riistäjämme n. s. »Urakkatuuvarit» olivat kaikkineen karkoitetut.
Palkat tosin eivät vieläkään olleet riittävän suuria, mutta sekin mitä oli
jo saavutettu, oli suuri voitto mielestämme.
-- Ja se kannusti teitä yhä suurempiin ponnistuksiin!
-- Ei aivan niin. Toimintamme yritti sen jälkeen vähän lamautua. Pienet
voitot hyvittivät liian paljon mieliä. Lamausta ei kuitenkaan kestänyt
kauvan. Kun ammattialallamme oli työvoimaa enemmän kuin mitä
tarvittiinkaan ja kun emme tahtoneet ketään tovereistamme
nälkäkuoloon syöstä, oli meidän vieläkin keksittävä uusia keinoja,
mihin saisimme liiat työvoimat sijoitetuksi. Silloin tuli maan hankinta
esiin. Sillä toivoimme voivamme asiaa auttaa. Me tiesimme maan
hankinnasta olevan muutakin hyötyä. Me tiesimme, että eri
osuuskuntain jäsenet ovat saatavat, vieläkin lähemmin, kun liiton kautta,
toisiinsa liittymään, ennenkuin voidaan kyllin menestyksellisesti pitää
puoliamme vastustajaimme tekemiä hyökkäyksiä vastaan. Siksipä
aloimmekin suunnitella laitosta, joka antaisi lisä työtä, sekä meidät
sitoisi toisiimme, tekisi kuin yhden perheen jäseniksi. Suunnittelun
tuloksena oli yhteinen siirtola, tämä jossa nyt olemme. Pienemmillä
maa-osuuskunnilla emme uskoneet olevan yhtä suurta voimaa. Ne kun
hajoittaisivat miehet erilleen -- -- --
-- Mutta -- suo anteeksi että keskeytän -- Onko tästä nyt riittävästi
työvoimain vähennystä ja jos on niin tyytyvätkö miehet palkattomaan
työn lisäykseen?
-- Niin todellakin, sen olin unohtaa selittämättä. Nyt vielä se ei tosin ole
riittävästi työvoimain vähennystä vaikuttanut, mutta tulevaisuudessa,
kun maata saadaan enemmän se kyllä vaikuttaa ja sitä täytyy meidän
odottaa. Mitä muuten tyytymiseen tulee, niin se on vallan mainiosti.
Virkistysmatka, tiedot ja lasten hoito, jotka siirtola tarjoaa, tyydyttävät

meidät täydellisesti ja sitäpaitsi tarjoaa se meille muutakin, josta kerron
myöhemmin.
-- Niin ehkä.... Jatkahan kertomistasi.
-- Niin, aloimme puuhata tätä siirtolaa, mutta edessä oli kuitenkin se
paha pulma, että meillä ei ollut rahoja niin suureen yritykseen. Silloin
tuli osuuskassa mieleen, Ajateltiin, että siitä lainaamalla saamme
tarvittavat varat hankkeen toimeenpanemiseen. Se ei kuitenkaan käynyt
niin suoraan päinsä. Me emme olleet kypsyneet senlaisiin puuhiin.
Osuuskassan varat, sen sijaan että niitä olisi käytetty alkuperäiseen
tarkoitukseensa, piti käyttää kypsytystyöhön. Perustimme sitten
sanomalehden ja aloimme sillä harjoittaa agitatsionia. Lehti saikin heti
alussa suuren kannatuksen osakseen. Sitämyöten meni kaikki hyvin,
mutta taas tuli uusi pulma. Tapaturmavakuutusolot, porvarillisten
yhtiöiden voitonhimon vuoksi, menivät niin kurjalle kannalle, että
meidän oli pakko ryhtyä perustamaan tapaturmavakuutuskassaa.
Siihenkin piti taas lainata osuuskassasta. Suurilla ponnistuksilla saatiin
sekin puuha perille ajetuksi. Nyt jo olisi luullut pulmista päästyn, mutta
niin ei ollutkaan asianlaita. Sanomalehti, osuuskassa,
tapaturmavakuutuskassa ja aikaisemmin yhdistetyt osastojen sairas- ja
hautausapukassa, vilkkaan liikkeen vuoksi tarvitsivat suunnattoman
paljon huoneita. Vuokramaksuihin tahtoi hukkua parhain osa puhtaasta
tulosta. Täytyi taaskin ryhtyä ajattelemaan keinoa miten siitä
selvittäisiin vähemmällä. Päätimme sitten rakentaa oman huoneuston.
Siinä oli taas se vaikeus edessä, että kaupungin kalliit tonttimaksut
eivät sallineet pienen rakentamista. Rakensimme suuren -- sen minkä
kaupungissa näit -- mutta se oli kovin vaikeata. Tämä alituinen uusien
menojen ilmestyminen alkoi vihdoin kyllästyttää innokkaimpia
siirtolan synnyn odottajia. He eivät enää sanoneet jaksavansa odottaa --
Niin pantiin sekin puuha alulle.
-- Ja perustetuksi tuli....
-- Niin perustetuksi se tuli, vaikka vaikeuksia siinä kylläkin oli alussa.
Kun nähtiin, etteivät liiton, eikä Osuuskassan varat siihen tarkoitukseen
riitä, alettiin joka puolella ympäri Suomen kerätä rahoja vapaaehtoisilla
lahjoilla, ensin vaan kuin leikin päältä. Ei sitä juuri kukaan --

lukuunottamatta niitä, joille se oli tullut sydämmen asiaksi -- silloin
uskonut, että siitä totta milloinkaan tulisi. Vallan leikkinä sitä pidettiin
koko yritystä. Ensimäisen keräyksen jälkeen nähtiin kuitenkin se ihme,
että siirtolarahaa oli kasassa jo kolme neljä sataa markkaa. Se jo sitten
innosti muutamia niin, että päätettiin perustaa osuuskunta, josta
jokaisen, joka tahtoi tulla siirtolan eduista osalliseksi, piti