Tuomo sedän tupa | Page 8

ett'en kadota sinun j?lki?si ja ett? ostan sinut takaisin, niin pian kuin suinkin voin."
Nyt tuli Haley uhriansa ottamaan ja koko talonv?ki kokoutui pihalle viel? viimeisen kerran k?tell?kseen Tuomo set??. H?n oli ollut heid?n sek? ty?njohtajansa ett? sielunpaimenensa ja nyt eronhetken? he kaikki tahtoivat osottaa rakkauttaan ja my?t?tuntoisuuttaan h?nelle.
Juuri kun Tuomo jo istui rattailla, otti Haley raskaat raudat istuimen alta ja pani ne h?nen jalkoihinsa.
Harmin ja paheksumisen huudahdus kuului yht'aikaa kaikkien huulilta ja rouva Shelby vakuutti verannallaan seisoessaan, ett? t?m? varovaisuus oli aivan turha.
"Rouvaseni", sanoi Haley ivallisesti, "olen jo saanut 500 dollarin tappion t??ll? ollessani, enk? totta puhuen en?? v?lit? toisesta." Sitten h?n sivalsi hevostaan ruoskalla ja rattaat vieriv?t pois.
Yrj? herra, Tuomon nuori yst?v? ja opettaja, oli aikaisin aamulla matkustanut er??n toverinsa luo tiet?m?tt? mit??n vanhan yst?v?ns? kohtalosta. Tuomo oli pahoillaan, kun ei saanut lausua h?nelle j??hyv?isi?, ja k?ski sanoa paljon terveisi?.
Mutta noin puolen tunnin matkan p??st?, kun Haley oli pys?ht?nyt er??n pajan luo saadaksensa Tuomoa varten aiotut k?siraudat hiukan suurennetuiksi, tuli Yrj? herra ratsastaen t?ytt? vauhtia heid?n j?ljess?ns?.
N?hdess??n Tuomon pajan ulkopuolella, laskeusi h?n nopeasti ratsun selj?st?, hypp?si rattaille ja tarttui molemmin k?sin kiivaasti yst?v?ns? kaulaan vuodattaen surun ja harmin kyyneli?.
"T?m? on h?pe?llist?, kerrassaan alhaista", sai h?n viimein sanotuksi. "Eiv?t edes puhuneet minulle mit??n koko asiasta. Jos olisin suuri, eiv?t vaan uskaltaisi k?ytt?yty? sill? tavalla. Mutta kyll? min? l?ylytin heit? ?sken kotona ollessani, ole varma siit?."
Tuomo koitti rauhoittaa yst?v?ns? kiivautta ja lausui hiljaisesti mielihyv?ns? siit?, ett? viel? kerran sai n?hd? nuoren herransa.
"Ja kuulkaapas nyt, Yrj? herra, Teid?n pit?? aina pysy? hyv?n? poikana. Muistakaa, kuinka monta tulevaisuudessa teist? tulee riippumaan. Liittyk?? ?itiinne ja seuratkaa h?nt?. Muutamat pojat pit?v?t itsens? suureksi tultuaan liika viisaina kuullakseen ?itej??n, mutta ?lk?? noudattako heid?n esimerkki??n. Tiet?k??, ett? Jumala antaa meille monta hyv?? lahjaa kahdesti, mutta ?idin h?n antaa vaan kerran. Etteh?n pahaksi pane, vaikka v?h?sen neuvon?"
"En, en suinkaan", vastasi Yrj?. "Kyll? min? koetan tulla hyv?ksi ja kelpo ihmiseksi, sen lupaan sinulle, Tuomo. Ja kyll? min? my?s toimitan niin, ett? vanhemmat hankkivat sinut takaisin... Isoksi tultuani rakennutan sitten tupasi uudestaan ja sinulla pit?? olla oikein erityinen huone ja matto lattialla... Katsoppas t?ss?, min? olen ottanut dollarini sinua varten. Mutta koska pelk?sin, ett? tuo ilki? anastaisi sen sinulta, olen kaivertanut siihen pienen reij?n ja ripustanut sen nauhaan, jotta sin? voisit kiinnitt?? sen kaulaasi. Joka kerta, kun sit? katsot, niin muista, ett? tulen sinua vapauttamaan."
Haley palasi samassa pajasta ja l?hestyi Tuomoa kantaen k?sirautoja.
Yrj?n silm?t s?ken?iv?t tulta n?m?t n?hdess??n.
H?n kohotti p??t??n ja koetti sanoa niin voimakkaasti ja arvokkaasti kuin suinkin:
"Kuulkaapas, herra, kyll? min? kerron vanhemmilleni, kuinka Te kohtelette meid?n Tuomoamme."
"Sanokaa vaan", vastasi orjakauppias raa'asti.
"H?vet? Teid?n pit?isi, ett? koko elinkautenne ostatte naisia ja miehi? ja kytkette heit? kuin elukoita."
"Niin kauvan kuin hienot ihmiset myyv?t miehi? ja naisia, en ole yht??n heit? huonompi. Ei ostaminen ole halveksittavampaa kuin myyminenk??n."
"Mutta min? en aio isoksi tultuani tehd? kumpaakaan", sanoi Yrj? ylpe?sti. "Oikein h?pe?n maamiehi?ni t?ll? hetkell?." "Hyv?sti nyt, Tuomo set?", lis?si h?n, sitten hell?sti, astui ratsunsa selk??n ja ajoi tiehens?.
Tuomo katseli kauvan aikaa h?nen j?lkeens?, kunnes t?m? viimeinen yhdysside h?nen ja kodin v?lill? katosi.

V.
Harvoin samoissa ajopeleiss? istuvien matkamiesten ajatukset saattavat kulkea erisuuntaisemmin kuin Haleyn ja Tuomon. Haley tuumi Tuomon mittaa ja voimakkaita j?ntereit? ja laski, ett? jos h?n nyt pit?isi miest? hyv?ss? lihassa, olisi voitto oleva melkoinen. H?n mietti my?skin, kuinka suurilukuisen orjalauman h?n t?ll? kertaa hankkisi itselleen, montako miest?, vaimoa ja lasta h?nen viel? pit?isi ostaa.
Mit? taas Tuomoon tulee, ajatteli h?n alituisesti seuraavaa lausetta: "Sill? ei meill? t??ll? ole pysyv?ist? kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme."
Haley otti sanomalehden taskustaan ja rupesi sit? lueskelemaan. Koska h?nen lukutaitonsa oli jotenkin heikko, t?ytyi h?nen tavaella puoli-??neen, ennenkuin sai selkoa er??st? ilmoituksesta, joka h?nen mielest??n oli t?rkein koko lehdess?. Siin? ilmoitettiin julkisella huutokaupalla myyt?v?n muutamia neekerej? Washingtonin raatihuoneen ulkopuolella. Sitten seurasi luettelo kunkin myyt?v?n sukupuolesta ja i?st?.
"Niin, sinnep?in minunkin t?ytyy menn?", sanoi h?n Tuomolle muun seurakumppanin puutteessa. "Olen p??tt?nyt hankkia itselleni oikein upean orjaparven ja sin?kin saat sitten seuraa. Nyt menemme heti Washingtoniin ja siell? sin? saat tehd? hiukan tuttavuutta vankilan kanssa, siksi kunnes min? saan kaikki asiani toimitettua."
Tuomo huokasi. Mit?p? siihen oli vastaamista. H?n arveli vaan itsekseen, kuinka monta noista huomenna myyt?vist? oli ry?stetty is?n, ?idin, lapsen ja puolison luota.
Illalla he p??siv?t perille. Haley otti asuntonsa ravintolassa, Tuomo sai menn? vankilaan.
Oletko, nuori lukija, ollut huutokaupassa l?sn? ja n?hnyt, kuinka myyt?v?ksi m??r?tty tavara on pantu esille kaikkien katseltavaksi, kuinka sit? arvostellaan, k??nnell??n ja v??nnell??n, sitten tehd??n tarjoumuksia, ja ken enin lupaa, h?n tulee omistajaksi?
Juuri niin meneteltiin t?ss?kin huutokaupassa, jonne Haley oli rient?nyt. Eroitus oli vaan se, ett? t??ll? myytiin el?vi? ihmisi?, kuolemattomia ihmissieluja. Halukkaat meniv?t vuorotellen neekerien luo, avasivat heid?n suunsa, tarkastelivat hampaita, panivat heit? selk??ns? taivuttamaan, tekem??n hyppyj? ja kaikellaisia liikkeit? n?hd?ksens? heid?n voimiansa ja ketteryytt??n.
Siell? oli er?s 60-vuotias vaimo, jonka raskas ty? ja k?rsimykset olivat tehneet heikoksi ja kivulloiseksi. Kaikki h?nen lapsensa, paitsi nuorin poika, joka nyt my?skin oli huutokaupassa, oli jo aikoja sitten temmattu h?nen huostastaan