Tuomo sedän tupa | Page 7

n?hnyt mit??n, kunnes h?n viimein ep?selv?sti kuin usvassa n?ki edess?ns? Ohion vastaisen rannan ja miehen, joka tarjosi h?nelle k?tt?ns? ja auttoi h?nt? yl?s.
"Te olette reipas nainen, ken vaan olettekin", sanoi mies.
"Pelastakaa ... auttakaa ... piilottakaa minut...", huusi Elisa. "Poikani, t?m?n t?ss? he ovat myyneet ja katsokaa" -- h?n osoitti toista rantaa -- "tuolla seisoo h?nen uusi is?nt?ns?."
"Min? en itse voi tehd? mit??n", sanoi mies, "mutta tahdon neuvoa Teit? er??seen taloon, jossa saatte kaikkia, mit? nykyisess? asemassanne tarvitsette. Katsokaa, tuossa valkeassa rakennuksessa p??kadun varrella asuu yst?v?llist? v?ke?, he kyll? auttavat Teit?."
Eik? mies liikoja kehunut. Elisa tuli syd?mmellisiin ihmisiin, jotka itkiv?t s??list? kuullessaan h?nen paostaan ja suuresta h?d?st??n ja koettivat h?nt? kaikin tavoin auttaa. He antoivat h?nelle ruokaa ja l?mpimi? vaatteita, valmistivat pehme?n vuoteen, jossa h?n sai lev?t? s?rkevi? j?seni??n, ja saattoivat h?nt? eteenp?in uuteen turvapaikkaan.
T?llaisten hell?syd?mmisten ihmisten v?lityksen kautta p??si Elisa viimeinkin monet vaarat kestetty??n Kanaadaan, jossa kaikki orjat heti tulivat vapaiksi kansalaisiksi.
"Eik? h?n en?? koskaan saanut n?hd? miest?ns?", kysynee ehk? lukija.
H?nen miehens? oli jo kauvan miettinyt pakoa p??st?ksens? raa'asta ja ilke?st? is?nn?st??n, joka alituisesti koki h?nt? jos jollakin tavalla n?yryytt?? paljaastaan siit? syyst?, ett? h?n huomasi orjansa olevan ?lykk??n ja taitavan.
Saadaksensa olla Elisan l?heisyydess? oli h?n kuitenkin t?h?n asti kest?nyt tyly? kohteluansa, mutta nyt, kun Elisa oli poissa, ei mik??n h?nt? en??n pid?tt?nyt. H?nen pakoretkens? oli, jos mahdollista, viel? Elisankin pakoa uskaliaampi.
[Kuva: Elisa hypp?si samaa vauhtia j??kappaleelta toiselle.]
Koska h?n valkoihoiselta is?lt??n oli perinyt kauniit s??nn?lliset kasvot ja harvinaisen hyvin muodostuneen, ryhdikk??n vartalon, pukeutui h?n hienoksi herraksi, maalasi hiukan kasvojaan ja tukkaansa ja tuli niin oudon n?k?iseksi, ett? h?nt? oli milt'ei mahdoton tuntea. Eik? h?n liioin k?yt?ksess??n osoittanut mit??n pelkoa tahi arkuutta. H?n matkusti p?ivin kaikkien n?hden, poikkesi ensi luokan ravintoloihin ja oli aivan niinkuin kaikki muutkin vapaat ihmiset ja maan mahtavat.
H?nt? etsittiin tietysti vallan ??rett?m?sti. H?nen entinen is?nt?ns? oli kuuluttanut antavansa 400 dollaria sille, joka toisi h?net takaisin, tahi hankkisi varman tiedon siit?, ett? h?n oli kuollut. Mutta ei takaa-ajajien p??h?nk??n pist?nyt ahdistaa hienoa herraa, joka matkusti parhaissa paikoissa ensi luokalla.
Elisa ja h?nen miehens? saapuivat Kanadaan samaan aikaan. Vaikka heill? sinne tullessaan ei ollut yht?k??n dollaria -- kaikki, mit? Elisan mies oli saanut er??lt? ihmisyst?v?lt? matkaa varten, oli jo loppunut -- ja vaikka heill? ei ollut tuumaakaan maata, olivat he mielest?ns? ruhtinaita rikkaammat. He olivat saaneet kaikkein kalliimman lahjan: vapauden.

IV.
Me j?timme Haleyn h?mm?styksiss??n ja hieman h?peiss??n katselemaan Elisan pakoa Ohion rannalle. N?hty??n, ett? t?m? todellakin t?ll? hetkell? oli luiskahtanut h?nen k?sist??n, ei ollut muuta neuvoa, kuin palata pieneen ravintolaan ja siell? tuumia, mit? l?heisess? tulevaisuudessa oli teht?v?.
Tietysti takaa-ajoa oli jatkettava niin pian kuin virta loi j??peitteens?, mutta kiusallista t?m? vaan oli. Haley rupesi jo itse??n kiroilemaan siit?, ett? oli v?litt?nyt koko kakarasta, josta nyt vaan sai kulunkia ja harmia. Annettuaan k?sirahoja miehille, jotka olivat ottaneet ammatikseen etsi? karanneita orjia, ratsasti h?n uudestaan Shelbyn kartanoon t?ll? kertaa Tuomoa noutamaan.
Tuomo sed?n tuvassa vallitsi raskas mieliala. Chloe t?ti oli noussut aikaisin aamulla silitt?m??n ukkonsa paitoja. T?t? tehdess??n h?n v?h? v?li? nosti k?tt?ns? pyhki?kseen niit? kyyneli?, jotka vieriv?t h?nen poskilleen.
Tuomo istui vieress?, Uusi Testamentti polvellaan. Ei kumpikaan virkannut mit??n ja lapset nukkuivat viel?.
Viimein Tuomo nousi yl?s, meni vuoteen ??reen ja rupesi katselemaan pienokaisiaan kuiskaten itsekseen: "T?m? on nyt viimeinen kerta."
Chloe t?ti ei vastannut mit??n, hivutti vaan hivuttamistaan paitaa, vaikka se jo oli niin sile? kuin suinkin olla voi. Mutta yht'?kki? hillitsemiskyky petti. H?n laski rautansa alas ja purskahti itkuun.
"Jos edes tiet?isin, minne aikovat sinut vied? ja kuinka sinua sitten kohtelevat. Kyll?h?n em?nt? sanoo ostavansa sinut takaisin parin vuoden p??st?, mutta eih?n kukaan, joka kerran vied??n virtaa my?ten etel??n, en?? tule takaisin."
"Mutta, Chloe, onhan sama Jumala siell? kuin t??ll?kin, ja min? olen joka paikassa h?nen suojassansa. Nytkin h?n on osottanut minulle hyvyytt??n antamalla sinun ja lapsien j??d? t?nne."
Tuomo oli tukahtua pid?tt?ess??n itkuaan, mutta h?n koetti karaista itse??n ja puhui lohduttavasti ja voimakkaasti.
Chloe t?ti oli pannut parhaansa valmistaessaan j??hyv?issuurusta. H?n oli paistanut lihavimman kanansa, ottanut esiin marjahillot ja muut herkut. Mutta Tuomolta ne saivat j??d? milt'ei koskematta, sill? ei sellaisina hetkin? maita ruoka eik? juoma. Ei Chloella liioin ollut ruokahalua ja ainoat, jotka panivat arvoa t?h?n herkulliseen ateriaan, olivat pojat. He eiv?t viel? ymm?rt?neet hetken vakavuutta, vaan s?iv?t tyytyv?isin? hyv?ll? ruokahalulla.
Chloe t?ti j?rjesti sill? aikaa ukkonsa vaatteita. H?n tarkasteli joka paitaa, erotti vanhat uusista ja k?ski niit? s??st?en k?ytt??, sill? kukapa ompelisi uusia, kun n?m?t rikkuivat. Hukkaparin h?n oli jatkanut y?n kuluessa ja pannut lankaker?n sis??n parsimista varten. Mutta kuvitellessaan, ett? nuo julmat ihmiset kentiesi riist?isiv?t kaikki n?m?t uudet kalut h?nen ukoltaan, puhkesi h?n uudestaan katkeraan itkuun nojaten p??t??n kaps?kki? vasten. Lapsetkin rupesivat nyt aavistamaan jotakin pahaa n?hdess??n ?idin kyyneleet ja rupesivat t?ytt? kurkkua parkumaan.
Samassa astui rouva Shelby tupaan hyv?sti j?tt?m??n. Perheen syv? suru liikutti h?nt? niin, ettei h?n hetken aikaan saanut mit??n sanotuksi.
"Rakas Tuomo", sanoi h?n viimein itkusta v?risev?ll? ??nell?, "en voi antaa sinulle t?ll? hetkell? mit??n, josta sinulla olisi hy?ty?, mutta sen lupaan juhlallisesti,