Tuomo sedän tupa | Page 6

ymp?ri ja kysyi:
"Pit??k? minun pysy? hereill?, ?iti?"
"Ei yht??n armahani, nuku sin? vaan."
"Mutta eth?n anna pahan miehen ottaa minua, jos nukun?"
"En anna, niin totta kuin Jumala minua auttakoon", vastasi ?iti palavin silmin.
"Oletko ihan varma siit?, ?iti?"
"Ihan varma", sanoi ?iti ??nell?, joka pani h?net itsens?kin h?mm?stym??n, sill? tuntui aivan silt? kuin joku h?neen kuulumaton henki olisi antanut t?m?n vastauksen.
Pienokainen nojasi nyt v?synytt? p??t??n ?idin olkap??t? vasten ja nukkui.
Pienien pehmeiden k?sivarsien kosketus ja l?mmin hengitys kaulaa vasten vaikuttivat kuin s?hk?virta. Ei Elisa tiet?nyt v?symyksest?, ei unesta mit??n. Koko ruumis oli kuin ter?st? ja totteli sielua kuin hevonen ruoskaa.
Aamun koittaessa oli h?n j?tt?nyt kaikki tutut paikat ja k?veli nyt valtamaantiell?. H?n oli kerran k?ynyt em?nt?ns? kanssa pieness? kyl?ss? Ohio-joen varrella. Sinne h?n nytkin ohjasi kulkuaan p??st?kseen joen yli ja siten pelastuakseen.
(Ellet, pieni lukija, tunne Ohio-jokea, niin ota Pohjois-Amerikan kartta ja etsi se sielt?. Silloin n?et, ett? Ohio on mahtava virta, joka id?st? p?in yhtyy tuohon viel?kin suurempaan Missisippi-jokeen.)
Kun ajajia ja ratsastajia rupesi n?kym??n maantiell?, k?sitti Elisa vaistomaisesti, ett? h?nen kiireinen kulkunsa voisi her?tt?? huomiota ja tehd? h?net ep?luulon alaiseksi. H?n hiljensi sent?hden hiukan k?ynti??n, laski pojan maantielle ja j?rjesti pukuaan.
Pieneen myttyyns? h?n oli k?tkenyt muutamia omenia ja niiden avulla h?n nyt koetti saada lasta kulkemaan v?h?n nopeammin. H?n kieritti v?h? v?li? omenan muutaman metrin p??h?n heid?n edellens? ja lapsi juoksi aina nopein askelin sit? saavuttaakseen. T?ll? tavalla he p??siv?t pitk?t matkat eteenp?in.
Kun pienokainen rupesi valittamaan n?lk??ns?, vei ?iti h?net pieneen tien vieress? olevaan metsikk??n ja antoi h?nelle aamiaista mytyst??n.
Lapsi ihmetteli n?hdess??n, ettei ?iti sy?nyt mit??n, ja koetti v?kisin panna v?h?n kakkua h?nen suuhunsa, mutta Elisa sanoi:
"Ei, Harryseni, ei ?iti voi sy?d? mit??n, ennenkuin sin? olet p??ssyt turvapaikkaan, meid?n t?ytyy taas rient?? eteenp?in p??st?ksemme virran rannalle ennen iltaa."
H?n koetti kulkea n?enn?isesti niin levollisena kuin suinkin v?ltt??ksens? uteliaita silm?ilyksi?, mutta sis?llinen tuska ajoi h?nt? eteenp?in pys?htym?tt?, lev?ht?m?tt?.
Tuntia ennen auringon laskua p??si h?n viimein v?syneen? ajettunein jaloin Ohion varrella sijaitsevaan kyl??n. Oli kev?ttalvi. Joki oli paisunut ja virtava ja suuret j??kappaleet ajelehtivat edestakaisin kuohuvien laineiden keskell?.
Elisa katsoi heti virtaa ja ymm?rsi, ett'ei lautan tavallisesta ylimenosta nyt voinut olla puhettakaan. Mutta ehk?p? veneell?. H?n meni joen rannalla olevaan pieneen ravintolaan asiata kuulustelemaan.
Siell? vakuutettiin, ett? kaikki ylip??s? sill? hetkell? oli mahdoton.
Elisan surullinen muoto ja levottomuus her?ttiv?t s??li? yst?v?llisess? em?nn?ss? ja h?n lupasi tehd?, mit? suinkin voisi. H?n kutsui Elisaa sis??n ja tarjosi Harrylle leivosta. Mutta lapsi oli niin n??ntynyt, ett? itki, eik? katsellutkaan makeisia.
"Lapsi-rukka! Laskekaa se t?nne", sanoi em?nt? ja avasi er??n pienen makuukammion ovea, miss? oli puhdas s?nky. Sinne poikanen kohta nukkuikin pit?en viel? unessakin kiinni ?itins? k?dest?. Elisaa varten ei ollut lepoa, ei h?n saanut unta. H?n ajatteli alituisesti takaa-ajajiaan ja tunsi polttavaa tuskaa rinnassaan. Voi noita raivoisia, tyrskivi? aaltoja, jotka erottivat h?net vapauden maasta!
Sill? aikaa kun olemme seuranneet Elisan pakoretke?, ei herra Haley suinkaan istunut toimetonna k?det ristiss?. Niin pian kun h?n sai kuulla uhrinsa paenneen, rupesi h?n kiroilemaan ja sadattelemaan ja syytti ensi vimmassaan herra Shelby? t?st?. Mutta sitten h?n v?hitellen tyyntyi, kun sai talon miehet ja hevoset k?ytett?vikseen pakolaisten takaa-ajamista varten.
Ei h?n kuitenkaan p??ssyt niin pian liikkeelle, kuin olisi tahtonut. Koko aamun h?n kyll? oli kovassa touhussa, kiirehti ja luikkasi, mutta n?ytti silt?, kuin kaikki asianhaarat olisivat liittyneet h?nt? vastaan. Hevoset p??siv?t karkaamaan ja saatiin vasta kiinni parin tunnin p??st?. Se tie, jota Haley ensin k?vi ratsastamaan, oli mahdottoman huono ja noin peninkulman p??st? tykk?n??n suljettu, ett'ei ollut muuta neuvoksi kuin palata takaisin.
Totuuden nimess? on mainitseminen, ett? n?m?t vastoink?ymiset suureksi osaksi olivat Shelbyn palvelijoiden toimeenpanemia, he kun kaikin tavoin tahtoivat edist?? Elisan pakoa viivytt?m?ll? takaa-ajajaa. Vaistomaisesti he k?sittiv?t, ett'ei rouva Shelbyll?k??n ollut mit??n sit? vastaan, vaikka h?n kyll? oli antavinaan k?skyj? ja kiirehtivin??n palvelijoitaan. T?mm?isiss? asioissa ovat neekerit ihmeen tarkkasilm?isi?, oikeita veitikoita.
Haley tuli t?ll? tavalla menett?neeksi monta tuntia, ja saapui samaan pikku ravintolaan, jonne olemme seuranneet Elisaa, vasta tuntia my?hemmin.
Elisa seisoi juuri ikkunan ??ress?, mutta vet?ysi salaman nopeudella syrjemm?ksi huomattuaan ratsastajien tulon.
Nyt he jo olivat pihalla. Ei ollut aikaa pitkiin mietiskelemisiin, sill? joka minuutti oli kultaa kalliimpi. Siit? huoneesta, jossa Elisa oli, johti ovi virralle p?in. H?n otti poikasen syliins?, sy?ksi portaita alas ja sitten rantaan p?in.
Mutta nytp? ?kk?si orjakauppias jo uhrinsa, astui nopeasti alas hevosen selj?st?, huusi seuraajilleen ja hy?kk?si sitten h?nen j?ljess??n, niinkuin j?niskoira otuksensa per?ss?.
T?n? kauhun hetken? tuntui Elisasta niinkuin ei h?nen jalkansa olisikaan koskettaneet maata. Parissa silm?nr?p?yksess? seisoi h?n jo veden partaalla. Takaa-ajajat olivat aivan h?nen j?ljiss??n, mutta yl?nluonnollisella voimalla, sellaisella, jota Jumala antaa ainoastaan suurimmassa h?d?ss? oleville, h?n hypp?si syd?nt? s?rkev?sti huutaen suurelle j??kappaleelle parin metrin p??h?n rannasta.
T?m? hypp?ys oli niin uskalias ja samalla mielet?n, ett? Haley ja h?nen seuraajansa ihan vasten tahtoaan p??stiv?t ihmettelyn huudon ja nostivat k?si??n.
J??kappale ritisi ja ratisi Elisan painon alla, mutta h?n ei j??nyt hetkeksik??n sinne seisomaan, vaan hypp?si samaa vauhtia toiselta j??kappaleelta toiselle. H?nen kenk?ns? putosivat, sukat meniv?t pirstaleiksi ja jalat vuotivat verta j?tt?en verisi? j?lki? j??lle, mutta Elisa ei tuntenut mit??n, ei