Tuomo sedän tupa | Page 5

ja varoitteli silloin t?ll?in vanhempia lapsiaan olemaan hiljaa, sill? kuuma afrikalainen veri ei sallinut heid?n istua maltillisesti p?yd?n ??ress?. V?list? he kieriskeliv?t keskell? lattiaa, v?list? taas konttasivat p?yd?n alle ja vetiv?t pikku siskoa jaloista.
Sy?ty?ns? leikki Tuomo set? pikku tytt?ns? kanssa, jotta Chloe t?ti rauhassa saisi ruveta siivoamaan huonetta ja tehd? pieni? valmistuksia hartaushetke? varten, joka illempana oli pidett?v? heid?n tuvassaan. Tuoleista ja istumasijoista oli tosin puute, mutta Chloe t?ti ei ollut neuvoton. Tyhji? tynnyri? vieritettiin tupaan ja niiden yli asetettiin laudanp?tki?, sankoja ja saavia k??nnettiin yl?alasin ja n?in saatiin kyllin istunpaikkoja.
Hetken p??st? ker?ytyi tupaan kirjava joukko. Siell? oli sek? vanhoja harmaap?it? ett? nuoria vilkkusilmi?. Toiset olivat oman kartanon v?ke?, toiset taas olivat tulleet naapuritaloista kuullaksensa Tuomo sed?n puhuvan Jumalan sanaa ja selitt?v?n raamattua. H?nen sanansa olivat niin l?mpim?t, yksinkertaiset ja syd?mmelliset, ett? tekiv?t paljoa syvemm?n vaikutuksen, kuin monen oppineen saarna. Varsinkin oli Tuomo set? vahva rukouksessa. Sanat vuotivat ihan virtana h?nen huuliltaan ja tuntuivat tulevan suoraap??t? syd?mmen syvyydest?. Er?s vanha neekeri lausuikin kerran, ett? Tuomo sed?n rukous varmaankin kohosi suoraan taivaaseen.
Puheiden v?lill? laulettiin joko virsi? tahi muita hengellisi? lauluja. Siin? oli eloisuutta ja innostusta. Neekerit n?kyiv?t eritt?in rakastavan sellaisia lauluja, jotka v?ririkkaissa kuvissa puhuivat uudesta Jerusalemista, Kaanaasta ja Jordanin rannoista. Niiden loppus?keet toistettiin aina voimalla ja vakuutuksella.
My?skin Yrj? herra oli ollut kokouksessa mukana ja luki viimeiseksi yleis?n kehoituksesta kappaleita Ilmestysraamatusta liitt?en lukuunsa lyhyit? selityksi?, joita oli oppinut hurskaalta ?idilt??n.
Jotenkin my?h??n erosi seurue Tuomo sed?n luota, mutta t?m? ei sittenk??n heti mennyt levolle, vaan luki ja lauleskeli viel? kauvan aikaa sen j?lkeen itsekseen. Seuraus siit? oli, ett? sek? h?n ett? Chloe t?ti heti kuulivat Elisan naputuksen ja l?heniv?t kummastuneina ikkunaa.
"Mit?h?n ihmeit? nyt on tapahtunut", huusi Chloe havaitessaan Elisan ikkunan takana. "Laske h?net sis??n, ukkoseni", lis?si h?n, mutta samassa jo pakolainen astuikin tupaan.
"Taivas varjelkoon! Mik? Teit? vaivaa, oletteko sairas", p?ivitteli Chloe n?hdess??n Elisan kalpeat kasvot ja palavat silm?t. "Ihan Te s?ik?yt?tte minut pahan p?iv?sesti." Ja Chloen mustat silm?t py?riv?t h?mm?styksest?.
Elisa kertoi lyhyesti ja kiireesti kaikki, mit? oli sin? iltana kuullut, is?nt?ns? p??t?ksen, em?nt?ns? rukoukset palvelijansa puolesta, herra Haleyn tulon seuraavana p?iv?n?.
Kuuntelijat olivat tuskin k?sitt?? ja uskoa n?in h?mm?stytt?vi? uutisia.
Tuomo set? seisoi siin? ojennetuin k?sin ja tuijottavin silmin, kunnes vihdoin aivan kuin hervottomana vajosi tuoliin ja painoi p??t??n polviaan vasten.
"Jumala armahtakoon meit?", huokasi Chloe. "Mit? ukkoni sitten on tehnyt, koska is?nt? voi kohdella h?nt? t?ll? tavalla?"
"Ei mit??n, ei kerrassaan mit??n", vakuutti Elisa, "mutta is?nt? sanoi olevansa sellaisessa rahanpulassa, ett? joko Tuomo ja minun Harryni olivat myyt?v?t, tahi koko kartano ja kaikki muut... Mutta min? en voi ajatella lastani tuon miehen k?siss? ja siksi pakenen. Jos erehdyn t?ss?, on Jumala sen minulle anteeksi antava, mutta en voi toisin tehd?."
"Sinun pit?? menn? mukaan, ukko", sanoi nyt Chloe kiihke?sti. "Aiotko todella odottaa siksi, ett? viev?t sinut alas virtaa my?ten sinne, miss? orjia tapetaan joukottain n?lk??n ja ylen raskaaseen ty?h?n. Viel? on aikaa. Rienn? nyt! Min? panen kalusi kokoon."
Tuomo set? kohotti p??t??n hitaasti ja sanoi tyynesti, vaikka samassa surullisesti: "En min? aio l?hte?. Elisan paon pid?n luonnollisena; sit? en mill??n ehdolla tahdo est??. Mutta kuulithan sin?, mit? ?sken kerrottiin, ett? joko min? tahi kaikki muut kartanossa ovat myyt?v?t. Miksi en silloin uhraisi itse?ni. Is?nt?ni on aina tarvitessa l?yt?nyt minut paikaltani; en ole viel? koskaan h?nen luottamustansa pett?nyt, enk? aio sit? vast'edesk??n tehd?. Is?nt?? ei saa moittia, kyll? h?n pit?? huolta sinusta ja noista pikku-raukoista."
H?n k??ntyi vuodetta kohti, miss? pienet villap??t rauhaisasti nukkuivat. Mutta t?m? n?ky teki lopun h?nen tehdyst? tyyneydest??n. H?n k?tki p??ns? suuriin k?siins? ja nyyhkytykset, jotka panivat koko ruumiin v?r?j?m??n, t?yttiv?t tuvan.
Viimein sanoi Elisa matalalla ??nell?: "Aika rient??, minun on l?hteminen. Koettakaa saada sanaa miehelleni ja tervehtik?? h?nt?. Kertokaa h?nelle paostani ja ett? koetan p??st? Kanadaan. Kun h?net viimeiseksi tapasin, en voinut aavistaakkaan t?llaisia... Ja sanokaa my?skin h?nelle, ett? jos emme en?? t?ss? el?m?ss? tapaisi toisiamme" ..... ??ni petti, eik? h?n voinut jatkaa. H?n k??ntyi oveen p?in ja sai viimein itkusta tukahdetulla ??nell? kuiskatuksi: "sanokaa, ett? h?n aina el??, niin ett? kohtaamme toisemme taivaassa."
Sitten h?n katosi pime??n y?h?n.

III.
Ei voi kuvitella onnettomampaa ja s??litt?v?mp?? henkil??, kuin Elisa, kun h?n kulki kylm?n? talviy?n? outoa tulevaisuutta kohti kalvava tunne rinnassaan. Kaikki h?nen ajatuksensa olivat sekaisin. H?n n?ki kuin unissa tutut paikat, puut, laaksot, niityt ja pellot kiit?v?n ohitsensa. Yksi ainoa asia oli h?nell? selvill?: ??ret?n vaara, joka uhkasi h?nen lastansa. Ahdistus ja ?idin rakkaus ajoivat h?nt? lakkaamatta eteenp?in. Tavallisissa oloissa olisi poikanen saattanut itse k?vell? ja ?iti olisi vaan h?nt? taluttanut, mutta nyt h?n ei hetkeksik??n tahtonut laskea lastansa alas. Pelko oli j?nnitt?nyt joka j?ntereen h?nen ruumiissaan ja antanut h?nelle yl?nluonnolliset voimat, ett'ei h?n tuntenut taakkansa painavankaan. H?n riensi kuin kiljuvien petojen takaa-ajama, kuiskaten vaan v?list? v?risevin huulin: "Herra, auta minua! Herra, pelasta minut."
Harry oli alussa valveella. Kaikki tuo uusi ja kummallinen oli vienyt unen h?nen silmist??n. Mutta kun ?iti aina vakuutti, ett? h?n kyll? pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ??neti, kietoi h?n pienet k?sivartensa ?idin kaulan