Tuomo sedän tupa | Page 4

p?iv?n oli tuo ajatus vaivannut h?nt? ja kalvanut h?nen mielt??n. Olisiko todella sellaiset kauheat asiat tekeill? ja mill? tavalla h?n saisi varmuutta. Hajamielisesti ja takaperin h?n oli suorittanut teht?v?ns? pitkin p?iv?? tuumiessaan n?it? kysymyksi? edestakaisin.
Kiihke?ss? mielentilassaan ei h?n iltasellakaan voinut menn? levolle, vaan pist?ysi pieneen k?yt?v??n, joka eroitti h?nen huoneensa is?nt?v?en makuukamarista. Siell? h?n seisoi vavisten korva ohutta sein?? vasten ja kuuli jok'ikisen sanan, jonka is?nt? ja em?nt? illan kuluessa olivat vaihtaneet.
Posket kalpenivat, koko ruumis j?hmettyi ja herttaisille kasvoille ilmestyi kova piirre. H?n oli tehnyt p??t?ksens? ja hiipi nyt hiljaa pieneen kammioonsa, miss? oli niin monta rauhallista ja onnellista hetke? viett?nyt. Tuolla oli ikkuna, jonka ??ress? h?n oli istunut ompelunsa kanssa tyytyv?isesti hyr?illen, tuolla pieni hylly t?ynn? em?nn?n antamia kirjoja ja muita pikku kaluja, joita oli saanut jouluiksi. Niin, t?m? oli t?h?n asti ollut h?nen turvapaikkansa ja pieni maailmansa.
Mutta nurkassa pienell? vuoteella nukkui h?nen Harryns? viattomuuden unta, suu puoli avoinna, kiharat hajallaan ja k?t?set hervottomina peitteen p??ll?. ?iti kumartui vuoteen yli ja kuiskasi:
"Oma armahin lapseni, he ovat myyneet sinut, mutta ?itisi on sinut pelastava."
Ei ainoakaan kyynel valunut h?nen poskelleen, sill? t?llaisen surun kohdatessa silm? ei itke, syd?n vaan vuotaa n?kym?tt?mi? veripisaroita.
Elisa otti lyijykyn?n ja kirjoitti kiireesti: "Oi rakkahin em?nt?ni, ?lk?? ajatelko pahaa minusta, ?lk?? liioin kutsuko minua kiitt?m?tt?m?ksi! Olen kuullut koko teid?n illallisen keskustelunne ja koetan nyt pelastaa poikani. Etteh?n moiti minua siit?? Jumala teit? siunatkoon ja palkitkoon teid?n hyvyytenne!"
K??nnetty??n t?m?n paperilipun kokoon meni h?n piironkinsa laatikosta ottamaan vaatteita pikku pojalleen ja niin hell? on ?idin syd?n, ett'ei se edes t?llaisenakaan kauhun hetken? unohda ottaa v?h?n lelujakin armahansa huviksi. Kaikki n?m?t tavarat h?n sitten k??ri niistimeens? ja kiinnitti sen vy?t?rilleen. Nyt tuli pienokaista her?tt??. Kun t?m? viimeinkin avasi silm?ns? ja n?ki ?itins? matkapuvussa, kysyi h?n h?nt? vakavasti katsellen:
"Minne menet, ?iti?"
?iti nojautui h?nen ylitsens? ja sanoi matalalla ??nell?: "Hiljaa, Harryseni, et saa puhua ??neen. Paha mies aikoo ottaa Harryn ja kantaa h?net pois pime?ss?, mutta ?iti ei salli sit?. ?iti aikoo pukea syd?nk?pyns? p??lle lakin ja takin ja juosta kauvas pois h?nen kanssaan, ett'ei paha mies saa kiinni."
Lapsi ymm?rsi, ett? oli jotakin vakavaa tekeill? ja pysyi aivan ??net?nn? ?idin valmistellessa matkaa varten. Kun pienet varustukset oli tehty, nosti h?n pojan k?sivarrelleen ja hiipi hiljaa kuin varjo ulos pime??n y?h?n. Ilma oli kylm?, taivas t?hdiss?, ja ?iti kietoi pienokaisensa huiviin puristaen h?nt? lujasti rintaansa vasten.
Tie oli tuttu ja muutaman minuutin kuluttua he saapuivat Tuomo sed?n tuvalle. T??ll? Elisa pys?htyi ja naputti hiljaa ikkunaruudulle.
Mutta ennenkuin seuraamme h?nt? sis??n, voimme ensin tutustua tuvan asukkaisiin ja heid?n jokap?iv?iseen el?m??ns?.

II.
Tuomon eli Tuomo sed?n, joksi h?nt? tavallisesti nimitettiin, tupa oli pieni puurakennus herraskartanon l?heisyydess?. Tuvan edustalla oli v?h?nen puutarha, jossa aina kes?isin rehotti kukkia, hy?tymansikoita, vattuja ja vihanneksia. Toimelias k?si oli paitsi sit? tuvan etupuolelle istuttanut k?ynn?skasvia, jotka kiipesiv?t pitkin huoneen sein?? ja milt'eiv?t peitt?neet sit? tykk?n??n.
Aikaisemmin samana p?iv?n?, jota edellisess? on kuvattu, istuivat kaikki tuvan asukkaat koossa: Tuomo set?, h?nen vaimonsa Chloe t?ti ja kolme villap?ist? lasta, joista nuorin juuri parhaallaan harjoitteli k?velytaitoa. V?h? v?li? h?n nousi jaloilleen ja kompastui j?lleen veljiens? suureksi huviksi.
Chloe t?ti, joka oli herraskartanon paras keitt?j?, oli juuri hiljattain p??ssyt illallistoimistaan sielt? ja kiirehti nyt valmistamaan omalle rakkaalle ukolleen ehtoollisruokaa. H?n seisoi toimeliaana lieden ??ress? paistaen jotakin paistinpannussa ja raotti v?h? v?li? kattilan kantta, jossa varmaankin hajusta p??tt?en kiehui jotakin oikein maukasta.
Chloe t?ti tiesi olevansa taitavin keitt?j? koko l?hiseudulla ja t?m? pani h?nen tummat kasvonsa ilosta ja tyytyv?isyydest? hohtamaan. Ei kukaan osannut valmistaa sellaisia maissikakkuja tahi panna toimeen niin komeita puolip?ivi?, kuin h?n. Vieraiden tulo kartanoon olikin h?nest? oikea riemuhetki, sill? nyt h?n taas sai ponnistaa voimiaan ja n?ytt?? keittotaitonsa tuloksia. Ja kun vieraat sitten kiitteliv?t putinkia, kysyiv?t sen tekij?? ja ottivat sit? kahdesti jopa kolmastikin, ei Chloe t?ti pyyt?nyt parempaa palkintoa. H?nen syd?mmens? sykki riemusta sit? ovenraosta kuullessaan.
Pienen p?yd?n ??ress?, joka jo illallista varten oli peitetty valkealla liinalla, istui perheen is?nt?, Tuomo set?, herra Shelbyn paras ty?mies. Koska h?n on koko kertomuksen p??henkil?, on syyt? katsella h?nt? v?h?n tarkemmin. H?n on isokasvuinen ja harteva mies. Kasvot ovat Afrikan neekerin, v?ri tumma ja tukka villainen, mutta n?iss? mustissa kasvoissa kuvastuu niin paljon viisautta ja jaloutta, arvokkaisuutta ja n?yryytt?, ett'ei niit? kerran n?hty??n unhota.
H?n istui t?n? iltahetken? rihvelitaulu edess??n ja muodosteli suurella, kirjoitukseen tottumattomalla k?dell??n hitaasti kirjaimia. H?nen is?nt?ns? kolmetoista-vuotias vilkas poika, nimelt? Yrj?, toimitti opettajanvirkaa ja teki tuon tuostakin pieni? muistutuksia.
"Ei niin, set? Tuomo", sanoi h?n innokkaasti, "nyt tulee h, vaikka pitikin tulla k." Ja asian selvitykseksi h?n kirjoitti taululle koko rivin k ja h kirjaimia.
"Kah kummaa", sanoi Tuomo set? ja silm?ili nuorta opettajaansa ihmetellen ja kunnioittaen. Sitten h?n tarttui rihveliin uudestaan ja k?vi taas uutterasti harjoittelemaan.
Sill? aikaa oli illallinen valmistunut ja Chloe t?ti kutsui suosikkinsa nuoren Yrj? herran jakamaan heid?n ateriaansa.
H?n ei suinkaan kursaillut, sill? h?n tunsi Chloe t?din piirakat ja kakut ja oli heti valmis ottamaan eteens? suuren kappaleen maissikakkua.
Illallinen sy?tiin hilpe?sti keskustellen ja pakinoiden. Chloe t?ti piti nuorinta polvellaan