Tuomo sedän tupa | Page 3

joutuneet sellaiseen ep?j?rjestykseen, ett? velkojia ilmoittautui joka haaralta. Mahtavin ja vaarallisin heist? oli Haley. H?n oli jo monta kertaa kirjallisesti ahdistanut Shelby? ja oli nyt tullut itse. Shelby oli, kuten h?n itsekkin my?nsi, tykk?n??n h?nen k?siss??n sill? hetkell?. Ja h?n oli t?st? sek? murheissaan ett? n?yryytettyn?. H?n oli aina moittinut henkil?it?, jotka myiv?t orjiaan kuin karjael?imi?, ja nyt h?n itse oli aikeissa menetell? samalla tavalla.
Raskainta h?nest? kuitenkin oli ilmoittaa asia vaimolleen, sill? h?n tiesi jo edelt?p?in t?m?n sit? paheksivan.
Rouva Shelby oli hyv?syd?mminen, mutta ennen kaikkia hurskas ja jumalinen nainen. H?n koetti jokap?iv?isess? el?m?ss??n toteuttaa kristinopin vaatimuksia ja piti sent?hden ?idillist? huolta jok'ainoasta palvelijastaan. H?n koetti opettaa heit? hyviin tapoihin ja velvollisuuksien t?ytt?miseen, kehitt?? heid?n henkisi? kykyj??n ja taipumuksiaan ja valvoi alituisesti heid?n parastaan.
Rakkain kaikista h?nen palvelijoistaan oli pikku Harryn ?iti Elisa. T?m? oli ollut rouva Shelbyn luona aina pikku tyt?st? ja nauttinut mit? huolellisinta hoitoa. Heid?n v?lins? muistutti enemm?n ?iti? ja tyt?rt? kuin em?nt?? ja palvelijaa. Elisa olikin eritt?in miellytt?v? olento; kasvot s??nn?llisen kauniit, k?yt?s pehme?n sulava ja ??ni t?ynn? vienoutta ja sointuisuutta. H?nen ihov?rins? oli niinkuin pikku Harrynkin melkein valkea. Em?nn?n valvova silm? oli pelastanut h?net niist? vaaroista ja kiusauksista, jotka muuten niin usein uhkaavat kauniita orjatytt?j?. T?ysi-ik?iseksi tultuaan oli h?n joutunut naimisiin kelpo miehen kanssa naapuritalosta ja eli nyt onnellisena ja rakastettuna. H?nen miehens? k?vi h?nt? tervehtim?ss? niin usein kuin aika my?nsi, ja pikku Harry oli h?nen ilonsa ja ylpeytens?.
Illalla oli herra Shelbyn kertominen vaimolleen Haleyn k?ynnist? ja heid?n yhteisist? sopimuksistaan. Kuten h?n jo edelt?p?in oli arvannut, pani rouva Shelby t?m?n ??rett?m?n pahaksi, eik? edes alussa oikein ottanut uskoakseen koko asiaa. H?nest? tuntui ihan mahdottomalta, ett? oma rakas miehens? antautuisi kauppoihin tuollaisten orjakauppiaiden kanssa, joita rouva Shelby hamasta lapsuudestaan oli oppinut inhoamaan.
H?n tiedusteli kiihke?sti syyt? miehens? h?mm?stytt?v??n p??t?kseen, sill? kuten moni muukin rouva ei h?n tiet?nyt mit??n miehens? asioista ja rahapulasta.
Mies selitteli h?nelle silloin nykyisen ahtaan asemansa lis?ten, ett? h?nen joko t?ytyi myyd? pari orjaa tahi luovuttaa koko omaisuutensa velkojilleen.
"Mutta miksi", kysyi rouva Shelby, "olet juuri valinnut Tuomon ja Elisan pojan. Onhan Tuomo niin uskollinen, niin meihin kiintynyt, ett? h?n varmaankin olisi valmis antamaan henkens? meid?n edest?mme. Ja olemmehan jo monta kertaa noin puoleksi luvanneet antaa h?nelle vapauden. Ent? tuo pieni Harry, Elisa-paran syd?nk?py. Mit? ?iti rukka ajatteleekaan meist?, kun olemme valmiit aineellisen voiton takia riist?m??n lapsen h?nen sylist??n. Monasti olen puhunut Elisalle h?nen ?idinvelvollisuuksistaan ja terottanut h?nen mieleens?, ett'ei ole hellemp?? suhdetta kuin ?idin ja lapsen. Min? olen kehoittanut h?nt? alituisesti seuraamaan lastansa, rukoilemaan sen puolesta ja antamaan sille kristillisen kasvatuksen. Mutta eih?n n?m? puheet merkitse mit??n, kun nyt myymme lapsen jumalattomalle miehelle, jonka luona se luultavasti t?rveltyy sek? ruumiin ett? hengen puolesta. Emmeh?n silloin ensink??n seuraa antamiamme neuvoja."
Herra Shelbyn t?ytyi syd?mmess??n my?nt?? vaimonsa olevan oikeassa, mutta h?n tekeytyi v?li?pit?m?tt?m?ksi ja koetti puolustella itse??n. Miksik? h?n oli muita moitittavampi? He myiv?t ja vaihtelivat orjiaan ehtimiseen ja h?n teki sen nyt ensikerran suuressa ahdingossaan. Tuomon ja Harryn h?n oli valinnut siit? syyst?, ett? olivat tuottavimmat, vai olisiko sitten parempi myyd? kaikki tyyni?
Mutta rouva Shelby ei vaan voinut tyynty?. H?n pyysi ja rukoili miest??n peruuttamaan kaupan sek? tarjosi kultakelloansa ja v?hi? koristeitaan velan suorittamiseksi.
Herra Shelby vakuutti kuitenkin, ett? purkaminen nyt oli my?h?ist?, sill? kauppakirja oli jo allekirjoitettu ja Haleyn k?siss?, josta ei hevin p??ssyt irti.
T?m? tieto masensi kerrassaan rouva Shelbyn; h?n istuutui tuolille, p?? vaipui k?tt? vasten ja syv?t huokaukset nousivat h?nen rinnastaan.
"Niin, t?m? on tosiaankin Jumalan rangaistus. H?n tahtoo n?ytt?? meille orjuuden kirouksen; h?n tahtoo osoittaa, kuinka se t?rvelee sek? orjan ett? is?nn?n. Sill? min? tied?n ett? orjien pit?minen on synti; jo nuorena tytt?n? sit? paheksin ja viel? selvemm?ksi asia on k?ynyt minulle nyt. Yst?v?llisyydell?, huolenpidolla ja hellyydell? olen luullut voivani auttaa orjiani ja huojentaa heid?n kuormaansa..."
"Pelkk?? pettymyst?! Mit?p? min? voisin niinkauvan, kuin ei lakimme ota heit? turviinsa, vaan k?sittelee heit? kuin kauppatavaraa. Parhaankin is?nn?n kuollessa tahi k?yhtyess? heit? myyd??n niinkuin muutakin irtaimistoa." Rouva Shelbyn ??ni v?risi mielenliikutuksesta ja katkerat kyyneleet vieriv?t h?nen poskillensa.
"Sinun surusi kaivelee minua suuresti, rakas vaimoni", sanoi vihdoin herra Shelby, "mutta jos sin? tuntisit Haleyn, niinkuin min?, ymm?rt?isit, ett'en v?hemm?ll? voinut p??st? h?nen kouristaan. H?ness? ei ole rahtuakaan s??li?; h?n olisi valmis myym??n oman ?itins?, jos vaan sen kautta luulisi hy?tyv?ns?. Huomen aamuna h?n jo tahtoo vied? omaisuutensa t??lt? ja siksi aion ratsastaa pois koko p?iv?ksi, sill? en kest? n?hd? Tuomon kasvoja ja surullisia silm?yksi?. Saman neuvon antaisin sinulle. Mene sin?kin jonnekin ja ota Elisa mukaasi."
"En, sit? en tee milloinkaan", sanoi rouva Shelby kiivaasti, "siten osottaisin hyv?ksyv?ni t?t? julmaa kauppaa ja olisin avulias sen toimeen panossa. Min? tahdon menn? Tuomon luo, puhua h?nen kanssansa ja lohduttaa h?nt?. H?nen pit?? tuntea em?nt?ns? mielenlaadun. Mit? Elisaan tulee, en uskalla ajatellakkaan h?nen suruansa."
Herra ja rouva Shelby eiv?t aavistaneetkaan, ett? er?s henkil? oli kuullut koko heid?n keskustelunsa.
Orjakauppiaan k?ynti talossa oli her?tt?nyt Elisassa levottomuutta. H?n oli kulkiessaan is?nt?ns? avonaisen oven ohi aamupuolella mielest??n kuullut Haleyn puhuvan h?nen pikku pojastaan.
Koko