Tuomo sedän tupa | Page 2

joka ei ole saanut mink??nlaista sivistyst?, mutta joka kuitenkin tahtoo olla ylinn? joka paikassa. H?nen pukunsakin oli sentapainen, loistava ja huomiota her?tt?v?. Suureen ruususolmuun sidottu kaulaliinansa oli punaisen ja sinisen kirjava, liivit hohtavan punaiset ja lihavat k?det t?ynn? sormuksia. Raskaat kiilt?v?t kellonvitjat, joihin oli kiinnitetty kaikenlaisia leluja, riippuivat alas aina vatsalle asti. Ne n?yttiv?t olevan omistajansa ylpeyden esineen?, sill? keskustellessaan h?n niit? ehtimiseen hypisteli ja kilisteli. H?nen puheensa oli hyvin karkealuontoista ja sit? h?n sitten viel? h?ysti raaoilla sanoilla ja kirouksilla.
Toinen herroista oli sit? vastoin kaikesta p??tt?en sivistynyt henkil?, vaikka huolihuntu par'aikaa peitti h?nen kasvonsa ja teki koko muodon sangen synk?ksi. H?n k??ntyi vieraaseensa p?in ja sanoi vakuuttavalla ??nell?:
"Kuten jo olen kertonut teille, herra Haley, on Tuomo varsin erinomainen palvelija. H?n hoitaa koko taloni, on tarkka kuin puntari, aina rehellinen, aina luotettava."
"Tarkoitatte kai, herra Shelby, niin rehellinen kuin neekeri voipi olla", keskeytti lihava Haley, viinilasiaan kallistellen.
"En todellakaan. Tuomo on ehdottomasti rehellinen, sill? h?n on hurskas ja jumalinen."
"Niin, hurskaus sopii varsin hyvin neekerille ja lis?? suuresti h?nen arvoaan, kun se vaan on todellista laatua. Minullakin oli kerran sellainen orja, jonka puheita totta puhuen kuunteli kuin papin saarnaa. Ja p??lle p??tteeksi ansaitsin 600 dollaria[1] myydess?ni h?net." T?t? kertoessa loistivat herra Haleyn kasvot.
[1] Dollari = 5 S:mka 35 p:?.
"Voitte olla vakuutettu siit?, ett? Tuomon hurskaus on sit? oikeata lajia. Olen h?nt? monesti koetellut. Kerrankin l?hetin h?net tuonne l?hikaupunkiin noutamaan minulle 500 dollaria. Vaikka, kuten nyt per?st?p?in olen saanut kuulla, muutamat veijarit kehoittivat h?nt? pist?m??n rahat omaan taskuunsa ja pakenemaan Kanadaan, palasi h?n m??r?tyll? hetkell? ja toi minulle koko summan. En suinkaan mielell?ni h?nest? eroa, mutta koska nyt juuri satun olemaan suuressa rahapulassa, kehoitan Teit? ottamaan Tuomon velkani maksuksi."
"Ihan mahdotonta", intti herra Haley, "mutta jos Teill? olisi joku poika tahi tytt? viel? Tuomon keralla antaa, niin sitten voisi asia k?yd? p?ins?."
Samassa avautui ovi ja nelivuotias poikanen sekarotua astui huoneeseen. Lapsi n?ytti erinomaisen herttaiselta. Mustat silkkipehme?t kiharat ymp?r?iv?t h?nen py?reit? kasvojaan. Tummat, suuret silm?t katselivat uteliaasti ja samassa iloisesti huoneessa olijoita ja poskiin muodostuivat pienet kuopat niin pian kuin suu vet?ysi hymyyn. Pienokaisen varma k?yt?s ja rohkea l?heneminen osotti, ett? h?n ennenkin oli k?ynyt is?nt?ns? huoneessa.
"Kas Harry", huusi herra Shelby, "tule t?nne, niin annan sinulle rusinatertun."
Harry riensi sit? ihastuksella ottamaan. "Ja nyt", lis?si herra Shelby silitellen Harryn p??t?, "voit n?ytt?? t?lle vieraalle, kuinka sin? osaat laulaa ja tanssia."
Poika alkoi heti kirkkaalla, raikkaalla lapsen ??nell? er?st? omituista neekerilaulua s?est?en sit? p??n, k?sien ja jalkojen liikkeill?, seuraten tarkasti tahtia. "Mainiota", huusi Haley innostuksissaan ja heitti poikaselle appelsiinin.
Kun t?m? viel?kin is?nt?ns? kehoituksesta teki muitakin pikku temppuja, k??ntyi Haley yht'?kki? herra Shelbyn puoleen, taputti h?nt? olkap??lle ja kuiskasi: "Antakaa minulle t?m? poikanen viel? lis?? ja kauppamme on tehty."
"Mutta mit? ihmett? te lapsukaisella tekisitte", kysyi herra Shelby.
"Se on nyt minun salaisuuteni", vastasi Haley. "Mutta kuulkaapas kuitenkin. Minulla on er?s tuttava, joka ostaa somia lapsia, el?tt?? niit? jonkun ajan ja myy sitten hyv?st? hinnasta. Rikkaat ihmiset maksavat niist? n?hk??s suuret summat, sill? nyky??n ovat kauniit palvelijat muodissa. Tuollainen siev? ovenavaaja ja passari antaa koko talolle hienon leiman."
"En min? tahtoisi myyd? lasta", sanoi herra Shelby hitaasti. "Min? tied?n, ett? se saattaisi syd?mmen surua pienokaisen ?idille, ja sit? en soisi."
"Naisv?ki on todella hirmuista, kun se p??see parkumisen alkuun", my?nsi Haley. "Min? en puolestani voi siet?? heid?n kyyneleit?ns?. Mutta siksi t?llaisia asioita onkin varovasti ajettava. Te voisitte esim. l?hett?? lapsen ?idin pois p?iv?ksi pariksi, ehk?p? viikoksikin ja sill? ajalla kaikki tapahtuisi hiljaisuudessa. ?idin palattua voisi vaimonne sitten antaa h?nelle korvarenkaat taikka uuden hameen; varmaan h?nen mielens? t?ll? tavalla v?hitellen tyyntyisi."
Herra Shelby pudisti p??t??n. "En luule sen k?yv?n p?ins?."
"Aivan mainiosti. Te luulette noita mustia elukoita samanlaisiksi kuin valkeita ihmisi?, mutta siin? per?ti erehdytte. Mustat voivat kest?? vaikka millaista kohtelua, kun heit? vaan v?hitellen totuttaa. Eih?n niill? voi olla sellaisia tunteita ja toiveita kuin meill?." Sitten rupesi Haley suurella itsetietoisuudella kerskailemaan ammattitaitoansa t?ll? alalla. H?nen hankkimansa orjaparvet olivat kaikkein parhaat, aina lihavat ja hyvin voivat. Ani harvat meniv?t hukkaan ja h?nen tappionsa olivat suhteellisesti pienet. T?m? oli tietysti seuraus h?nen j?rkev?st? menettelyst??n. Piti silloin t?ll?in osottaa hiukan inhimillisyytt? ja vaan h?t?tilassa k?ytt?? piiskaa. Alituisesta ruoskitsemisesta oli n?et vaan h?vi?t?, orjat kun sen kautta heikkonivat ja tulivat kivulloisiksi.
Puhuttuaan kauvan aikaa samaan suuntaan ja kiitetty??n hyv?? syd?nt??n sek? onnistuneita keinojaan kys?si h?n viimein herra Shelbylt?, mit? t?m? oli p??tt?nyt heid?n yhteisist? kaupoistaan.
Herra Shelby lupasi tuumia asiata ja neuvotella vaimonsa kanssa, mutta t?llaisiin ep?varmoihin lupauksiin ei Haley tyytynyt, vaan vaati pikaista vastausta.
Shelby kehoitti h?nt? silloin pist?ym??n uudestaan talossa my?hemmin samana p?iv?n?, jonka j?lkeen orjakauppias kumarsi ja l?ksi.
"Ellen olisi", sanoi Shelby itsekseen, "tuon miehen vallassa, olisin jo aikaa sy?ssyt h?net p?istikkaa portaita alas. Niin inhottavan itserakas h?n on, ja niin vastenmieliselt? tuntuu minusta kaupan hierominen h?nen kanssansa. Kyll? velkautuminen on sit? viimeist?."
Herra Shelby oli hiljainen, hyv?nluontoinen mies, joka aina oli kohdellut ymp?rist???n yst?v?llisesti eik? vaatinut liikoja orjiltaankaan. Mutta h?n oli nyt viime aikoina sekaantunut laveihin yrityksiin, ja h?nen raha-asiansa olivat