Tuomo sedän tupa | Page 9

ja myyty etel??n. Nyt vaimoparka rukoili ja pyysi, ett? tulisi myydyksi yhdess? t?m?n ainokaisensa kanssa. V?risevin k?sin h?n piti kiinni pojastaan ja ilmoitti jok'ikiselle, joka tuli t?t? katsomaan, ett? he olivat yhdess? myyt?v?t, vakuuttaen, ett? h?n kyll? viel? jaksoi pest?, keitt?? ja tehd? yht? ja toista.
Haley mieltyi heti t?h?n nuoreen rotevaan poikaan ja osti h?net ynn? pari muuta neekeri?. Mutta ?iti? ei h?n luvannut ottaa ilmaiseksikaan.
Syd?nt? s?rkev?? oli kuulla ?idin huutoja ja n?hd? h?nen kurottavan v?risevi? k?si??n Haleyta kohden rukoillen t?t? my?skin ostamaan h?nt?.
Mutta Haleyta t?llaiset kohtaukset eiv?t liikuttaneet ensink??n, ne olivat h?nelle siksi jokap?iv?isi?.
H?n k??nsi selk?ns? vanhukseen p?in, kokosi tavaransa ja vei heid?t vankilaan s?ilytett?viksi pantuaan heid?t ensin varovaisuuden vuoksi rautoihin.
Muutaman p?iv?n p??st? istui Haley komeassa, suuressa laivassa, joka kynti Ohion aaltoja etel??np?in. Aurinko s?teili kirkkaalta taivaalta, vesi kimalteli ja vapaan Amerikan t?hdik?s lippu liehui korkealla. Takakannella k?veli hienosti puettuja herroja ja naisia keskustellen ja nauttien ihanasta ilmasta ja kev??st?. Minne vaan k??nsi katseensa, tapasi iloa, elonintoa ja eloisuutta.
Mutta alhaalla lastaushuoneessa istui Haleyn orjalauma kokoonsullottuna muun rahtitavaran kanssa. Alakuloisuus ja synkk?mielisyys kuvastui kunkin kasvoilla, kun he siin? istuivat hiljaisesti keskustellen. He tuskin huomasivat auringon paistetta ja kev?tp?iv?n suloutta. Mutta heid?n matkansa p??m??r? olikin niin varsin toisenlainen kuin noiden takakannella kulkevien hienon maailman herrojen ja naisten. J?lkimm?iset olivat omasta vapaasta tahdostaan antauneet matkalle, heit? odotti perille p??sty??n yst?v?t ja tuttavat tahi muut huvit. Edellisi? oli v?kisin otettu omaistensa luota ja ajettu laivaan kuin karjaa. Tulevaisuus ei tarjonnut heille muuta kuin uusia k?rsimyksi?.
Haley k?vi heit? tuon tuostakin katsomassa, tarkasteli heid?n kahleitaan ja kehoitti heit? olemaan iloisia ja tyytyv?isi?, vaikka h?nen sanansa ei n?ytt?nyt tekev?n sanottavaa vaikutusta. Sill? kun syd?n vuotaa verta ja tulevaisuus on sysimusta, ei syd?n iloitse, ei rinta riemastu.
Matka kesti useita p?ivi? ja Haleyn orjajoukko karttui karttumistaan. H?nen asioitsijansa olivat n?et pitkin matkaa ostaneet h?nt? varten "tavaraa" ja n?it? tuotiin nyt pys?yspaikoilla v?hitellen laivaan.
Jokaisen uuden tulokkaan kasvot olivat yht? ep?toivoiset ja synk?t, kuin edellistenkin. Helli? siteit? oli heilt?kin katkaistu, lapsia ry?stetty vanhempien sylist? ja puolisoja erotettu ikip?iviksi.
Kuta etel?mm?ksi tultiin, sit? rehoittavammaksi k?vi luonto. Rannoilla kohosi tummia sypressej? ja hentoja sokeriruokoja, orangepuut tuoksuivat ja moniv?riset kukat muodostivat kauniin kirjavan maton. Et??mp?n? h??m?ttiv?t suuret pumpuliviljelykset, miss? v?syneet orjat tekiv?t ylenraskasta ty?t??n. Heid?n pienet, mit?tt?m?n n?k?iset h?kkelins? seisoivat pitkiss? riveiss? kappaleen matkan p??ss? omistajan komeasta rakennuksesta, jota puutarhat ja istutukset ymp?r?iv?t.
Tuomo set? katseli kaikkea t?t? vakavasti ja kuvitteli tulevaa el?m??ns?. Viel? useammin meniv?t h?nen ajatuksensa kuitenkin kotiseutuun. H?n muisteli k?ynn?skasvien peitt?m?? tupaansa, h?n n?ki Chloen illallishommassa takan ??ress?, kuuli poikiensa iloisen naurun ja pienokaisen soperruksen. Mutta sitte taas kaikki n?m? kuvat katosivat ja h?n n?ki vaan sokeriruokoviidakot ja kuuli koneen jyskeen.
Osaksi herra Shelbyn vakuutuksien johdosta, osaksi my?skin hiljaisen, luottamusta her?tt?v?n k?yt?ksens? johdosta oli Tuomo vihdoinkin p??ssyt kahleistaan ja sai nyt vapaasti liikkua laivalla. Aina yst?v?llisen? ja valmisna auttamaan, miss? vaan apu oli tarpeen, oli h?n voittanut koko laivav?en suosion. Sill? v?lin, kun ei h?nell? ollut mit??n erityist? toimitettavaa, istui h?n tavallisesti etukannella suurilla puuvillapakoilla raamattu polvillaan. Kun h?n vasta vanhoilla p?ivill??n oli oppinut lukemaan, k?vi se jotenkin hitaasti h?nelt?. Mutta h?nen kirjansa oli onneksi sit? laatua, josta hy?tyy, vaikka sit? verkalleenkin lueskelee. Seuraten sormellaan rivi? tavaili h?n puoli??neen:
?lk??n ..... teid?n ... syd?mmenne .... murheellinen .... olko .... minun .... Is?ni .... huoneessa ... on monta .... asuinsijaa ..... min? menen ..... valmistamaan .... teille sijaa.
H?nen raamattunsa oli t?ynn? merkki? ja viivoja, niin ett? h?n aina helposti l?ysi lempilauseensa, ja n?m?t taivaalliset lupaukset t?yttiv?t h?nen syd?mmens? rauhalla ja antoivat h?nelle voimia kest?m??n nykyisen el?m?n vaivoja.
Matkustajien joukossa oli er?s rikas, nuori mies New-Orleansin kaupungista, nimelt? S:t Claire. H?nell? oli mukanaan kuusivuotias tytt?rens? ja er?s naissukulainen, joka hoiti pient? tytt??.
T?m? lapsi olikin erinomaisen vilkas. Ei ollut sit? sopukkaa laivassa, jonne h?n ei olisi pist?ynyt. H?nen is?ns? ja t?tins? hakivat h?nt? ehtimiseen; mutta niin pian kun olivat l?yt?neet, katosi h?n j?lleen kuin kevyt pilvenhattara kes?iselt? taivaalta, sill? ei kukaan raskinut kielt?? h?nt? liikkumasta tahi rajoittaa h?nen vapauttaan.
Kun nokinen l?mmitt?j? hetkeksi nosti p??t??n vaivaloisesta ty?st??n, n?ki h?n usein edess??n suuret, kauniit lapsen silm?t, jotka katselivat h?nt? s??liv?isesti, aivan kuin olisivat pelj?nneet h?nen olevan suuressa vaarassa.
Heti sen j?lkeen hymyili per?npit?j? huomatessaan ihanain lapsenkasvojen kurkistelevan h?nen koppinsa ikkunasta.
Kuin suviperhonen, h?n liiteli paikasta toiseen valkeassa puvussaan ja toi aina muassaan l?mp?? ja iloa. Karkeat, ahvettuneet kasvot lauhtuivat, kun n?kiv?t h?nen rient?v?n ohitsensa, ja isot, vankat k?det ojentuivat heti avuksi, kun h?n siin? kulki vaarallisien paikkojen yli.
Monta kertaa h?n my?skin meni sen paikan ohi, miss? Haleyn orjaparvi istui kytkettyn?. H?n hiipi hiljaa heid?n keskellens?, nosteli pienill? k?t?sill??n heid?n raskaita kahleitaan ja huokasi syv??n. V?list? h?n tuli k?det t?ynn? rintasokeria, p?hkin?it? ja appelsiinej? ja jakeli kaikki tuomansa n?ille onnettomille.
Tuomo seurasi h?nt? mit? suurimmalla osanotolla. H?nest? t?m? herttainen lapsi oli kuin taivaallinen olento. Ja n?hdess??n h?nen kirkkaat silm?ns? ja kultakutrisen p??ns? pist?yv?n esiin jonkun pumpulipakan takaa, tuli h?n ajatelleeksi niit? enkeli?, joita h?nen Uudessa Testamentissaan kuvattiin. Kauvan aikaa kesti kuitenkin, ennenkuin Tuomo uskalsi