Tieni varrella tapaamia 1 | Page 7

1865 ja se sai nyt ty?kseen pyyt?? viranomaista lupaa laulujuhlan pit?miseen. Lupa saapui ik?v? kyll? niin my?h??n, ettei j??nyt kuin kolmatta kuukautta valmistuksiin, mutta onneksi on Viron kansa varsin musikaalista, niin ett? se lyhyess? ajassa ehti oppia ne konsertti-ja kilpalaulut, jotka l?hetettiin juhlaan ilmoittautuneille lauluseuroille. Ja sitten olivat kaikki muut puuhat jaetut niin tarmokkaasti ty?skentelevien toimikuntien kesken, ett? kaikki oli valmista, kun kes?k. 17 p. valkeni, jolloin tuo ihmeellinen juhla alkoi. Sen laajuudesta kertoo jo vain se seikka, ett? esiintyvien laulajien ja soittajien lukum??r? nousi yli kahdeksansadan, joille kaikille oli hankittu vapaat asunnot, ja ett? juhlavieraita oli tuhansia, joiden majoittamisesta my?skin oli t?ytynyt pit?? huolta.
Vieraiden joukossa oli muutamia varsin kaukaisiakin. Suomesta saapui kaksi nuorta miest?: muinaismuistojen tutkija *J. R. Aspelin*, sek? maisteri *Swan*, ja heid?t sijoitettiin asumaan Jannsenin omaan perheeseen. Sit?paitsi oleskeli kielentutkija *Hunfalvy* Unkarista siihen aikaan Virossa, ja my?skin h?n kunnioitti juhlaa l?sn?olollaan.
Sama Hunfalvy kirjoitti sittemmin jotenkin laajan teoksen k?ynnist??n It?merenmaakunnissa ja siell? saaduista vaikutelmistaan, joka teos oli Rosenthalien huostassa. Siin? h?n my?skin kuvaa t?t? samaista laulujuhlaa ja oleskeluaan Jannsenin perheess?, ja se oli erinomaisen hauska t?ydennys yst?v?ni kertomukseen. Eritt?inkin minua huvitti lukea h?nen arvostelunsa Eugenie Rosenthalin sisaresta Lydiasta, h?nest?, josta me niin usein puhelimme ja jonka kohtalosta min? koetin saada kaikkia mahdollisia yksityistietoja. Hunfalvy on t?ynn? ihailua puhuessaan h?nest?. H?n kiitt?? h?nen kaunista ulkomuotoaan: ruskeata, tuuheata tukkaa, korkeata otsaa, joka osoitti sek? luonteen syvyytt? ett? ajatusten rikkautta, h?nen sointuvaa ??nt??n ja miellytt?vi? liikkeit??n, h?nen keskustelutaitoaan ja laajoja kirjallisia tietojaan. -- Min? tutkin usein h?nen kuviaan eri ajoilta ja surin, etten jo aikaisemmin tullut k?yneeksi It?meren maakunnissa, jolloin h?n viel? oli el?vien joukossa. T?h?n aikaan h?n nimitt?in jo kolme vuotta oli lev?nnyt turpeen alla.
[Kuva: Lydia Jannsen (Koidula.)]
Mutta sen sijaan olin tilaisuudessa n?kem??n h?nen vanhempansa ja nuoruuden kotinsa, sill? kes?n kuluessa me matkustimme Tarttoon, jossa vanhukset viel? silloin eliv?t entisess? talossaan, poikansa, tri *Eugen Jannsenin* luona.
[Kuva: J. W. Jannsenin koti Tartossa.]
Se oli mit? mielenkiintoisin retki alusta loppuun. Jo matka sinne tarjosi niin paljon uutta. Kauniita maisemakuvia, pieni? asemia, joiden varrella v?liin seisottiin loppumattomiin, keskustelua eestil?isen maarahvaan kanssa. Ja sitten seurasi tuo sis?lt?rikas oleskelu Tartossa. Vanha siev? rakennus puutarhoineen, jossa ruusut tuoksuivat ja kastanjat loivat varjoa, oli todellakin muistojen pyhitt?m? paikka. Sielt? oli Jannsen l?hett?nyt rakkaalle Eesti rahvaalleen viestit ja kehoitukset lehtens? v?lityksell?, siell? oli Koidulan runot ja muut kirjoitukset syntyneet, siell? oli monet t?rke?t yritykset suunniteltu, siell? oli monet innostuksen hetket vietetty, mutta my?skin kovat iskut ja pettymykset kestetty.
Puutarhassa oli pieni rakennus, joka oli varustettu meille vieraille, enk? milloinkaan unohda kuinka kodikkaan vaikutuksen se teki, kun se meid?n tullessamme oli koristettu nuorilla, tuoreilla koivuilla. Oli nimitt?in juuri juhannusaatto ja seuraavana p?iv?n? me matkustimme Odenp??n pappilaan juhannusta viett?m??n. Oli hankittu niin tilavat ajopelit, ett? me sovimme siihen kaikki -- mutta niinp? olikin 10 hevosta valjastettu niiden eteen. Siell? oli paljonkin ihmisi? koossa, mutta pappilat It?meren maakunnissa on yleens? rakennettu niin tilaviksi, ett? ihmiset, varsinkin kes?iseen aikaan, jolloin viel? on puutarhassa oleskelemisen mahdollisuuskin, voivat hajaantua eri tahoille ja niinp? ei monip?iset seuratkaan tunnu aivan suurilta. Siell? min? my?skin ensikerran havaitsin, ettei valtiollisia kysymyksi? sopinut noin vain miss? seurassa tahansa ottaa puheeksi. Me olimme kotona rva Rosenthalin kanssa niin paljon keskustelleet politiikkaa, ja h?n oli niin monelta eri taholta valaissut Viron kansan silloisia onnettomia olosuhteita ja osoittanut, ett? he kyll? itsekin olivat osaksi syyp??t alennustilaansa, ett? min? arvelin t?llaiset keskustelut kuuluvan ihan p?iv?j?rjestykseen.
Mutta kun sitten kys?sin jotain, joka oli yhteydess? politiikan kanssa, sain niin arvoituksen tapaisen vastauksen, ett? heti ymm?rsin astuneeni sopimattomalle alalle. Kovin ihmeelliselt? se silloin kuulosti minun suomalaisissa korvissani, me kun siihen aikaan viel? istuimme koskemattomassa pes?ss?mme, mutta surullinen kokemus opetti minut sittemmin kyll? ymm?rt?m??n, ett? t?ytyy tuntea l?sn?olijat, ennenkuin rupeaa poliittisia ajatuksiaan ja huoliaan p?iv?nvaloon tuomaan.
Muuten oli seurustelutapa It?meren maakunnissa varsin miellytt?v?. Tavoissa oli paljon saksalaiseen kulttuuriin perustuvaa kohteliasta ja hilpe?t?, ja samassa se saattoi muodostua sis?lt?rikkaaksikin. Miss? oli nuoria koossa, siell? otettiin esiin hauskoja ajatusleikkej?, tahi my?skin sit? soitettiin ja laulettiin. Jannsenit olivat kaikki sangen musikaalisia: Eugenie Rosenthal lauloi, h?nen poikansa soittivat pianoa, tri Eugen Jannsen soitti viulua, ja niin sit? aikaansaatiin tuon tuostakin hauskoja soitannollisia illanviettoja talonv?en kesken.
Er??n? p?iv?n? otti Eugenie Rosenthal laatikostaan pinkan vanhoja kirjeit? ja n?ytti niit? minulle. "N?m?", h?n kertoi, "ovat minun sisareni Lydian l?hett?m?t tervehdykset ulkomailta, jossa h?n oleskeli pari vuotta miehens? tri *Michelsonin* kera, kun t?ll? oli matkaraha tutkiakseen ulkomailla sairaaloita."
Paperi oli jo sangen kellastunut, ja muste oli k?ynyt hyvin vaaleaksi, mutta k?siala oli reipas. Tuntui silt? kuin niiden kirjoittaminen ei olisi tuottanut mit??n vaivaa, niin ne olivat pitki? ja tekiv?t selkoa kaikesta mit? kirjoittaja n?ki ja koki noissa kaupungeissa, joissa h?n oleskeli. H?n oli silloin ollut naimisissa noin 4 vuotta, pieni 3-vuotias Hans oli h?nen mukanaan, vuoden vanha tytt? oli Tartossa iso?idin luona, ja Wieniss? syntyi h?nen kolmas lapsensa. T?st? jo voi p??tt??, ettei se matka niin aivan vaivaton ollut, kun siihen viel? tulee lis??, ett? usein oltiin rahapulassa ja aina piti