Tieni varrella tapaamia 1 | Page 6

H?n oli heti ensi hetkest? ?idillinen, l?mmin ja herttainen. Samassa kun h?n antoi vieraalle tilaa kodissaan, antoi h?n sille my?skin tilaa syd?mess??n.
Olen kuullut It?meren maakunnissa oleskelleiden suomalaisten sanovan, ett? Eugenie Rosenthal oli paras ihminen, paras syd?n koko Virossa. Eik? siin? arvostelussa ole sanaakaan liikaa. H?n kuului niihin sis?llisesti rikkaisiin ihmisiin, jotka luovat auringonpaistetta ymp?rilleen, miss? vain suinkin liikkuvat, h?n kuului niihin onnellisiin, jotka koko ajan vain voittavat pitempiaikaisen tuttavuuden kest?ess?.
Tuli vaikka kuinka ?kkiarvaamattomasti vieraita, oli kodissa vaikka kuinka kiireellisi? teht?vi? tai pieni? vastoink?ymisi? -- aina h?n s?ilytti tasapainonsa ja osasi hillit? itsens?. Ja tuskinpa mik??n maailmassa niin suuresti vaikuttaa kotiel?m??n kuin perheenem?nn?n itsens? hillitsemiskyky. El?m? tuntuu niin rauhalliselta ja turvalliselta kun tiet??, ettei tarvitse pel?t? mink??nmoisia pahantuulen purkauksia ja myrskyisi? kohtauksia, tuli sitten mit? tahansa.
Minulla on miltei aina ollut onni, ett? kun ulkomailla ollessani olen tahtonut harjoitella jotakin vierasta kielt?, olen tavannut ihmisi?, jotka ovat viitsineet puhua kanssani, korjata tekem?ni virheet ja lukea kanssani ??neen. Mutta tuskin kukaan sent??n on tehnyt sen niin perusteellisesti kuin Eugenie R. H?n oli aivan ihmetelt?v?. Aamusta iltaan h?n seurusteli kanssani. Joko me luimme jotain, jonka johdosta sitten keskustelimme, tai olimme me yhdess? k?velem?ss?. Aamup?ivisin min? seurasin h?nt? torille ja ostoksille puoteihin, sill? se oli varsin opettavaa, p?iv?llisen sy?ty? me kaikki, h?nen puolisonsa ja pojatkin, l?hdimme raitiovaunulla Catharinenthaliin, jonka varjoisia kauniita k?yt?vi? me astuskelimme, ja jossa me m. m. harjoittelimme puiden ja pensaiden saksalaisia nimi? ja vertailimme viron ja suomenkielen yht?l?isyytt? kasvimaailman alalla. Usein my?skin leikittiin kaikenlaisia ajatusleikkej?, *jeu d'esprit*, jotka suuresti kehitt?v?t kielen k?ytt?mistaitoa.
"Kertokaa nyt taas kodistanne ja ensi nuoruudestanne" kehoitin min? usein Eugenie Rosenthalia istuessamme k?sit?ittemme parissa, sill? olihan h?nen kotinsa ja se piiri, jossa h?n oli kasvanut, ollut Viron kansallisen her??misen kehto, ja h?n oli l?hemm?ll? kuin useammat muut voinut seurata sen ensim?isi? liikkeit?.
Ja h?n kertoi is?st??n *J. W. Jannsenis'ta*, joka oli syntynyt samana vuonna kuin maaorjuus It?meren maakunnissa lakkautettiin, eli 1819, ja joka seitsenvuotiaana oli kulkenut paimenpoikana, mutta siin? sivussa opetellut sek? lukemaan ett? kirjoittamaan ja ahminut kaikki kirjat, mitk? vain sattui k?teens? saamaan. Sen pahempi virolainen kirjallisuus siihen aikaan oli varsin k?yh? ja supistui enimm?kseen hartauskirjoihin.
Pikku Jannsenin lukuhalu ja lahjakkuus her?tti huomiota, ja niinp? h?n p??si n. k. kirkkokouluun kumminsa, saksalaisen tilanomistaja v. *Dittmarin* avustuksella. Sen suoritettuaan joutui h?n ensin urkuriksi ja kirkollisen laulun johtajaksi sek? sittemmin alkeiskoulun opettajaksi P?rnunkaupunkiin. Mutta h?nen henkiset voimansa riittiv?t viel? muuhunkin. H?n toimitti aluksi vironkielisen laulukanteleen, joka sis?lsi sek? h?nen itse sepitt?mi??n ett? k??nt?mi??n hengellisi? lauluja, koska siihen asti k?ytetyt olivat sangen puutteelliseen muotoon puetut, ja usein sellaisten henkil?iden toimittamat, jotka eiv?t t?ysin hallinneet vironkielt?. T?m? kokoelma sai niin paljon lukijoita, ett? Jannsen jo rupesi suunnittelemaan kerran viikossa ilmestyv?? vironkielist? lehte? ja koetti hankkia itselleen lupaa sen ulosantamiseen. Mutta vastaus oli jyrk?sti kielt?v?. "Viron kansa ei sellaista toistaiseksi tarvinnut. Se oli liika ep?kyps? seuratakseen maailman tapahtumia."
Jannsen rupesi silloin julkaisemaan jatkuvaa kalenteria, joka ilmestyi aina vuosittain samaan aikaan ja sis?lsi sek? kertomuksia ett? maamiehen el?m?ss? tarvittavia neuvoja ja opetuksia. Ja riemu mill? se vastaanotettiin, laaja lukijakunta, jonka se sai, osoitti selv??n, ett? s??nn?llisesti ilmestyv?ll? aikakauslehdell? kyll? oli maaper??. Mutta vasta sitten kun Aleksanteri II oli noussut valtaistuimelle ja hiukan vapaammat tuulet olivat ruvenneet puhaltamaan, oli h?n tilaisuudessa toteuttamaan lempiaatteensa ja rupeamaan suunniteltua ?P?rnu Postimees? nimist? lehte??n ulosantamaan, jonka ensi numero ilmestyi kes?kuussa 1857.
Jannsen oli aivan erinomainen sanomalehtimies, sill? ensinn?kin h?n tunsi lukijakuntansa ja tiesi mit? se enin kaipasi, ja sitten h?n aivan toisella tavalla kuin sik?l?iset papit ja opettajat hallitsi vironkielt?.
Se erinomainen menestys, joka h?nen lehdell??n oli, sai h?net aikaa my?ten tykk?n??n antautumaan sanomalehtialalle, jolloin h?n syrj?isest? P?rnusta muutti yliopistokaupunkiin Tarttoon v. 1864 ja perusti siell? "Eesti Postimees" lehden, joka tuli virolaisten aineellisten ja henkisten harrastusten kannattajaksi, ja joka ensim?isen? rupesi k?ytt?m??n nimityst? Eesti rahvas (Viron kansa). Siihen asti oli eesti-sanalla tarkoitettu yksinomaan talonpoikaa.
Kun Jannsenin vanhin tyt?r *Lydia*, sittemmin yleisesti tunnettu kirjailijanimell? "Koidula", oli joutunut noin parinkymmenen vuoden vanhaksi, tuli h?nest? is?n paras apulainen sanomalehtity?ss? ja samassa h?nest? kehittyi Eestin kansan mit? rakkain runoilija ja ensim?isten n?ytelm?kappalten kirjoittaja.
Eugenie Rosenthalin kaikkein valoisin nuoruuden muisto oli kuitenkin ensim?isen virolaisen soitto- ja laulujuhlan vietto Tarton kaupungissa v. 1869. Aate oli taaskin Jannsenin, sill? h?n arveli, ett? juhlatunnelman el?hytt?m? yhdess?olo, jolloin kaikki itsekk??t pyrinn?t ja pikkumaiset pyyteet hetkeksi unhoittuisivat, liitt?isi Viron kansan erikseen olevat sirpaleet yhteen, vahvistaisi sen yhteistunnetta ja antaisi sys?yksen moneen hyv??n aloitteeseen.
Ulkonainen aihe t?m?n juhlan viettoon oli se, ett? puolivuosisataa maaorjuuden lakkauttamisesta silloin oli kulunut. Mutta siit? huolimatta oli yritys eritt?in rohkea, sill? ei ollut mit??n edellisi? traditsionia[1], joihin olisi voinut turvautua, eik? liioin ollut mit??n varsinaisia lauluseuroja, -- ei ainakaan viranomaisten vahvistamia -- eik? edes takeita siit?, ett? kansaa t?llaiseen tilaisuuteen saataisiin kokoontumaan.
[1] Meid?n laulujuhlamme, jotka ovat k?yneet niin t?rke?ksi sivistystekij?ksi, ovat paljoa my?h?isemmilt? ajoilta, ensim?inen kun vietettiin vasta 1881, siis 12 vuotta my?hemmin kuin tuo virolainen, josta meik?l?iset ovat lainanneet monta piirrett?.
Mutta Jannsenin innostus voitti kaikki vaikeudet. "Vanemuine" nimisen lauluseuran h?n oli perustanut v.