Seitsemän veljestä - Kertomus | Page 6

n?hdess?ni, kuinka silm?s py?r?htelee ja tukkas seisoo pystyss? kuin takkuhein?.
JUHANI. Anna seista, anna seista; se on juuri se tavallinen ja oikea jussin-tukka.
EERO. Mielinp? sit? p?llytt?? hieman.
JUHANI. Sin? peukalo! Parasta, ett?s pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo.
EERO. Vie ajoissa nurkkaan tuo hirve? leukas. Sit?h?n minun tulee armo; sill? se jo tutisee ja t?risee kuin kerj?l?inen.
JUHANI. Katsos, kuinka t?m? halko tutisee, katsos.
AAPO. Juhani!
EERO. Ly?! Luulenpa, ett? sataa t??lt? takaisin ja ehk? sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Ly? t?nne!
JUHANI. Kyll?.
AAPO. Et ly?, Juhani!
JUHANI. Mene tunkiolle sin?, tai ota halkos ja puolusta itse?s, pehmit?np? muutoin p??si. Ota halkos!
AAPO. Miss? on j?rkes?
JUHANI. T?ss? visap?isess? halossa; katsos, nytp? se hiiskuu sanasen.
AAPO. Varro, veli, varro, kunnes min?kin tempaisen kouraani aseen.--Kas niin; t?ss? nyt seison makkarahalko k?dess?. Mutta ensin pari sanaa, sin? Jukolan kristillinen veliparvi, ja sitten tapelkaamme kuin hullut sudet.--Huomatkaat: mies vihan vimmassa on verta-janoova peto, vaan ei ihminen; h?n on umpisokea n?kem??n, mik? on oikeus ja kohtuus; ja kaikkein v?himmin voi h?n vihansa vallassa suorittaa rakkauden asioita. Mutta jos nyt kuitenkin koettaisimme j?rjen kannalta katsella t?t? seikkaa, joka saattoi veljet halkosilleen, niin luulen, ett? laita on n?in. Tytt? ei taida meit? kaikkia rakastaa, yht? ainoata vaan, jos h?n kehenk??n meist? suostuu, jonka seurassa k?si k?dess? h?n mielisi vaeltaa yli elon ohdakkeisen m?en. N?enp? siis parhaaksi, ett? k?ymme kaikki miehiss? ja yht'aikaa h?nen luoksensa ilmoittamaan vakaasti asiamme, kysyen hartaalla mielell? ja kielell?, taitaisko h?n kellenk??n meist? syd?mmens? lahjoittaa. Jos nyt tytt? on my?ntyv?, niin se meist?, jolle lankesi toivottu arpa, kiitt?k??n onnensa p?iv??, mutta toiset tyytyk??t napisematta kohtaloonsa. H?n, joka j?i osattomaksi, nielk??n kiusansa, toivoen, ett? h?nkin viel? kohtaa m??r?tyn siippansa t??ll?. Jos teemme niin, niin teemme kuin miehet ja oikeat veljet. Ja silloinpa is?mme ja ?itimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta portista ja, seisten reunalla kiilt?v?n pilven, katselevat alas p??llemme, huutain meille korkealla ??nell?: ?Kas niin, Juhani, kas niin, Tuomas ja Aapo, kas niin, Simeoni, Timo ja Lauri, juuri niin, minun pikku-Eeroni! Olettepa poikia, joihin mielistymme!?
JUHANI. Mies, haasteletpa, saakeli vie, kuin taivaan enkeli, eik? paljon puutu, ettet saata minua itkem??n.
SIMEONI. Me kiit?mme sinua, Aapo.
JUHANI. Kiitoksia vaan. Tuonne paiskaan halkoni.
TIMO. Sinne min?kin. Ja t?m? riita loppui niin kuin jo alusta tahdoinkin.
SIMEONI. Aapo pit?? peilin edess?mme, ja siit? h?nt? kiitt?k??mme.
EERO. H?nt? kiitt?k??mme, veisatkaamme oikein ?Simeonin kiitosvirsi?.
SIMEONI. Pilkkaa, pilkkaa ja virnistyst? taas!
TIMO. Ole tekem?tt? pilkkaa, Eero, Jumalan sanasta, Simeonin kiitosvirrest?.
AAPO. Ah, niin nuori ja niin paatunut!
SIMEONI. Niin nuori ja niin paatunut! Eero, Eero! Niin, nyt en sano muuta, vaan huokaan sinun t?htes.
JUHANI. Ennustanpa, Eero, meid?n kerran tai kaksi t?ytyv?mme antaa sinulle oikein is?n k?dest?. Sill? ?iti kasvatti sinua liian hempe?sti.
SIMEONI. Meid?n tulee h?nt? kurittaa, niin kauan kuin syd?mens? viel? on nuoruuden norja ja taipuvainen; mutta tehk??mme se rakkaalla k?dell? eik? vihan kiukussa. Vihan kuritus ajaa perkeleit? sis??n, vaan ei ulos.
EERO. Kas tuossa, ja oikein rakkaasta k?dest?.
SIMEONI. No tuota jumalatonta, kun nyt l?i minua!
EERO. Ja vasten kuonoa. V?hemm?st?kin on sappi haljennut.
JUHANI. Tuleppas t?nne, poikaseni. Timo, anna tuo keppi tuolta nurkasta.
SIMEONI. Kas niin, Juhani, pid? h?nt? koreasti polvillasi, min? lasken housunsa alas.
EERO. ?lk?? helvetiss?!
JUHANI. Turhaan pyrist?t, kn??kk?.
SIMEONI. ?l?pp?s h?nt? hellit?.
JUHANI. Kas tuota kiiski?. Mutta eth?n p??se, et.
EERO. Ly?k??s, te sen viet?v?t, niin tulen pist?n nurkan alle. Teenp? totisesti tulta ja savua, tulta ja savua teen!
JUHANI. Sit? sappea! Vai pist?t tulen nurkan alle? Ah sit? sappea!
SIMEONI. Herra varjele sit? sappea!
JUHANI. Keppi t?nne, Timo!
TIMO. Enh?n sit? l?yd?.
JUHANI. Sin? sokko, etk? n?e sit? nurkassa tuolla?
TIMO. Ja t?m?k?? koivuinen?
JUHANI. Sama juuri; saatappas se t?nne.
SIMEONI. Ly?, mutta j?rkev?sti eik? vallan voimia mukaan.
JUHANI. Kyll? min? tied?n.
LAURI. Ei yht??n iskua, sanon min?!
TUOMAS. Antakaa pojan olla!
JUHANI. H?n tarvitsee v?h?n saparollensa.
LAURI. Et nyt koske h?neen sormellaskaan.
TUOMAS. Laske poika irti! Paikalla!
TIMO. Saakoon h?n anteeksi, se Eero-poika, t?m?n kerran kumminkin viel?.
SIMEONI. Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun.
LAURI. ?l? koske h?neen.
AAPO. Antakaamme h?nelle anteeksi; ja niin koetamme koota tulisia hiili? h?nen p??ns? p??lle.
JUHANI. Mene nyt ja kiit? onneas.
SIMEONI. Ja rukoile Jumalata lahjoittamaan sinulle uuden syd?mmen, mielen ja kielen.
TIMO. Mutta min? menen ma'ata.
AAPO. Katselkaamme viel? yht? pyk?l??.
TIMO. Ma'ata menen. Tule kanssani, Eero; menn??n ma'ata ja unohdetaan t?m? maailman viholaispes?, se kurja kekonen, joka sateessa h?yryy ja ry?h??. Tule, Eero!
JUHANI. Mutta mik? on pyk?l?, jonka suoritusta tahdot?
AAPO. Jumala paratkoon! onhan laita, ettemme tunne A:takaan, aapisen ensimm?ist? kirjainta, ja kuitenkin on sanantaito kristillisen kansalaisen v?ltt?m?t?n velvollisuus. Mutta siihen voidaan meit? pakoittaa lain mahdilla, kirkkolain mahdilla. Ja te tied?tte, mik? kruunun kone meit? vartoo ja meit? mielii temmaista hampaisinsa, ellemme itsi?mme opeta kiltisti lukemaan. Jalkapuuhan meit? vartoo, veljet, musta jalkapuu, joka, ammoittaen jynk?sti ympyri?isill? l?vill?ns?, maata r?h?tt?? tuolla kirkon porstuassa kuin musta karju. Juuri t?ll? helvetin pihdill? on meit? rovastimme uhannut, ja saattaapa h?n uhkauksensa toteen, ellei h?n n?e meilt? jokap?iv?ist? ahkeruutta ja harjoitusta, se on varma asia.
JUHANI. Mahdotonta oppia lukemaan.
AAPO. Ihmisten tekem?n? on t?m? konsti ollut ennenkin.
TUOMAS. Saispa siin? hikoilla mies.
JUHANI. Ja puhkailla. Minulla on niin kova p??!
AAPO. Mutta voimallinen tahto vie miehen l?pi harmaan kiven. K?yk??mme juoneen, tuottakaamme itsellemme