Seitsemän veljestä - Kertomus | Page 3

koko poikaparven; ja kova oli Kuokkalan korvessa r?hin?. Kiivaasti kyll? k?yttikin vitsaansa muori, mutta jahtivouti vakuutti heid?n kuitenkin saaneen liian liepe?n saunan.
Mutta koska t?m? viimeinen toimi oli tehty, l?ksiv?t he kukin kotiansa, niin my?s ?iti poikinensa. Kaiken tien h?n pauhasi ja toreli karkulaisia; eik? viel? heid?n kotia tultuansakaan lakannut myrsky. Viel?p? rakentaessaan pojillensa atriaa laukkutuolille metel?itsi eukko, uhaten heit? uudella pieksi?is-saunalla. Mutta n?hty??n, mill? n?l?n ahneudella he iskiv?t hampain leip??n ja silakkaan, k??nsi h?n kasvonsa heist?, pyhk?isten salaa kyyneleen ruskealta, karhealta poskeltansa.
Niin p??ttyi poikien karkuretki. Ja t?m? oli tapaus heid?n lapsuutensa ajasta, johon kertomuksestani poikkesin.
Veljesten parhaita huvituksia oli my?s kiekonly?minen, jota leikki? he viel? miehuutensakin i?ss? rakastelivat harjoitella. He silloin, jaettuina kahteen joukkoon, taistelivat kiivaasti, kumpikin puoli pyrkien kohden m??r?tty? esinett?. Kova oli silloin huuto, juoksu ja temmellys, ja tulvana virtasi hiki heid?n kasvoiltansa. Humisten hyppeli kiekko pitkin tiet?, ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja, niin ett? kun he palasivat leikist?, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. Niin kului heid?n nuoruutensa p?iv?t: kes?t metsiss? tai maantiell? kiekkoa heitt?ess?, talvet kodon uunin p??ll? hiottavassa kuumuudessa.
Mutta huomasivatpa veljetkin aikojen muuttuvan. Tapahtuipa asioita, jotka saattoivat heit? enemm?n kuin ennen muistelemaan huomis-p?iv?? ja siirtym??n v?h?n entisist? menoistansa.--Heid?n ?itins? oli kuollut, ja tuli nyt yhden heist? astua is?nnyyteen, hillitsem??n taloa p??sem?st? perin kumoukseen ja huolta pit?m??n kruununveron maksosta, joka Jukolan avarien maiden ja metsien suhteen ei kuitenkaan ollut suuri. Mutta puuhaa ja tekemist? on ainakin h?vinneess? talossa. Tuli viel? harjaksi kaikelle t?lle, ett? pit?j?n uusi rovasti oli kaikessa virkansa toimessa peloittavan ankara mies. Liioinkin laiskalukijoille oli h?n armoton, k?ytellen heit? kohtaan kaikkia keinoja, my?s jalkapuun rangaistusta. Niinp? oli h?n Jukolan poikihinkin teroittanut tarkan silm?ns?. Oikeinpa lautamiehen kautta oli h?n antanut heille kiivaan k?skyn, ett? he tavallista vikkel?mmin saattaisivat itsens? lukkarin luoksi oppiaksensa lukemaan.--Muistellen n?it? seikkoja, istuessaan kotona avarassa tuvassa er??n? iltana syksykes?ll?, haastelivat veljekset kesken?ns? seuraavalla tavalla:
AAPO. Sanonpa: t?m? hurja el?m? ei k?y p?isin, vaan on sen loppu viimein h?vitys ja turmio. Veljet! toiset tavat ja toimet, jos toivomme onnea ja rauhaa.
JUHANI. Haasteletpa oikein, sit? ei taida kielt??.
SIMEONI. Jumala paratkoon! hillit?n, villitty on el?m?mme ollut aina t?h?n p?iv??n asti.
TIMO. Onpa t?ss? el?m?ss? el?m?? ja maailmassa maailmaa. Kyll? kelpaa, jos k?skeekin. Ohhoo!
JUHANI. Liian hurjasti, tai oikeammin sanottu, liian huolimattomasti olemme el?neet, sit? ei taida kielt??. Muistakaamme toki: ?nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus?.
AAPO. Mutta jo on aika viisastua, aika on panna kaikki halut ja himot j?rjen ikeen alle ja etunen?ss? tehd? se, joka tuo hy?ty?, vaan ei sit? joka makeammalle maistuu. Nyt viipym?tt? rakentamaan taloamme kunnialliseen kuntoon taas!
JUHANI. Oikein haasteltu! Ensiksi k?yk??mme lannan kimppuun niinkuin sontiaiset, ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan; karja, uhkea karja antakoon moskaa puolestansa korotteeksi my?s; ja nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaan linnan kultaiset muurit. Niin teemme. Ensi maanantaina aloitamme ja juuresta jaksain.
AAPO. Miksi ei jo huomenna?
JUHANI. Vasta ensi maanantaina. Eih?n ole vahinko harkita asiaa viel? kypsemm?ksi. Niin, olkoon sanottu: ensi maanantaina.
AAPO. Mutta yksi pyk?l? on meill? kohta suoritettavana. T?m? on laita: Jos talonpitoomme toivomme j?rjestyst? ja pysyv?isyytt?, niin yksi olkoon esimies ja is?nt?. Me tied?mme, ett? t?m? oikeus ja velvollisuus on Juhanin sek? h?nen esikoisuutensa ett? ?itimme m??r?yksen kautta.
JUHANI. Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun!
AAPO. Mutta katso, ett? sit? sopuisasti k?yttelet ja yhteiseksi hy?dyksi.
JUHANI. Parastani tahdon koettaa. Mutta kun vaan tottelisitte ilman k?nist?mist? ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa.
AAPO. Ruoskaa?
JUHANI. Jos niin tarvitaan, n?etk?s.
TUOMAS. Puhu koirillesi ruoskasta.
TIMO. Et pehmit? kruununmaatani sin?, et koskaan; sen tehk??n lain ja oikeuden hulja, jos selk?ni syyst? syhyy.
JUHANI. Miksi iskette kiinni l?ys??n sanaan? Onhan meill? t?ss? onnemme sijaa, jos vaan sovinto vallitsee ja sarvet pannaan syrj??n.
EERO. Tarkasti kuitenkin m??r?tt?k??n keskin?iset suhteemme.
AAPO. Ja kuulkaamme jokaisen mieli.
JUHANI. Mit? sanot, Lauri, harvasanainen aina?
LAURI. Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme mets??n ja heitt?k??mme hiiteen t?m?n maailman pauhu.
JUHANI. H?h?
AAPO. Mies hourii taas.
JUHANI. Muuttaisimme mets??n? Mit? hulluuksia!
AAPO. Ole huolimatta.--Katso n?in olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on ensiksi valta astua is?nnyyteen, jos niin tahdot.
JUHANI. Min? kun tahdon.
AAPO. Me toiset, niin kauan kuin viivymme kotomme rakkaissa nurkissa ja olemme naimattomia miehi?, teemme talon ty?t?, sy?mme talon ruokaa ja saamme talosta vaatteet. Kuun ensimm?inen maanantai, paitsi kylv?- ja leikkuu-aikana, olkoon aina oma p?iv?mme, mutta tulkoon meille silloinkin talosta ruoka. Vuosittain antakoon talo meille kullekin puolen tynnyrin kauroja kylv??n, ja vuosittain olkoon meill? valta raketa yhteishuhta, jonka suuruus on v?hint?kin kolmen tynnyrin ala. N?in ovat tuumani kotomme ja naimattomuuden kannalta. Mutta min? tied?n, ettei yksik??n meist? kernaasti siirry Jukolan armaitten alojen vaiheilta pois, ja eih?n pakoita siihen tilamme ahtaus, vaan onpa v?ljyytt? seitsem?lle veljelle n?ill? mantereilla. Mutta h?n, joka aikaa voittain tuntisi halun perustamaan itsellens? oman asunnon ja perheen eik? kuitenkaan mieli t?ss? lain voimalla ja maamittarikustannuksilla k?yd? pirstoilemaan taloa, eik? taitaisi h?n tyyty? seuraavaan etuun? Perik??n h?n talosta kappaleen maata, johon h?n rakentaa huoneensa ja pellot sen ymp?rille. Saakoon h?n my?s osaksensa jonkunmoisen niittulohon, ja olkoon h?nell? valta raivata itsellens? mets?st? hein?maata lis?ksi, niin ett? voi el?tt??