Raatimiehen tytär | Page 8

palvelioitas!
HIERONYMUS. Hurskas sisareni! Kauan eiv?t luostarimme vanhat muurit en?? voi kest?? t?t? ampumista! -- Ne ovat jo hajoamaisillansa ja ep?toivo vallitsee niiden Naantalin porvarein ja maaseutulaisten mieless?, jotka riensiv?t t?nne luostariamme suojelemaan. Pian tekee vihollinen rynn?k?n -- Jumala armahtakoon meit? silloin!
PERPETUA. Taivaan pyh?t! -- Miss? viipynee Anshelmus? Eik? h?nen jo olisi pit?nyt ehtim?n takaisin Turusta?
HIERONYMUS. JOS h?n vikkel?sti on ollut liikkeell?, ompi h?n pian t??ll?. -- Mutta voitko toivoa Otto KucVilta armoa?
PEBPETUA. Toivoain en uskalla heitt??! Siihen luotan niinkuin hukkuva hein?n korteen. -- Ehk? tarjoamamme lunnaiden runsaus saattaa h?nt? my?ntym??n ... Mutta kiiruhtakaa valleja korjaamaan
: ja yst?vi?mme ahkeraan ty?h?n kehoittamaan! -- Puolen tuntiakin viel?! -- Kenties saapuu Anshelmus siksi t?nne. -- Onko h?nell? holvitien avain, ett? h?n
| esteett? p??see luostariin?
i HIERONYMUS. On. --
PEBPETUA. Toivotteko voivanne puolustaa muureja viel? puolen tuntia?
39
J
HIEBONYMUS. Ainoastaan siin? tapauksessa, ett'ei vihollinen sit? ennen tee rynn?kk??. (Alenee per?ovesta.)
kolmas fiofjtaus.
Perpetua ja Ebba.
PBBPETUA. (Lankee poloillensa pyh?n Brigittan kuvan eteen.)a- | -- Rukoilkaamme taivaan ?iti? ja pyh?? Brigittaa, ett? he varjelisivat luostaria uhkaavasta vaarasta!
EBBA. Minun rukoukseni ovat v?h?-arvoiset! Kuinka kuulisi pyh? Brigitta minun, nunnaksi viel? vihkim?tt?tn?n ??nt?? -- Tuolla ulkona valleilla on sopivin paikka minulle! Siell? tahdon vartoa vihol- listen rynn?kk??! Jos luostaria puolustaissani kuolen -- eik? se ole Jumalata palvelemista? -- Niin, kenties on taivas suonut luostarin puolustustoimen minun teht?v?kseni, sill? ?sken hartaasti katsellessani pyh?n Eerikin kuvaa n?kyi minusta, ik??nkuin h?nen miekkansa olisi leimunnut tulta ja ik??nkuin h?n sill? olisi viitannut minua menem??n kirkosta ulos! Tuon n?kem?ni pid?n pyh?n sankarin minulle antamana viittauksena. Kenties kavahtaa Rolf Jutc astuaksensa mun l?pipuhkaistun rintani yli! {Kiiruhtaa per?ovea kohden. Anshelmus tulee vusemmalta.)
Nelj?s ftofjfaus.
Edelliset ja Anshelmus.
PEBPETUA. (Ebballe, jonka per?ss? h?n on rient?nyt.) Min? kiell?n sinua menem?st?, tytt?! -Ah! Anshelmus! Kuulkaamme, mit? h?nell? on sanottavaa! Mit? uutisia? Kerro!
40
r
ANSHELMUS. (rJ uskalla.) Kuinka voisin kertoa sit? h?vityksen kauhistusta, jonka olen n?hnyt! -Tuomiokirkko ja sen alttarit poltetut, rosvotut, ry?stetyt! -- papit murhatut! Turku suitsuavana rauniona!
PEKPETUA. Kaikkivaltias! -- Onko meill?kin yht? kova kohtalo odotettavana? Mit? sanoi Otto Rud?
ANSHELMUS. Ahkerasti olen kolkutellut h?nen syd?mens? rautaista ovea! -- Ehditty?ni Turkuun, riensin kohta h?nen luoksensa, mutta h?n ei armosta eik? lunnaista tahtonut kuulla puhuttavankaan, vaan ajoi minut r?yhke?sti ulos ovesta! Tuskissani kiiruhdin mustaveljien luostariin, jossa pispa Johannes oli piilomassa. Hartailla rukouksillani sain h?nen armonsa seuraamaan minua. Tultuamme tuon kiivaan ritarin eteen, laukesimme molemmat polvillemme ja vihdoin suostui h?n...
PEKPETUA. (Keskeytt?en.) Tarjotuita kahdeksaatuhatta markkaa vastaan s??st?m??n luostariamme?
ANSHELMUS. Mit? viel?! Niin v?h??n h?n ei tyytynyt. H?n vaatii kaksikymment? tuhatta Ruotsin markkaa!
PEEPETUA. Taivaan pyh?t! Kaksikymment? tuhatta markkaa!
ANSHELMUS. T?ss? on h?nen k?skykirjansa. Sill? tekee h?n alap??llik?llens? Rolf Jutelle tiett?v?ksi, ett? h?nen pit?? kohta luopuman Naantalista niin pian, kuin lunnaat ovat suoritetut.
PERPETUA. Ei auta, ne t?ytyy suorittaa -- jos kohta meid?n t?st?l?hin olis'kin kerjuusauvan nojassa liikkuminen! Odota hetki! (Rient?? ulos vasemmalta.)
41.
EBBA. (Vavisten.) Hurskas is?ni! --
ANSHELMUS. Puhu, tytt?reni!
EBBA. Min? mielisin ... tehd? teille yhden kysymyksen, mutta en tohdi ... Min? pelk??n teid?n vastaustanne!
ANSHELMUS. Kyll? ymm?rr?n syyn sinun h?mm?stykseesi; tuo kysymykses varmaankin koskisi is??si, raatimiest?. H?n...
EBBA. (Keskeytt?en.) H?n ei toki ole murhattu?
ANSHELMUS. Ole surutta! -- Hauet saat kohta kohdata, sill? h?n tuli minun seurassani t?nne .. a- |
EBBA. Ah! Is?ni el??! (Perpetua tulee takaisin kantaen rahapussia. Melske ulkona entist?ns? ankarampi.)
PEEEETUA, T?ss? on m??r?tty summa kullassa ja hopeassa. Rienn? sit? viem??n Kolf Jutelle! Min? luulen, ett? he jo rynt??v?t muuria vastaan. -- Joudu! (Anshelmus menee per?ovesta. H?nen menty?ns? taukoo ampuminen ja melske ulkona kokonaan.)
PEBPETUA. Nyt ompi luostarimme pelastettu -mutta kuinka kalliisen hintaan! -- kuinka ??rett?m?n kalliiscn hintaan! (Alenee ulos vasemmalta.)
EBBA. Minun is?ni el??! -- Min? saan h?net kohdata! (Antero Suurp?? tulee surullisena, alakuloisena vasemmalta.)
Et sin?
Antero Suurp?? ja Ebba. EBBA. Oi! (Rient?? is?ns? sylikin.) puhu mit??n, rakas is?ni?
ANTERO S. Lapsi-kultani! Voisinko t?ll? hetkell? puhua?
EBBA. Mut annappas --a- | min? katselen sinua tarkemmin! Voi kuinka sin? olet vanhentunut n?in? kolmena p?iv?n?, jona olen ollut sinusta eroitettu! --a- | Harmaat hiuksesi ovat muuttuneet lumen karvaisiksi, selk?si on taittunut.
ANTEBO S. ?l? sit? ihmettele! Ihmettele pikemmin, ett? viel? jaksan el??! -- Mutta sin?, tytt?! Oletko sairas vai onko se valo noista valkoisista seinist?, joka paistaa haamoittaa sinun kasvoilles?
EBBA. (Nojaten is??ns?.) Laske k?tesi t?h?n syd?melleni ... Etk? tunne, ett? se on s?rkynyt, murtunut -- katkennut. Se ei en?? syki samoin kuin ennen. -- a- |
ANTEBO S. Voi tytt?reni!
EBBA. ?l? sure minua, hyv? is?, ?l?k? katsele minua kyynelsilmin! Min? tosin olen vaalea, mutta vaalea muoto on rauhan muoto, niinkuin se kuolcman kin muoto on. Vaalea muoto sopii hyvin rauhan ja kuoleman morsiamelle! -- L?hettik? Sven minulle terveisi?? -- Miks'et vastaa?
ANTEBO S. (Kolkosti.) Sven on kuollut. --
EBBA. (Iloisesti.) -- Vai ompi h?n kuollut! -Syd?mellisimm?t j??hyv?iseni sinulle, jalo heimolaiseni! Oi! Kuoltuas tulit kohta minun syd?melleni kahta vertaa rakkaammaksi, kuin el?iss?s milloinkaan olisit voinut tulla! Hell?ll? huolella tahdon aina muistella sinua ja visusti k?tke? sun kirkkaan kuvas syd?meeni! --
ANTEBO S. Iloitsetko h?nen kuolemastansa?
43
II
EBBA. Iloitsen. Miks'en iloitsisi? Ompa Sven nyt autuaitten seurassa, kaukana t?st? kurjasta murheen laaksosta! -- Mitenk? h?n kuoli'?
ANTEEO S. Valassansa vakaana.
EBBA Kenen kalpa h?net kaasi?
ANTERO S. Tahdotko kuulla sen