Raatimiehen tytär | Page 7

kalliimmat kalleudet, kiilt?v?mm?t kullat ja hohtavammat hopeat kuin itse Turun tuomiokirkossa!
OTTO RUD. Mik? se paikka olisi?
ROLF JUTE. Pyh?n Brigittan luostari Naantalissa!
OTTO RUD. Brigittan luostari! (K?y edestakaisin.) Sit? asiaa t?ytyy mietti?... Kun vaan l?yt?isin jonkun miehen, joka ottaisi sen ry?st??ksens?! -- Juuri ?sken ai'oin valloittaa mustaveljien luostarin. K?skin siis miesteni rynt??m??n muureja vastaan. Ilomielin ne sen tekiv?tkin. Mut kuuleppas, mit? tapahtui! Er?s suureen marmorikiveen veistetty Kristus-kuva putosi -- tietysti munkkien toimesta -- alas maahan ja l?i nelj? meid?n soturia paikalla kuolijaksi. Toiset p?ll?t luulivat t?ss? huomanneensa Jumalan rankaisevan k?den ja nyt kammoo jok'ainoa mies koko armeijassa luostareita enemm?n kuin itse perkelett?!
ROLF JUTE. Olkaa huoletta! T?h?n toimeen sopiva mies on jo l?ydetty!
OTTO RUD. Sano, kuka?
ROLF JUTE. Min?!
OTTO RUD. Sin??!
ROLF JUTE. Niin... Min? olen se mies, joka otan ry?st??kseni Brigittan luostarin, se mies, joka s??lim?tt? riisun vaikka itse alttarin juuressa luostarin abbedissalta h?nen juhlapuknnsakin!
OTTO RUD. Sin? olet viekas kavaltaja! -- Sin? ai'ot taas minua pett??!
ROLF JUTE. Pyh?n Yrj?n nimen kautta ja kautta kunniani vannon, ett? tehdyn lupaukseni t?ydellisesti suoritan!
OTTO RUD. (Osoittaa k?dell?ns? Antero Suurp??h?n.) -- Sin? olet tuon miehen kurjan hengen pelastanut!

KOLMAS N?YT?S.
Naantalin luostari-kirkko. Oikealla alttari. Per?ll? ja vasemmalla ovi. V?h?n matkaa alttarista ruumisarkku.
Ensim?inen kohtaus.
Perpetua ja suuri joukko Nunnia polvillansa alttarin edess?. Ebba polvistuu v?h?n matkan p??ss? heist?. Nunnat laulavat latinalaista virtt?.
PERPETUA. (Nousee seisoallensa kohta, kun virsi on p??ttynyt.) -- Nyt on undecimo-rukouksen aika. Niinkuin tied?tte, hurskaat sisaret, tulee jokaisen tehd? t?m? rukous-toimi omassa celliss?ns?.
(Nunnat nousevat seisoalle ja menev?t parittain kirkon l?vitse ja ulos vasemmalta. Perpetua ja Ebba j??v?t alttarin tyk?.)
EBBA. (H?veli??sti l?hestyy abedissaa.) Mink? p??t?ksen olette tehnyt tuossa minua koskevassa asiassa?
PEBPETUA. Sisaruskuntamme puolelta ei kohtaa pyynt??s mink??nlainen vastustus eik? hankaluus. Mutta sin? olet maailmahan kiinnitetty siteill?, joita sin? et taida katkaista. Ensinkin on is?s my?ntymys t?h?n p??t?kseesi v?ltt?m?tt?m?sti tarpeellinen.
EBBA. H?nen suostumuksensa toivon varmaan saavani.
PEBPETUA. Toiseksi olet luvannut tulla heimolaisesi, jalon sotilaan Sven'in vaimoksi ensitulevan vuoden alussa. T?t? lupaustasikaan et saa itsevaltaisesti ev?t?. H?nen suostumuksensa on siis yht? v?ltt?m?t?in kuin is?s.
EBBA. H?nelle antama lupaukseni onkin asian vaikein kohta. Sven rakastaa minua vilpitt?m?sti ja syd?mellisesti. T?m? p??t?kseni saattaa h?net kovin murheelliseksi, sen tied?n. Mutta ehk? h?n kuitenkin, juuri sulan rakkautensa t?hden, antaa suostumuksensa, kun kerron h?nelle, ett'ei h?n ik?n?ns? voi saada syd?nt?ni, jos h?n minut ottaisikin vaimoksensa. Jumala antakoon minulle sen anteeksi, mutta en taida rakastaa Sven'i?, niinkuin morsiamen tulisi rakastaa ylk??ns?, vaimon miest?ns?!
PERPETUA. Vaan Sven'in suostumuksessakaan ei viel? ole kaikki. Vaikein ja painavin kysymys on j?ljell?! -- Oletko, rakas tytt?reni, tarkoin miettinyt sit? askelta, jonka ai'ot ottaa? Oletko mieless?s oikein tyystin punninnut, mit? nunnaksi tuleminen merkitsee! -- Tunnetko mieles senlaatuiseksi, ett?s kaipauksetta voit hyl?t? i?ksi p?iv?ksi maailman, kaikki sen ilot, sen riemut ja hnvitukset? **36 EBBA. Tunnen?
PERPETUA. Sinun pit?? per?ti kuoleman pois maailmalta, sill? nunnaksi tultuas ovat ihmiset sinut jo haudanneet! Ei yht??n maallista ajatusta eik? syntist? himoa saa asua pyh?n Brigittan suojaan antauneen naisen syd?mess?, vaan h?nen tulee alati ajatella ijankaikkista autuuttansa ja kuolematansa; siit? on tuo musta ruumiinarkku joka hetki oleva h?nelle muistutuksena. Ainoa huvitus, joka h?nelle suodaan, on se ilo, jonka hartaat rukoukset ja harras Jumalata palveleminen synnytt?v?t vilpitt?m?ss? syd?mess?.
EBBA. Kunnioitettava abbedissa! N?it? kaikkia olen syv?sti miettinyt ja ahkeroimiseni on oleva niin tarkoin kuin mahdollista noudattaa pyh?n Brigittan antamia s??nt?j?!
PERPETUA. Niinkuin sanoin -- sisaruskuntamme puolelta ei kohtaa sinun nunnaksi tulemistasi mik??n vastus.
EBBA. [Suudellen Perpetuan k?tt?.) -- Siunatkoon pyh? neitsyt teit?, kunnioitettava abbedissa! (Hieronymus, pieni valkoinen lippu k?demi, tulee per?oeesta. Perpetua rient?? h?nt? vastaan.)
joitten fioljfaus.
Perpetua, Ebba ja Hieronymus. PEBPETUA. Tapasitteko Tanskalaisten p??llikk??? HIERONYMUS. Tapasin.
PERPETUA. Ja h?n suostui kahden tunnin aselepoon?
HIERONYMUS. H?n on s??lim?t?n mies, tuo Rolf
Jute!
EBBA. (Itsekseen.) H?n ompi s??lim?t?n mies, tuo .. Rolf Jute!
PERPETUA. H?n siis ei suostunut?
HIERONYMUS. Surullistakaan totuutta ei saa salata; h?n ei suostunut!
PERPETUA. Toki uhkasitte h?nt? Kaikkivaltiaan Jumalan ja pyh?n Brigittan kostolla ja rangaistuksella?
HIERONYMUS. Kaiken sen puhelahjan, mink? Luoja armossaan on minulle suonut, panin alttiiksi viimeiseen ropohon asti. Min? uhkasin ja rukoilin uudes-
3

taan ja rukoiltuani -- uudestaan uhkasin, mutta kaikki turhaan! Sisareni! T?llaisten ihmisten rinta on ter?ksest? niinkuin sit? peitt?v? haarniskakin! Sanan voima tunkee l?vitse lihan ja luiden, mutta ter?kseen ei se pysty!
PERPETUA. Ent?s lahjoaminen -- eik? sek??n teille onnistunut?
HIERONYMUS. Siin? suhteessa ovat h?nen vaatimuksensa samat kuin eilen.
PEBPETUA. H?n siis vaatii kaikki luostarimme kalleudet?
HIERONYMUS. Kaikki --- viel? teid?n kullalla ommellut juhlavaattcennekin? PEBPETUA. Haa!
HIERONYMUS. Mutta eilisiin ehtoihinsa lis?si h?n viel? yhden uuden. H?n tahtoi itse k?yd? luostarissa ja t??ll? l?ytyvist? naisista valita sen, jonka h?n mielii.
PERPBTUA. Voi kauhistuksen kauhistusta! Sellaista pakanallista pyynt?? ei ole milloinkaan kuultu koko kristikunnassa!
EBBA. (/l?hestyy ?kisti abbedissaa.) Se nainen, jota h?n hakee t??lt?, olen min?!
PBEPETUA. Sin?, tytt?reni! Mit? sinun on tuon temppeli-rosvon kanssa tekemist??
EBBA. Min? olen ollut h?nen morsiamensa, min? olen tuota jumalatonta miest? seitsem?n vuotta lempinyt j?rk?ht?m?tt?m?ll? rakkaudella ja uskollisuudella!
PEBPETUA. Ah! -- Nyt l?ysin avaimen sun syd?mees! (Tykin laukaus kuuluu ulkoa.)
J
38
HIERONYMUS. Nelj?nneksen tuntia on nyt kulu-
j nut. Niin kauan lupasi h?n odottaa vastaustamme.
! PBEPETUA. H?n siis uskalsi odottaa vastausta
sellaiseen pyynt??n! -- Pyh? Brigitta! kuinka hirve?sti sinun kunniatas loukataan! Oi! suojele v?kev?sti itse?s ja