Raatimiehen tytär | Page 6

tuskin en?? tunnettekaan minua, niin kauan kun olen ollut t??lt? poissa?
SVEN. Haa! Sin? oletkin Rolf Jute, mun veriviholliseni! -- Ved? miekkas!
ROLF JUTE. En tied? sun kanssas koskaan riidassa olleeni!
SVEN. Puolusta itse?s! Vai kykenetk? ensink??n rehelliseen taisteluun, kunnoton Juuttilainen? Miehuus ja kunto karttavat teid?n urot?it?nne! Kavalasti hiipi? unissaan lep??v?in, aseettomain porvarein p??lle -- se on teid?n kehno sotatapanne, te tanskalaiset pedot!
ROLF JUTE. ?l? soimaa minussa kansalaisiani! Sa vaadit minun katkaisemaan kielen kurkustasi
SVEN. Katso vaan omia leukaluitas! Toisten kielet voit j?tt?? rauhaan! (He taistelevat -- Sven kaatuu.) Viimeinen kirous Tanskalaisille! Ebba...
(Kuolee.)
ROLF JUTE, Pyh? Dannebrog. En olisi tuon nuorukaisen verta tahtonut vuodattaa! -- Eik? h?n ollut teid?n heimolaisenne?
ANTERO S. Teid?n kysymykseenne, herra ritari, voin ainoastaan t?ll? tavoin vastata!
(T?rm?? vedetyll? miekalla Rolf Jutea vastaan.)
ROLF JUTE. Onko helvetti minua vastaan liitossa, ett? minun t?ytyy teid?nkin kanssanne taistella.
(Ly? ?kisti miekan Antero Suurp??n k?dest?.)
ANTERO S. Vanhuksen k?si pett??, tyls? on ij?llisen miekka! -- (Polvistuu Sven'in ruumiin eteen.) Oi minun syd?meni ilo, minun vanhuuteni turva, minun tuskani lohduttaja!
ROLF JUTE. Min? yhdistyn teid?n katkeraan murheesenne, herra raatimies! Pyhimm?ll? valalla vakuutan, ett? ihan vastoin mielt?ni ja ainoastaan vaatimuksesta taistelin nuoren heimolaisenne kanssa sek? ett? iskuni vaan sattumalta oli kuolettavainen! -- Mutta kova levottomuus painaa mielt?ni! Sanokaa, miss? on tytt?renne, miss? on Ebba? Vastatkaa Kaikkivaltiaan nimess? t?h?n kysymykseeni!
ANTERO S. Himootko h?nenkin vertansa?
ROLF JUTE. Miksi puhutte verest? -- niinkuin olisin verta janoova tiikeri? Ja mink?t?hden kohtelette minua niinkuin vihollista? Muistan toki ennen teid?n yst?vyytt?nne ja suosiotanne nauttineeni!
ANTERO S. {Hyp?ht?? seisaalle.) Mink?t?hden sinua kohtelen vihollisena? -- Katso tuota lattialla veriss?ns? lep??v??. Sinun kalpas kaatamaa nuorukaista! H?n oli minulle omaa lastani rakkaampi! -- {Vie Rolf Juten akkunan tyk?, jonka h?n avaa.) Ja katso t?st? raunioissansa suitsuvaa syntym?kaupunkiani! -- Haa! Te ette s??st? Herran pyh?? temppeli?k??n! Katsoppas -- liekkien loistaessa voit n?hd? kuinka nuot pedot kirkon ovesta laahaavat ulos alttarin juuressa murhattua pappia! Kuolleidenkin rauha on h?iritty! haudatkin ry?stet??n! N?etk?, kuinka vaskiset ruumiinarkut v?lkkyv?t noiden rosvojen olkap?ill?? -- Kas! -- tuolla, pyh?n Laurentius'en kuorin ovesta, tulee yksi kansalaisistas pispan hiippa p??ss? ja toinen heiluttaa pispan sauvaa k?dess?ns?! {K??ntyy pois.) Haa! En voi tuota kauhistavaa kauheutta kauemmin katsella! -- Mutta katselkaa te, herra ritari, ja ihmetelk?? sitte viel?, ett? teit? kohtelen vihollisena!
ROLF JUTE. Oi armas, kallis Dania! Min? surkuttelen sinua, ajatellessani, mink? ikuisen poistamattoman h?pi?pilkun sotilaasi t?n? y?n? ovat painaneet sinun kunnias kirkkaasen kilpehen! -- Otto Rud! Otto Rud! Min? kutsun sinua vanhurskaan Jumalan tuomio-istuimen eteen tekem??n tili? taivaan ja maailman s??nt?j? loukkaavista t?ist?s!
{Josua tulee oi keasta sivuovesta.)
Kahdeksas kohtaus.
Edelliset ja Josua.
JOSUA. Olkaa rauhoitettu, hyv? is?nt?ni! Sisarenne ja tytt?renne ovat nyt ehein? matkalla ja ennenkuin tunti on kulunut loppuunsa, sulkee pyh?n Brigittan luostari heid?t v?kev?sti suojaavaan helmaansa!
ROLF JUTE. Ah! -- Ebba Naantalin luostarissa.
ANTERO S. {Kiivaasti Josualle.) Onneton, mit? sin? olet kertomallasi ilmoittanut! Vai'etkoon sun ??nes ijankaikkisesti, sin? hylki?!
(Otto Rud tulee; muutamia sotureita h?nen seurassansa.)
Yhdeks?s kohtaus.
Edelliset ja Tulleet.
ROLF JUTE. {Itsekseen.) H?net paha henki varmaan l?hetti t?nne t?n? hetken?!
OTTO RUD. Valmista itses kuolemaan, raatimies Suurp??! Min? olen p??tt?nyt h?vitt?? maan p??lt? koko sinun kirotun sukus! -- Haa! T?t? puolivilli? kansaa t?ytyy tuntuvasti, ankarasti rangaista! Verikyn?ll? tahdon sen muistohon piirt?? ne velvollisuudet, joita sen tulee noudattaa Hannu kuningasta ja meit? Tanskalaisia kohtaan -- {T?rke?ll? pilkalla.) Veli Suurp??! Etk? tahdo rukoilla is?meit?s, ennenkuin menet manalaan?
ANTERO S. Jnmalan sana sinun l?sn?ollessas olisi pilkkaa taivasta kohtaan!
OTTO RUD. Ha! ha! ha! Kyll? kuulen, mit? rotua olet!
{Viittaa sotureille, jotka karkaavat Antero Suurp??t? vastaan, mutta Rolf Jute kiiruhtaa v?liin ja est?? heit?.)
ROLF JUTE. Takaisin miehet! Niin kauan kuin min? olen hengiss?, ei hiuskarvaakaan katkaista t?m?n viattoman vanhuksen p??st?!
OTTO RUD. Rolf Jute! -- Kuka sinut on p??st?nyt irti vankeudesta?
ROLF JUTE. T?m?n k?teni mahti ja voima!
OTTO RUD. Haa! En kauemmin voi k?rsi? sun uppiniskaisuuttas! Kuollos my?s sin?kin! -- (Sotureille, jotka viipyv?t paikassansa.) Mit? mietitte, kehnot heitti?t? Ettek? mun k?sky?ni tajunneet?
ROLF JUTE. Armoa t?lle kunnianarvoiselle, vanhalle miehelle! Olkaa varoillanne, herra p??llikk?, ett'ei h?nen verens? kalvavana myrkkyn? laskeu teid?n omaantuntoonne!
OTTO RUD. Antaisinko h?nelle armoa? Eik? h?n ole samaa mielenlaatua kuin h?nen velivainajansa, tuo Tanskalaisia vihaava pispa Lauri Mikaelin poika? Eik? h?n ole lausunut halveksivia lauseita Hannu kuninkaasta? En anna armoa! Tuollaiset myrkylliset puut hakkaan pois toisia pahentamasta!
ROLF JUTE. (Itsekseen.) Raatimiehen suuret tavarat vieh?tt?v?t h?nt?! Minun pit?? h?nen voitonhimollensa keksi? viel? vieh?tt?v?mpi? esineit?. -- Haa!... Nyt... (Sotureille.) Paikallenne! Ensim?inen teist?, joka astuu askeleenkin eteenp?in, on kohta kuoleman oma!
OTTO RUD. (Raivossaan.) Onneton, kuinka sin? rohkenet!
ROLF JUTE. (L?hestyy ?kisti Otto Rudea.) Herra p??llikk?! Suokaa minulle sananen kahdenkesken, ennenkuin kuolin-tuomionne on pantu toimeen! (Vet?? h?nt? k?dest? syrj??n.) Te muistatte, ett? kerran olen teid?n henkenne pelastanut. Silloin lupasitte sopivan tilaisuuden tultua palkita hyv?n ty?ni. Tehk?? se nyt! S??st?k?? raatimies Suurp??n henki!
OTTO RUD. T?m? tilaisuus ei ole sopiva! Pyyd? toisten jotakin toista!
ROLF JUTE. Vaan huomatkaa, herra p??llikk?ni! -- Min? en pyyd? h?nen henke?ns? hinnatta, en maksotta! Min? suoritan siit? lunnaat suuremmat, kuin milloinkaan olette voinut toivoa taikka edes aavistaakaan!
OTTO RUD. Mist? sin? ne ottaisit?
ROLF JUTE. Min? osoitan teille paikan, miss? l?ytyy m??r??m?tt?mi? aarteita, paikan, jossa ovat