Raatimiehen tytär | Page 5

-- Mutta kiiruhtakaa! Viholliset pian palajavat miehiss?!
EBBA. (Itsekseen.) Haa! K??rmett? olen kyyhkyisen? tuudittanut, rosvoa sankarina syd?mess?ni s?ilytt?nyt!
ASTEKO S. Min? en j?t? h?d?n ja tuskan aikana syntym?kaupunkiani. Omatuntoni, koko raatikunta ja kaikki ihmiset soimaisivat minua siit?! Voi poloista Turkua! Keness? l?yt?isit vihdoinkin suojaa, jos vanhimmat ja arvollisimmat asukkaistasi p?tkisiv?t pakoon? -- Mutta naisten t?ytyy kohta l?hte?!
EBBA. (Hyv?illen is??ns?.) Rakas is?ni! En min? j?t? sinua, en luovu sinusta! -- Eroitettuna sinusta kuihtuisin niinkuin kukka, jonka myrsky repii siit? turpeesta, mink? helmassa se oli kasvanut. Ma tahdon kuolla -- jos niin tarvis olisi -- sinun kerallas, mutta kaukana sinusta en voi el??! -- Vaadi minulta mit? muuta tahansa, mutta ?l? vaadi minua l?htem??n, rakas is?ni!
ANTERO S. Armas lapseni!...
EBBA. ?l? luule, ett? min? pelk??n! En min? pelk?? Tanskalaisia, jos he ihmisist? ovat muuttuneet pedoiksi! -- Niinkuin muinoin Judith, tahdon nyt min?kin riisua naisluontoni, tahdon viskata pois kaiken sen vienouden ja hempeyden, joka tekee naiset heikoiksi! Anna minulle miekka, hyv? is?! Min? taistelen sinun rinnallas ja jospa olisikin tuo Holofernes minun syd?melleni ollut rakkaampi muita ihmisi? maailmassa, niin tahdon kostaa h?nelle taikka h?yrytk??n h?nen kalpansa minun verest?ni! -- Ainoastaan kuolleen ruumiini ylitse on Tuoni astuva sinun luokses!
ANTERO S. Rauhoita jo mieles, lapsi kultani!...
EBBA. Rauhoita mieles, sanot sin?, armas is?ni! -- Rauhoittukoon luonto, koska ukkonen jyskytt?? taivaan ja maan pieli?! -- Rauhoittukoon meri, koska raivoava myrsky liikuttaa sen sisimpi? sisuksia ja kauheasti pieks?? sen tuskasta l??h?tt?v?? rintaa! Rauhoittakoon y?n pimeydess? autiohon korpeen eksynyt lapsi mielens?, rauhoit...
(Puhkea ttkem??n.)
ANTERO S. Voi tytt?reni!
EBBA. ?l? luule, ett? min? olen heikko! -- Rintani on vahvempi kuin haarniskaan puetun ritarin ja mielt?ni eiv?t voi kaiken maailman kuolot h?mm?stytt??! -- Anna minulle vaan ase, niin saat havaita, ett? suonet t?ss? k?dess?ni ovat sitke?mm?t kuin kyp?rin soljet ja kest?v?mm?t kuin kalvava kaiho!
BABBRO. Tytt?! Tytt?! onko t?ss? aikaa haaveksia? Malta jo mieles ja ymm?rr?, ett? miehille meist? on vaan estett?, vaivaa ja hankaluutta, Tule kinaamatta kauniisti kanssani! -- Vaan mihink? meid?t l?het?t, hyv? veljeni?
EBBA. ?l? vaadi minua l?htem??n, armas is?ni!
ANTERO S. Minun t?ytyy vaatia ... sinun t?ytyy l?hte?! -- Abbedissa Brigittan luostarissa on minun lankoni. H?nen luonansa l?yd?tte turvaa ja suojaa. -- (Josualle.) Mene valjastamaan hevonen rattaisin. Vanha Martti l?htek??n ajomieheksi. Sinun apuas ehk? vastakin tarvitsen.
(Josua menee.)
EBBA. Onko se siis vakaa p??t?kses, viimeinen sanas, ett? minun pit?? l?htem?n?
ANTERO S. On.
EBBA. {Menee ?kisti Sven'in tyk?.) Olet sanonut minua rakastavasi, olet vakuuttanut, ett?s mielell?si minun hyv?kseni vertasikin vuodattaisit?
SVEN. Sen olen sanonut ja sanon nyt uudestaan, ett? joka hetki olen valmis kuolemaan sinun edest?s!
EBBA. Minun t?ytyy panna sinun rakkautes koetukselle. Sinun pit?? vannoman minulle er?s pyh? vala!
SVEN. Ehdottomasti sen vannon!
EBBA. Vanno siis, ett?s kuolemahas asti puolustat is??ni, ett?s ennemmin annat hakata itses kappaleiksi, kuin j?t?t h?nen vihollisten valtaan!
SVEN. Pyh?n Jumalan kautta vannon, ett? olisin t?m?n pyyt?m?tt?sikin tehnyt!
EBBA. Kiitos, Sven! -- Vaadi nyt minulta jotakin vastineeksi, jos haluat...
SVEN. Anna minulle k?tes, Ebba! {Sulkee Ebban k?den k?siins?.) Suo minun katsella ihaniin silmiisi, katsella niin tarkoin, ett? niiden loiste v?lkkyy silmihin viel? haudan toisella puolella! Oi kuinka sun silm?ykses l?mmitt?v?t syd?nt?ni! Joka saisi kuolemaansa asti ihailla niiden kirkkautta! Armas Ebba! Jos en sinua en?? kohtaa t??ll? maailmassa, niin sanon sinulle nyt, ett? olen sinua sanomattomasti rakastanut, rakastanut enemm?n kuin Jumalaani! -- Antamani lupauksen vastineeksi vaadin, ett?s silloin t?ll?in yst?vyydell? muistelet minua, jos onneni niin suopi, ett? matkailen Manan tiet?, ennenkuin taas kohtaan sinut!
EBBA. [Nojautuu Sven'in rintaa vastaan.) Armas, jalo heimolaiseni -- kuinka voisin sinua milloinkaan unhoittaa?
{Melske taas l?hestyy.)
ANTERO S. Viholliset l?hestyv?t. -- Erotkaa, rakkaat lapseni!
EBBA. {Suutelee Sven'i? ?kisti.) J?? hyv?sti, armas Sven! {Sitte h?n lankee is?ns? kaulaan.) En sinua mill??n ehdolla tahtoisi j?tt??!
ANTERO S. {Kantaa Ebban ulos oikeasta sivuovesta.)
BARBRO. (Sven'ille.) Ole varovainen! -- Min? j?t?n sinut pyh?n Katarinan suojaan!
{Menev?t.)
ANTERO S. {Tulee Sven'in kanssa.) Meid?nkin olisi kenties ollut paras karttaa vihollisten ensi raivoa.
SVEN. Mutta se onpi my?h?ist?! Tuosta ovesta emme taida menn? ulos; sill? naisten pakoretki tulisi sen kautta ilmi-annetuksi ja tuolta rynt?v?t jo, niinkuin kuulette, viholliset. Vaan seisokaa tuossa komerossa minun takanani! Min? olen nuori, olen vahva, enk? luulisi itse?ni huonoksi kilveksi teille.
{Tanskalaiset soturit murtavat oven ja ty?nt?v?t huoneesen. Muutamat heist?, joilla on viinapullo k?dess?, asettuvat er??n p?yd?n ymp?ri, toiset uhkaavat Sven'i? keih?ill?ns?.)
1:NEN SOTURI. No Suomalais-ry?k?leet! Joko nyt saamme olla vieraina t?ss? huoneessa?
2:NEN SOTURI. {Ryyppien.) Teill? on oivallista Espanjan viinaa, raatimies Suurp??. -- Hei, kuinka suuri se p?? sitte onkaan? Vaan ei se kuulukkaan t?h?n asiaani -- Me k?vimme jo kellarissanne. Teid?n maljanne!
3:MAS SOTURI. T?nne kaikki talon kalleudet, kullat ja hopeat, kirottu raatimies!
1:NEN SOTURI. Taikka ratsumies -- sill? Tuonelaan saat ratsastaa, ell'et kelvollisilla lunnailla lunasta meilt? henke?si!
2:NEN SOTURI. Ha, ha, ha! Teid?n maljanne, ratsumies Suurp??!
4:J?S SOTURI. Sinun pist?n kuoliaaksi, ell'et kanna t?nne tavaroitasi.
(Aikoo pist?? raatimiest? keih??ll?ns?, mutta Sven v?ist?? iskun miekallansa. Toiset soturit rikkovat huonekaluja. Rolf Jute tulee. Soturit v?istyv?t syrj??n.)
Seitsem?s kohtaus.
Edelliset ja Rolf Jute.
ROLF JUTE. (Sotureille.) Aseet maahan! Ei v?hint?k??n v?kivaltaa eik? julmuutta siell?, kussa min? kuljen! (Antero Suurp??lle.) Jumalan kiitos, ett? ehdin t?nne hyv??n aikaan teit? pelastamaan! -- Mutta