Raatimiehen tytär | Page 4

ei t?st? vuodesta en?? ole muuta kuin viisi kuukautta j?lell?!
SVEN. Mutta sill? aikaa voipi h?n saapua t?nne.
ANTERO S. Se olisi ik?v? ja harmittavainen tapaus. Mutta min? toivon, taikka paremmin, olen ihan varma siit?, ett? h?n aikoja sitte on unhottanut sek? rakkautensa ett? Ebballe antamat lupauksensa, vaikk'en saa tuota tytt?-hupsua sit? uskomaan! -- Kuinka sen asian laita olleekin: tyt?rt?ni en ik?n? el?iss?ni anna Juuttilaisille vaimoksi! Kun tuo junkkeri-veitikka tuli Ebballe tutuksi, olivat Tanskalaiset ja Ruotsalaiset -- ainakin nimeksi -- veljeksi? ja Hannu kuningas oli meid?nkin laillinen kuninkaamme. Mutta sittemmin olen noita nimivelji?mme oppinut paremmin tuntemaan!
SVEN. T?ss? asiassa on toinenkin ik?v? kohta, josta ette ole puhuneet. -- Min? en ik?n? voi saavuttaa Ebban rakkautta. -- Kuinka t?m? seikka minua katkerasti huolettaa! Niinkuin Jakob tahtoisin seitsem?n vuotta palvella saadakseni Ebban vaimokseni ja t?m? koetuksen aika ei tulisi minulle pitk?ksi eik? katkeraksi, jos olisin varma siit?, ett? h?n sen p??ttyess? rakastaisi minua!
ANTEBO S. Ole vaan huoleti sen asian suhteen! Ebba pit?? sinua korkeassa arvossa ja jota nainen pit?? korkeassa arvossa, sit? oppii h?n pian rakastamaan. Helposti olet tytt?-raiskan syd?men kokonaan valloittava, kun h?n vaan kerta p??see noista kirotuista houreistansa!
SVEN. Jumala suokoon niin tapahtuvan, mutta kovin ep?ilen sellaisen voiton niin helposti voitetuksi, kuin ehk? luulette!
ANTEBO S. Olenhan min? sinua vanhempi ja tunnen siis naisten syd?met paremmin kuin sin?! Vaan nyt j?t?n sinut, sill? jo on -- luulen ma -- syd?ny?. Sinun on lepoa tarvis, kun huomenna l?hdet matkaan. Kaikki taivaan pyh?t sinua suojelkoot, rakas poikani.
{H?n menee oikeasta sivuovesta.)
Kolmas kohtaus.
Sven Suurp?? (yksin.)
SVEN. Kuinka olin onnellinen ennen poikana ollessani! Tuskin olin vuoteelle heitt?ytynyt, kun jo kohta Uniukko valmumett??n silm?ripsilleni riputteli. --- Nyt on toisin; y?t ovat p?iv?? rauhattomammiksi muuttuneet! Naisen silm?ys, vaikkapa on se kuva taivaan suloisuudesta, vie levon miehen rinnasta ja karkoittaa unen h?nen silmist?ns?. {Istuu vuoteelle. Sotatorvein ulina ja rumpujen jyrin? kuuluu ensin et??ll?, sitte l?hemp?n?. T?h?n pauhinaan yhdistyy sittemmin h?t?-kellon ??ni. Sven hyp?ht?? seisaalle.) Tuo tuollainen soitto ei ole minulle outo, mutta mit? merkinnee se t?ll? kertaa? Onhan meill? rauha Ven?l?isten kanssa... Haa!... Jo arvaan, mitenk? asian on laita! --
{Antero Suurp?? tulee kiireesti ja s?ik?htyneen?.)
Nelj?s kohtaus.
Antero Suurp?? ja Sven Suurp??.
ANTERO S. Ken h?iritsee y?rauhaamme n?in kauhistavalla tavalla?
SVEN. Ma luulen -- Tanskalaiset!
ANTERO S. Pyh? Maria! Suojele nyt onnetonta kaupunkiamme!
SVEN. M? l?hden tiedustelemaan!
ANTEEO S. Vaan ?l? viivy kau'an!
SVEN. En. Tarpeelliset tiedot saatuani rienn?n taas kohta t?nne teit? suojelemaan.
[Menee per?ovesta.)
ANTEBO. S. Tanskalaiset! Voi kuinka petyin rauhan toiveissani!
{Barbro ja Ebba tulevat pel?stynein?.)
Viides kohtaus.
Antero Suurp??, Barbro ja Ebba.
EBBA. Oi rakas is?ni! Sano -- miksi t?m? hirmuittava meteli?
BARBRO. Taivaan Jumala! Viimeinen tuomio on varmaan l?sn?! Sit? se tiesi, ett? vesi joessa t?n?p?n? oli aivan veripunainen -- tuhat ihmist? voipi sen todistaa -- ja "viisas Martha" n?ki eilen taivahalla kaksi paljastettua miekkaa, jotka taistella meukoivat kesken?ns?! Paitse n?it? on moni y?ll? tuomiokirkon ohitse k?ydess?ns? kuullut sielt? hirvitt?vi? ??ni?, syvi? niinkuin kuolleiden huokaukset! Kauhistavaa! Ken kuolevainen on mahdollinen astumaan sinun istuimes eteen, oi Herra!
ANTERO S. Vaikeroitseminen on h?d?ss? huono kumppali!
BARBRO. Hukka perii, hukka perii meid?t, veli Antero! Nyt ennustukset toteutuvat!
EBBA. Kerro, is?ni -- mist? syyst? y?-syd?mell? t?m? h?lin??
ANTBEO S. En varmaan itsek??n tied? syyt? siihen, mutta arvelukseni mukaan ovat Tanskalaiset kavalasti rynt?ytyneet kaupunkiamme ry?st?m??n!
EBBA. Haa! -- Tanskalaiset!
ANTERO S. Niin, Ebba -- n?m?t julmat verivihollisemme!
EBBA. Verivihollisemme! --
(Sven tuke per?ovesta.)
Kuudes kohtaus.
Edelliset ja Sven Suurp??, my?hemmin Josua ja viel? my?hemmin Tanskalaisia sotureita.
SVEN. Kirous ja perikato! Kaikki helvetin voimat ovat p??stetyt irti! Tuo julma ja s??lim?t?n Borgholman linnan herra Otto Rud ja h?nen alap??llikk?ns? Rolf Jute ovat v?kinens? hy?k?nneet kaupunkiin!
EBBA. Rolf Jute! Pyh? Jumala!
(H?n vaipuu er??lle tuolille.)
SVEN. En kauemmaksi ehtinyt kuin yst?v?mme Turusen taloon asti, niin jo yksi vihollisparvi tuli minua vastaan. Surkeasti h?vitt?en kulki se eteenp?in! Muutamat heist? r??kk?siv?t pilatusta kunniastansa punastuvia vaimoja, toiset laahasivat tukasta Turusen kuollutta ruumista per?ss?ns?!
EBBA. Voi!
ANTERO S. (Tuskalla.) Yst?v?ni Turusenko?
SVEN. N?ille rosvoille kostettuani riensin t?nne.
(Menee akkunan tyk?.)
ANTERO S. Voi armas yst?v?ni Turunen!
SVEN. Haa! petoja! He polttavat kaupungin! Monesta kohden riehuu jo tuli taivahalle! Niinkuin j?ttil?inen seisoo toki viel? tuomiokirkko liekkein keskell? ehe?n?.
(Melske on l?hestynyt. Kolaus porttia vastaan kuuluu ulkoa.)
ANTERO S. Jo ovat t??ll?! -- He rynt??v?t porttia vastaan!
(H?n pukeutuu aseisin. Josua tulee per?ovesta.)
JOSUA. Ei kest? portti kauan heid?n ankaraa rynn?kk??ns?! -- Paetkaa kiireesti!
(Samassa kuuluu r?j?hdys, jolla portti aukenee, ja sen j?lkeen kiivaat huudot: "Hurraa! Hurraa!")
SVEN. Nyt on liian my?h?ist? paeta! --
(H?n asettautuu miekka nostettuna per?ovelle, josta joukko Tanskalaisia sotureita kohta rynt?? sis??n.)
SVEN. (Taistellen.) Takaisin rosvot! Viel?k? janootte enemm?n verta, py?velit! --
(Antero Suurp?? ja Josua rient?v?t my?s taistelemaan. Tanskalaiset pakenevat. Sven ja Josua ajavat heit? takaa, mutta palajavat hetken kuluttua takaisin.)
BARBRO. Jumala armahtakoon! Mitenk? on Ebban laita?
EBBA. (Nousten kiivaasti seisaalle.) Olkaa huoletta minun puolestani, rakas t?tini! Se oli vaan ?kkin?inen py?rtymys, joka jo on mennyt ohitse!
SVEN. Nyt on meill? hetkinen loma-aikaa. Sit? t?ytyy meid?n tyystin k?ytt??! -- (Antero Suurp??lle.) Kunnioitettava heimolaiseni! Teid?n ja naisten pit?? mit? kiireemmin paeta! Takaportista k?y viel? tie pelastukseen!
JOSUA. (Sulkee per?oven ja t?nkitsee sit?.)
EBBA. Rolf Jute siis johtaa heit?? Etk? ?sken niin sanonut?
SVEN. H?n sek? Otto Rud.