Raatimiehen tytär | Page 3

Minua kaivataan ja Josua k?y minua jo etsim?ss?. (Huutaa vasemmalle.) Ole huoletta, Josua! Min? tulen kohta! (Rolf Jutelle.) Tule nyt kanssani, armahani! Is?ni odottaa...
ROLF JUTE. En t?ll? kertaa taida tulla, vaikka kovasti on ik?v? sinusta n?in kohta erota!
EBBA. Miks'et tule?
ROLF JUTE. Syyt? siihen en nyt ehdi selitt??. Mutta ole minusta puhumatta siksi, ett? j?rk?ht?m?tt?m?n rakkautemme nimess? tulen sinua vaatimaan vaimokseni ja viem??n sinut alttarin eteen, jossa pyh? kirkko on meid?t yhdist?v? katkaisemattomilla siteill?!
EBBA. Et toki kauan viivy?
ROLF JUTE. En. -- Vaan j?t? tuo huivisi minulle! Se on oleva lohdutukseni siksi, ett? sinut taas kohtaan.
EBBA. Se muistuttakoon sinua minusta! -- Hyv?sti, rakas Rolf!
ROLF JUTE. Hyv?sti. -- (H?n syleilee Ebbaa, joka sen j?lkeen rient?? pois vasemmalle. -- Suutelee Ebban antamaa huivia.) Oi, kuinka on t?m? huivikin minulle rakas, sill? siit? voin sanoa: se on h?nen! Se onpi minulle kultaa kalliimpi, sill? se on peitt?nyt armahani ihanaisia kasvoja ja imeskellyt mehua, makeutta h?nen kiemuroitsevista hiuksistansa!
(Otto Rud ja kaksi soturia tulee kummun takaa. Ilma pimenee v?hitellen.)
Kuudes kohtaus.
Rolf Jute ja Tulleet. My?hemmin yksi upsieri ja kaksi soturia.
OTTO RUD. T?h?n p??ttyk??n tiedustelu-retkemme! Kauemmaksi emme uskalla menn?; -- joku voisi meid?t n?hd?. Ritari Rolf! sin? joka tunnet n?m?t seudut, mik? on miettees? Rynt??mmek? kaupunkiin maitse vai meritse?
ROLF JUTE. Muistakaa, ett? Turun linna vartioitsee Aurajoen suuta!
OTTO RUD. Piru sen linnan perik??n! -- Ent?s jos laskisimme v?kemme maalle t?h?n rantaan? Onko pitk?kin matka t?st? kaupunkiin?
ROLF JUTE. En sit? sylelleen taida m??r?t?, mutta lyhyesti sanoen: se ei ole aivan pitk?.
[Salama leimahtaa ja ukkonen jyr?ht?? et??ll?.)
OTTO RUD. Haa!... Kiitos ja ylistys suojelija-pyh?lleni, pyh?lle Yrj?lle! -- Taivas pimenee, sielt? syntyy myrsky! Venheill?mme ja pienemmill? haaksillamme voimme y?n pimeydess? hiipi? linnan sivutse sis?lle kaupunkiin! -- (Koroittaa k?tens? taivasta kohden.) Te synk?t pilvet! nouskaa korkeammalle taivaan kannelle ja peitt?k?? t?m? maailma nokimustalla vaipalla! -- Te salamat! leimutkaa! Leimutkaa iloisesti kuin kokkovalkeat! -- mutta lymytk?? pime?ss? k?tkyess?nne silloin, koska purjehdimme linnan ohitse!
ROLF JUTE. Mink? onnen kohtalon ai'otte kaupungille, jos tuumanne onnistuu?
OTTO RUD. Miksi sit? kysyt? Ha! ha! ha! Se onkin s??li, joka loistaa silmiss?s! Aina siit? ajasta asti, kun palvelit linnan v?ess? Maunu Frillen komannon alla, lemmit sin? -- luulen ma -- tuota kurjaa Turun kaupunkia. Kenties on sulla joku syd?nhempukkakin t??ll?? Sankt Olavi! min? vannon, ett? hupilaisekseni otan tuon sinisilm?n my?t?ni Borgholman linnaan!
ROLF JUTE. (Tarttuu miekkansa kahvaan.) Herra ritari! Kavahtakaa, ett'ei pilkkanne koskisi omaan nilkkaanne!
OTTO RUD. Ha! ha! ha! Joko suutuit! Siis arvasin suorastaan oikein!
ROLF JUTE. Vastatkaa kysymykseeni! -- Min? vaadin saada tiedon siit?, kuinka ai'otte kohdella kaupunkia ja sen asukkaita?
OTTO RUD. Sinulle olen siihen vastauksen antava, vaikka olikin kysymykses hyvin r?yhke?. (Taas iskee tulta ja pitk?nen k?y.) Luonnon voimille ma tahdon toimittaa my?t?-sointoisuutta! Nuotiot min? virit?n kirkkaammat kuin salamoiden kiemuroitsevat soitot! Siis tulta, tulta! -- Ukkosen jyskeen teen mit?tt?m?ksi vaskitorvien ulinalla ja rumpujen paukkinalla, -- ja t?h?n toimittamaani soitantoon yhdistyk??t lopuksi viel? kuolevaisten valitushuudot! -- N?in ankarasti rankaisen t?t? uppiniskaista kaupunkia ja sen asukkaita!
ROLF JUTE. Vaan min? en suostu t?h?n julmuuteen enk? my?nn?, ett? pyh?? Dannebrogia tahrataan viattomain verell?!
OTTO RUD. (Pilkalla.) Sin? et suostu! ... sin? et my?nn?!
ROLF JUTE. Sellainen menetys olisi Hannu kuninkaan tahtoa vastaan!
OTTO RUD. Sinulle kai liekin kuningas ilmoittanut tahtonsa!? --
ROLF JUTE. Min? tied?n, ett'ei h?n ole verta himoava tyranni ja ett? h?n vaatii meilt? s?veli?st? kohtelemista alamaisiansa kohtaan! -- (Sitoo Ebban huivin kyp?rins? ymp?ri.) T?m? valkoinen huivi on oleva minun sotamerkkini, ja s??li velji?mme Suomalaisia kohtaan olkoon tunnossamme! -- Rahalunnaat vaadimme kaupungin asujamilta, se on kohtuullista! -- mutta inhoittavaa, pakanallista olisi miekkamme saastuttaminen rauhallisten porvarien veress?!
OTTO RUD. Haa! Sin? niskoittelet p??llikk??si vastaan! (Puhaltaa pilliin. Er?s upsieri ja kaksi soturia tulee. Upsierille.) Ota ritari Rolf vangiksi! Jos h?n tekee vastarintaa, niin pist?k??t soturit h?net keih??ll?ns? heti paikalla kuoliaaksi! (Rolf Jutelle.) P??set t?ll? kertaa halvasta hinnasta. Muutaman p?iv?n vankeus olkoon sinulle muistutuksena siit? n?yryydest?, jota olet velvollinen osoittamaan p??llik?llesi! Mutta varo itse?s t?st'edes!
UPSIERI. Herra ritari! antakaa minulle miekkanne!
ROLF JUTE. (Itsekseen.) Koko armeijan yhdistetty voima ei riit? pid?tt?m??n minua t?t? y?t? vankeudessa! --
(H?n j?tt?? miekkansa upsierille ja menee. Upsieri ja soturit seuraavat h?nt?.)

TOINEN N?YT?S.
Vierasten-tupa Antero Suurp??n talossa. Tuvassa on kolme ovea. Er??ss? kartiineilla peitetyss? sein?n komerossa vuode.
Ensim?inen kohtaus.
Antero Suurp??, Sven Suurp?? ja Ebba.
ANTERO S. (Katsoen ulos akkunasta.) Ilma taas on tyyntynyt ja taivas pilkoittelee selv?n?... Sade on la'annut eik? pitk?nen en?? k?y... (Ebballe.) Nyt, rakas lapseni, tohdit jo pelk??m?tt? menn? levolle. Ukkosen jyrin? ei kau'emmin h?iritse untas... Min? n?en, ett? olet kovin v?synyt.
EBBA. (Antaa suuta is?llens?.) Hyv?? y?t?, rakas is?ni! -- (Antaa k?tt? Sven'ille.) Rauhallista unta, armas heimolaiseni! --
(H?n menee vasemmasta sivuovesta.)
Toinen kohtaus.
Antero Suurp?? ja Sven Suurp??.
ANTEBO S. Sin? olet t?n?p?n? kahdenkesken puhutellut Ebbaa?
SVEN. Olen...
ANTBEO S. Oliko h?n yht? pysyv?inen entisiss? p??t?ksiss?ns? kuin t?h?nkin asti?
SVEN. Sanomattakin sen arvannette...
ANTEBO S. Hyv? vieraani ja heimolaiseni! Sin? tied?t rakkahimpia el?m?ni toiveita olevan niin pian kuin mahdollista saada n?hd? sinun ja tytt?reni kohtalot yhdistettyin?. Mutta t?t? nyky? on mahdotoin panna tuota asiaa toimeen. Meid?n t?ytyy k?rsiv?llisesti odottaa... No, no! -- ei tule t?m? odotus pitk?ksi, kun