Raatimiehen tytär | Page 2

l?hte??
SVEN S. Huomenna, -- aamulla varhain...
ANTERO S. Niin kiiruusti. Sep? ik?v?!
BARBRO. J?tt?k?? toki hetkeksi sodan puuhat ja k?yk?? t?t? kaunista puistoa ihailemaan!
ANTERO S. Siihen ehdoitukseen suostumme.
(Kaikki, paitsi Sven, menev?t vasemmalle.)
Kolmas kohtaus.
Sven ja Ebba. My?hemmin Rolf Jute ja Josua.
SVEN. Mihink? lie Ebba mennyt? Minun t?ytyy v?ltt?m?tt?m?sti h?net kohdata kahdenkesken.
EBBA. (Itsekseen.)
Kuink' ompi luonto tyyni kaikkialla, Ja rauhallinen! Tuolla pilkoittaa Kuin peili lahden pinta; purppuralla Auringon s?tehet sen rusoittaa. Jo haavan lehdellekin toivottu On suotu lepo, kauan kaivattu. Mut syd?n ihmisraukan raivoaa, -- Sen myrskyt vasta kuolo asettaa!
SVEN (Kiiruhtaa yl?s kummulle.) Ebba!
EBBA (S?ik?ht??, nousee seisomaan.) Sven, sin?k? se oletkin! olit pelj?tt?? minut hengett?m?ksi! -- (Antaa k?tt? Sven'ille ja k?si k?dess? tulevat he sitte alas kummulta.)
SVEN. Taas olet murheellinen. Oi, armas Ebba, jospa voisin toimittaa sinulle edes yhden ilohetken, vaikkapa se tapahtuisikin kuumimman syd?nvereni vuodattamalla! Mutta sit? en taida! Minulle on ainoastaan suotu tehd? sun kohtalosi yh? katkerammaksi! -- Niin on armoton, julma sallimus sen m??r?nnyt!
EBBA. ?l? sano niin, Sven! -- Usein olet sin? ollut minulle iloksi ja monesta hyv?st? tulee minun sinua kiitt??. Sinun jalomielisyytes minussa on yll?pit?nyt uskon miehen kunnosta ja luottamuksen miehen lupauksiin.
SVEN. Sen pahempi! Sen kautta olen syrj??ntynyt yh? kauemmaksi el?m?ni rakkahimmista toiveista ja onneni t?hti pakenee pakenemistaan yh? et??mm?lle, niin et??lle, ett'en sit? ik?n? voi saavuttaa. Haa! Julmistuneet lemmett?ret tekev?t minusta pilkkaa! -- Sinun rakkauttas, Ebba, en taida koskaan saada! -- Kummastuttava uskollisuutes tekee sen mahdottomaksi!
EBBA. Voiko uskollisuuskin olla kummastuttava?
(Rolf Jute on noussut kummulle. H?n k?tkee itsens? puitten taakse.)
SVEN. Voipi tosin... Sinun uskollisuutes on kummastuttava! Tuota miest?, jolle viidentoista-vuotiaana tytt?sen? lupasit rakkautesi, h?nt? lemmit yh? viel?, vaikka et ole h?nt? n?hnyt etk? h?nest? vihi?k??n kuullut seitsem??n vuoteen ja vaikka h?n p??llep??tteeksi on maamme vihollinen! Min? ihmettelen uskollisuuttasi yht? paljon, kuin min? vihaan h?nt?!
EBBA (Innokkaasti.) Vaikka h?n on maamme vihollinen, sanot sin?! Mit?s siit?, jos h?n onkin! -- Etk? tied?, ett? rakkaus tasoittaa syvimm?tkin syvyydet, jotka eroittavat vihan ja yst?vyyden? -- Ha! Ha! Mit? merkitsee kaikki maailman viha, verrattuna yhteen ainokaiseen lemmen kipen??n, joka riehuu neitosen rinnassa? Kantakoot maailman mahtavat vihaa povessansa, sammuttakoot kansakunnat raivonsa m??r??m?tt?m??n veren tulvaan -- loukkaamattomana niinkuin jumalatar Diana rient?? rakkaus verisien ruusujen yli ja sen sovintoa saarnaavaa ??nt? ei tukahuta sotatorvien pauhina -- eik? tappelutantereella kaatuneitten ruumiit, ladottuina korkeampiin kukkuloihin kuin Alppein korkeimmat huiput, voi est?? sen askeleita! -- Sin? puhut rakkaudesta, vaan et ymm?rr? rakkauden salaisuutta!
SVEN. ?l? suutu minuun, Ebba!
EBBA. Mutta kuitenkin on mahdollista, ett'ei se mies, jolle vannoin rakkauteni, ajattele samoin kuin min?... Tuo onneton laulu: "seitsem?n vuotta l?hett?m?tt? v?hint?k??n sanomaa" -- alkaa jo minunkin korvissani kaikua kolkolta! -- Noniin! Jos h?n on unhottanut valansa, niin ei h?n ollutkaan sama jalo sankari, joksi h?nt? luulin! -- En kuitenkaan ep?ile viel?... -- Vasta kun t?m? vuosi on joutunut loppuun, heit?n toivoni...
SVEN. Ja sitte?
EBBA. Sitte pysyn vahvana, vakaana sinulle antamissa lupauksissani! --
(Josua tulee vasemmalta.)
JOSUA. Is?nt?ni tekee minun kauttani tiett?v?ksi, ett? h?n vierainensa jo on menomatkalla. H?n pyysi teit? kiiruhtamaan ja k?ski minun panna ruokatavarat vakkaan ja sitte vakan kanssa yhdess? tulla j?lest?p?in. (H?n laskee ruokatavarat vakkaan. Sven ja Ebba menev?t.) Niin nyt loppuivat n?m?t kestit! Mutta on toisia parempia tulemassa, kun kerran juodaan noitten nuorten h?it?! He n?ytt?v?t niin surullisen muotoisilta, mutta se sellainen suru tietysti tulee rakkauden ilosta. Peijakas, juonpa min?kin maljan heid?n onneksensa!
(Menee vakkoinensa ja juo menness?ns? muutamasta pullosta. Rolf Jute tulee alas kummulta.)
Nelj?s kohtaus.
Rolf Jute (yksin).
ROLF JUTE. Taivaan pyh?t! min? kiit?n teit?, ett? on morsiameni minulle uskollinen, ett? h?n viel? lempii minua!... Ah! --
(H?n vet?ytyy syrj??n. Ebba tulee.)
Viides kohtaus.
Rolf Jute ja Ebba.
EBBA. Mihin j?tink??n tuon huivini? Todellakin -- kiivas t?tini ei suotta soimaa minua tytt?-raiskaksi ja hupsuksi, kun n?in olen muistamaton! -- (L?yt?? huivinsa paadelta ja aikoo menn?.)
ROLF JUTE. Ebba!
EBBA. Oi!
ROLF JUTE. Miksi s?ik?hdyt minua?
(Tarjoo k?tens? Ebballe.)
EBBA. Se siis ei ollutkaan sinun aavees! Rolf! Rolf!
{Juoksee Rolf Juten syliin.)
ROLF JUTE. Oi hetki autuaallinen! -- Samoin kuin auringon noustessa kes?iset sumupilvet haihtuvat, niin haihtuvat nyt menneiden vuosien ik?vyys sek? tuska, ja sanomaton ilo ja suloisuus t?ytt?v?t kaiken rintani! -- Nojaudu, armahani, likemm?ksi syd?nt?ni, oikein tunteakses, kuinka kovasti se sykkii! Ah! Ebbani! Nyt olet minun, minun ijankaikkisesti! Ei muu kuni kuolo voi meit? t?st?l?hin eroittaa!
EBBA. Mutta, Rolf! miksi olet viipynyt, -- viipynyt seitsem?n vuotta? Kuule -- seitsem?n pitk?? vuotta!
ROLF JUTE. Oi kultaseni! Enk? olisi sun luokses rient?nyt, kiiruhtanut, jos mahdollista olisi ollut? Mutta tyly esivalta l?hetti murehtivan ylk?s Indian kaukaisille maille ja silt? matkalta palasi h?n takaisin vasta muutama kuukausi sitte. Mik? murheen aika! Syd?mmeni oli musertua levottomuudesta, kun ajattelin: lieneek? morsian kaukana purjehtivalle, matkustavalle ritarillensa uskollinen?
EBBA. Eik? ritari tuntenut morsiamensa uskollista mielt?? Voisinko min? olla uskoton?
ROLF JUTE. (Suudellen Ebbaa.) Rakas kultaseni! Levottomuus on rakkauden sisar ja aika vihaa sek? rakkautta ett? uskollisuutta!
EBBA. Mutta kuitenkin on aika ollut yst?v?llinen sinua kohtaan. Minusta n?hden olet aivan samanmuotoinen, kuin olit viimein erotessamme.
ROLF JUTE. Uskollisen lempesi silm?t peitt?v?t ajan matkaansaattamat muutokset. Oi rakas Ebbani! Myrskyist? ehdin m? vihdoin rauhansatamaan!
(H?n syleilee Ebbaa. Josuan ??ni vasemmalla: "Neiti Ebba! Neiti Ebba!")
EBBA.