Raatimiehen tytär | Page 9

miehen nimen, jonka kalpa h?net kaasi?
EBBA. Tahdon ... kaikki ne asiat tahdon tula, jotka koskevat armaan heimolaiseni kuolemaa!
ANTEBO S. Niin kuulo siis -- Rolf Jute!
EBBA. H?n! ... H?n! ... (Hetken vaiti oltuaan.) Siis on se side katkennut, joka lujimmin kaikista kiinnitti minua maailmaan! -- Nyt tarvitsen ainoastaan sinun suostumukses saadakseni ik?ni kaiken asua t?ss? suotuisassa, rauhallisessa asunnossa ja sin? et sit? minulta kiell?, rakas is?ni!
ANTERO S. Mit? puhutkaan?
EBBA. Eik? t??ll? todella ole suotuista ja hupaista olla? -- Katso tuota alttaria! Katso n?it? kaikkia pyh?in kuvia! -- Eik? sinusta ole juhlallista n?hd? niit?? Ja taas ... ole visusti! kuuntelo tarkoin! ... Etk? kuule, kuinka vieno, hempe? rauhan heng?hdys tuulahtaa l?vitse koko kirkon? ... etk? kuule sen hiljaista suhinaa korvissas, etk? tunne kiireell?s sen virvoittavaa viileytt?? -[Polvistuu Briyittan kuvan eteen.) Kun lankeen t?h?n polvilleni pyh?? Brigittaa rukoilemaan -- kuinka keve?ksi tunnen mieleni! -- kuinka suotuisasti h?n hymyilee minulle! -- kuinka hell?sti h?n katselee lastansa! -- [Nousee seisoalle.) T??ll? kirkossa asun p?iv?ll?. Mutta kun ehtoo tulee ja pimeys peitt??
44
maan, kun noiden korkeiden kaarroksien heitt?m?t varjot muuttuvat synkiksi ja peloittaviksi ja kuolleiden henget tulevat t?nne rukoilemaan, silloin l?hden yksin?iseen celliini. Siell? on niin erinomaisen kotoista ja suotuista! Ei kukaan h?iritse rauhaani eik? keskeyt? rukouksiani!
ANTEBO S. Sin? siis tahdot tykk?n??n j?tt?? maailman?:
EBBA. Tahdon. Ah, rakas is?ni, ?l? minua en?? vie sinne! Huu! Siell? ?vat ihmiset niin pahat, niin viekkaat ja petolliset! He katsovat niin vihaisesti ja puhuvat niin kovia sanoja! -- Sin? et saa vied? minua t??lt?!
ANTERO S. Sin? tied?t, etfen sinua milloinkaan pakoittamalla ole vaatinut yht? taikka toista tekekem??n. Yhden ainoan asian olisin suonut tahtoasikin vastaan tapahtuvan; olisin nimitt?in suonut n?hd? sinun Svenin vaimona. Nyt on h?n kuollut enk? tarkoin miettien sinua soisi kenellek??n toiselle! .. Sent?hden saat olla itse onnesi sepp?!
EBBA. [Kavahtaa is?ns? kaulaan.) Voi kuinka olen sinulle kiitollinen t?st? sinun lupauksestas! -Tule, is?ni! -- Sin? olet v?synyt. Tule lep??m??n! Min? rienn?n abbedissan luokse. Viel? t?n?p?n? toivon p??sev?ni pyh?n Brigittan sisaruskuntaan! [Menev?t vasemmalle. Hieronymus ja Anshelmus tulevat per?ovesta.)
$imbes Rofjtaus.
Hieronymus ja Anshelmus.
HiERONtfSms. Mit?_sajioi tuo julma juuttilainen, kun j?tit h?nelle^tla Rud'in k?skykirjan ja lunnaat?
45
ANSHELMUS. H?n ei virkkanut sanaakaan, vaan n?ytti suuttuneelta ja murisi kuin julmistunut otso!
HIERONYMUS. Tietysti tuo tyytym?t?n ilki? saa runsaan osansa lunnaista!
ANSHELMUS. Mutta kyll? niist? riitti?kin ja'oitella! -- Sancta Maria! Kaksikymment?/tuhatta Ruotsin markkaa! -- T?m? luostari tulee t?ll? tavoin k?yh?? k?yhenim?ksi. Pyh?n Brigittan palvelusta t??ll? tuskin en?? voidaan yll?pit?? tarpeellisella juhlallisuudella. /
HIERONYMUS. Ajat ovat onnettomat kirkolle!
ANSHELMUS. ?lk?? muuta/sanoko!
HIERONYMUS. Maalliset /v?kivallat sortavat sit?. -- N?yryyden ju kuuliaisuuden henki sammuu sammumistaan kansassa, kuolevaiset syntiset eiv?t en?? jjankaikkiseksi autuudeksensa kunnioita kirkkoa testamenteilla ja lahjoilla! Sangvis Salvatorisi Kirkko ei en?? olekkaan ecclesia triumphans, vaan se ompi uudestaan ecclesia militans!
ANSHELMUS. Surkuteltavasta kyll? on asian laita siten!
HIEEONYMUS. Mutta kaiken t?m?n ohessa minua kuitenkin yksi asia lohduttaa. -- Ebba Suurp??, Turun rikkaan raatimiehen tyt?r, pyyt?? s?rjetyll? syd?mell? p??st? pyh?n Brigittan sisaruskuntaan. Kohta kun h?n on saanut is?ns? suostumuksen t?h?n autuaalliseen aikomukseensa, vihit?n h?n nunnaksi. Abbedissa on, tyt?n palavasta innosta ja hartaista rukouksista liikutettuna, p??tt?nyt antaa h?nelle noviisiajan anteeksi, taikka oikeammin -- lukea ne p?iv?t, jotka h?n on viett?nyt luostarissamme, t?ydelli-
I
(9
seksi ndr?siajaksi. -- Ebba on is?ns? ainoa lapsi ja perillinen. "\
ANSHELMUS. Sen kautta voipi t?m? kova onnettomuus johonkin m??rin tulla korvatuksi.
HIEEONYMUS. S a. voipi -- kaikille pyhille olkoon siit? kiitos! a- |'-- tulla korvatuksi tykk?n??nkin. (H?lin?? kuuluu per?oven takana. Hieronymus ja Anshelmus s?ik?htyv?t. Rolf Jute avaa oven.)
iioljtaus.
Edelliset j;i Rolf Jute.
ROLF JUTE. (Puhuen ulosp?in.} Seisokaa siin? oven takana, miehet, siksi kuin.annan teille k?skyn tulla sis??n! (Sulkee oven.)
HIERONYMUS. (Est?en Rolf Jutea lipun tangolla.) Kaikki taivaan pyh?t! -- Takaisin, julma v?kivallan teki?! -- V?isty pois Jumalan pyh?st? temppelist?!
ROLF JUTE. ?l? h?iritse minua, munkki! Jos min? suutun, niin olet onneton!
ANSHELMUS. Lunnaat ovat, sen tied?t, t?ydellisesti suoritetut. L?hde siis t??lt?!
ROLF JUTE. Lunnaat! Luuletko minun rahoistasi lukua pit?v?n! -- (Heitt?? kantamansa rahapussin lattialle.) Ha! ha! ha! Tuossa saat takaisin kehnot kultasi ja hopeasi, jotka mielt?si huolettavat! Kiit? Jumalaa ja onneasi, etfen heitt?nyt niit? vasten ulkokullattua naamaasi! -- Min? etsin morsiantani! H?nen pit?? l?ytym?n t??ll?, mun uskollinen armahani! -- Te pid?tte h?nt? vankeudessa, te kirotut harmaalakit! H?nen ihanuutensa luultavasti vieh?tt?? teit?kin.
HIEBONYMUS. (Tehden k?dell??n ristinmerkin rinnallensa.) ?l? saastuta suutas ja t?t? pyh?? paikkaa niin syntisill? parjauksilla!
ROLF JUTE. Ole joutavia puhumatta! Min? en ole lapsi, joka sanoilla karkoitetaan, enk? narri, joka n?hdess??n jonkun ristinmerkki? tekev?n per?ytyy ja kurjasti luopuu teht?v?st?ns?! Teid?n kujeenne eiv?t minuun pysty! -- Min? haen kaikki salaisimmatkin komerot luostarissa enk? j?t? maan alla l?ytyvi? holvejakaan k?ytt?m?tt?! Mutta elPen sittenk??n l?yd? etsim??ni, niin revit?n alas nuot muurit kivest? kiveen saadakseni n?hd?, l?ytyneek? t??ll? joku salattu kammio, johon olette salvanneet h?net, mutta johon silm? ei voi tunkea eik? jalka astua!
ANSHELMUS. Luostari ei ole mik??n vankihuone!
HIEEONYMUS. Ajattele toki, ett?s luostarin rauhaa h?iritsem?ll? kadotat kuolemattoman sielusi ijankaikkisen autuuden!
ROLF JUTE. Min? on ajattele muuta kuin morsiantani! H?net vien t??lt? hyv?ll? taikka pahalla! Asettukoot eteeni kaikki maailman munkit ja nunnat, miekallani raivaan itselleni tien! J?tt?isink? armaan kultani nyt, kuu juuri olen toiveitteni porille