Papin tytär | Page 5

tavalla?--Mene nyt pyyt?m??n is?lt? anteeksi.
Elli seisoi selin huoneeseen ja katseli ulos ikkunasta eik? k??ntynyt, kun ?iti puhui.
--Ei sinun sovi, Elli, tuolla tavalla olla ja kantaa vihaa mieless?si ... sinun olisi pit?nyt antaa leip?kori is?lle, kun is? pyysi ... Ja on suuri synti olla tottelematon vanhemmilleen... Etk? muista mit? nelj?nness? k?skyss? sanotaan?...
?idist? tuntui aivan kuin olisi h?n kuullut oman ?itins? puhuvan silloin, kun h?n itse oli Ellin sijassa. Se vain oli eroa, ett? h?nen ?itins? ??ni oli ollut ihan toisenlainen. Mutta h?n kuuli kyll? oman ??nens? heikkouden ja ymm?rsi sen, ettei ollut kumma, jos ei se vaikuttanut. Eik? h?n itsek??n ollut varma siit?, tarkoittiko h?n todella sit?, ett? Ellin olisi pit?nyt menn? anteeksi pyyt?m??n.
--Ja mink? t?hden sin? oikeastaan et antanut is?lle leip?koria ja kaasit tuolin kumoon?...
--Mink? t?hden--is? aina--pilkkaa minua? sanoi Elli jyrkk?taitteisella ??nell?.
--Eih?n is? pilkkaa ... ja jos pilkkaisikin, niin et sin? kuitenkaan saa ... ja ehk? se vain olikin leikki? ... ei lapsi saa olla tottelematon ... Jumala rankaisee, ja se on suuri synti...
?iti huomasi, ett? rupesi tulemaan sit?, mit? jo oli ennen sanonut. Ja mit? siin? hyvin puhuminen auttoi ... olihan tyt?ll? ollut syyt? tavallaan, ja ?iti muisti taas itsest??n, kuinka v?h?n puheet olivat silloin vaikuttaneet. Muu oli h?neen pantu vaikuttamaan, vitsa, mutta ei ?iti sit? osannut k?ytt??. Eik? h?n tahtonutkaan, ei, vaikkei olisi mitenk??n muuten... Ei, ennen kaikkea muuta kuin sit?, ett? tytt? ehk? viel?, kun ?iti muistuu mieleen, tuntisi vitsan kivut...
--Sin? saat nyt, Elli, viel? t?m?n kerran anteeksi, mutta toisen kerran, jos semmoista sattuu...
?idin t?ytyi h?pe?kseen tunnustaa, ett? h?n sen sanoi enemm?n itse p??st?kseen kunnialla pulasta kuin tytt?? peloittaakseen.
Is? oli t?st? l?hin v?h?n aikaa kasvattavinaan, vaati esimerkiksi joka p?iv? leip?korin, mutta unohti sitten koko tyt?n. Mutta tytt? muuttui totisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Ei ollut juuri koskaan iloinen, ei h?nen n?hty leikkiv?n eik? ollut h?nell? halua mihink??n ryhty?. Jos joskus oli luonto kevenem?isill??n ja ilo tulemaisillaan, niin h?n kohta melkein kuin s?ik?hti sit? ja herkesi. Pihasalla ei h?n tahtonut mill??n viihty?, ja joka kerta, kun h?n jonnekin loittoni, n?ytti silt?, kuin h?n olisi tahtonut p??st? kenenk??n n?kem?tt?. ?iti sen huomasi ja alkoi pit?? h?nt? silm?ll?. Tytt? meni ensin takapihalle, poikkesi sielt? huoneiden taitse pellon pientarelle ja hiipi melkein kumarassa aitovartta my?ten rantaan. Siell? pujahti h?n nuottakodan taa ... ja kerran l?hti ?iti h?nt? sinne salaa seuraamaan. Nuottakodan suojasta n?ki h?n, ett? tytt? oli ty?nt?nyt py?rivilt? teloilta venheen puoleksi veteen ja istuutunut per??n. Mela oli h?nell? k?dess?, ja h?n oli aivan innostunut sill? vett? melomaan. V?list? h?n viskasi vett? korkealle ilmaan ja katseli, kuinka se roiskahti alas j?rveen. Silloin h?n hymyilikin itsekseen ja odotettuaan, ett? veden pinta silisi, heitti h?n uudelleen vett? melalla ja hymyili uudelleen. Ja silm?ss? oli silloin sama lapsellinen katse, joka siin? ennenkin oli ollut ja jota ?iti oli ruvennut siin? yh? enemm?n kaipaamaan...
?iti hiipi pois, ja pihaan noustessa tuli h?nelle vesi silmiin. H?n olisi voinut suudella lastaan nyt ja puristaa rintaansa vasten niinkuin ennen hyvin pienen?... Mutta ehk? se on sit? turhaa heikkoutta taas? ... ja ehk? h?n on semmoinen kummallinen ihminen? Ja onkohan oikein, ett? h?n tuota lastaan niin liiaksi rakastaa?...

III.
Vaikka ?iti ei sit? ollenkaan hyv?ksynyt, ett? h?n aina meni is?n kanssa puhumaan Ellist?, niin ei h?n sille kuitenkaan mit??n voinut, ett? meni. Joka kerta kun h?n alkoi ja lopetti puhumisensa, oli h?n sit? mielt?, ett? olisi parempi olla puhumatta, mutta kuitenkin h?n puhui. Sill? h?n ei ollenkaan tiennyt, kuinka tyt?n kanssa menetell?. Ei h?n osannut saada h?nt? mit??n viitsim??n eik? mihink??n ryhtym??n, ja se se h?nt? huoletti, ja sit? huoltaan piti h?nen vasten tahtoaankin is?lle kertoa. Eik?h?n asia siit? parantunut. Is? heti sanoa tokaisi jotain tyt?lle, usein niin, ettei se ollut ollenkaan paikallaan; tytt? sill? kertaa totteli, j?yk?sti ja sanaakaan vastaamatta. Mutta ?idin oli aina sen j?lkeen h?nen kanssaan yh? vaikeampi olla. Tyt?n k?yt?ksess? oli aina jotain, joka v?list? n?ytti silt?, ett? h?n halveksi jotain, ja toisin ajoin taas, niinkuin h?nelle joku olisi tehnyt v??ryytt?. Silloin tuli muutamana iltana maata pantua, mutta vuoteella viel? valvoessa ja miettiess?, ?idin mieleen ajatus, ett? ehk? olisi tytt? pantava kouluun, ja heti rupesi tuntumaan, ett? niin on teht?v?. Selv?ksi ei syy p??ssyt mieless? viel? sin? iltana, mutta silt? vain n?ytti, ett? kyll? niin olisi paras. Mutta aamulla her?tty? oli asia niin mahdoton, ett? h?n kummasteli, kuinka se oli tullut h?nelle p??h?nk??n. P?iv?ll? miettiess? sinne t?nne oli miten milloinkin. Mutta toisena iltana h?n kuitenkin p??tti, ett? h?n seuraavana aamuna puhuu asiasta is?n kanssa...
Kyll? se olisi Ellille kaikista parasta, jos h?n p??sisi kotoa pois ... jotain oppimaan ... ja onhan monin paikoin jo hyvin tavallista, ett? tyt?tkin saavat oppia v?h?n sit?, mit? pojatkin... Ja kun sit? ajatteli, niin kyll?h?n se tytt?, jolla on p??t?, saattaa yht? hyvin kuin poikakin ... jotka usein ovat huonop?isempi? kuin tyt?t... Eik? ?iti luullut Ellill? olevan niink??n huonon p??n, vaikka h?nt? eiv?t huvittaneet talouden askareet ... eik?h?n mit??n haittaisi, jos koetettaisiin...
?iti kyll? tiesi jo edelt?p?inkin,