Papin tytär | Page 6

mit? is? n?ihin vastaisi, ja tiesi h?n senkin, ettei h?n osaisi h?nen syit??n kumota...
Ellik? kouluun? Mit? varten ei h?n saattaisi kotona olla?... Oppii kai h?n lukemaan ja kirjoittamaan sen, mink? naiset tarvitsevat, joiden ei tarvitse osata oikeinkirjoitustakaan aivan ... kyll? is? sen verran osaisi opettaa.
--Mutta n?eth?n sin? itse, mimmoinen h?n on ... ei h?nell? ole halua mihink??n ryhty? ... ja min? vain luulen, ett? jos h?n saisi lukea...
--Niin se ei siit? muuttuisi sen kummemmaksi ... min? olen siit? aivan varma ... min? tunnen naiset paremmin kuin te itse...
Ja sen sanottuaan meni is? taas jonnekin ulos, ja asia j?i.
Mutta muutamana p?iv?n? tuli pappilaan vieraita.
Tietysti se her?tti suurta huomiota, kun tuli pappilaan vieraita ... ja viel? suurempaa, kun ne ajoivat vaunuilla ja kahdella hevosella.
Herra ja rouva istuivat vaunujen per?ss? ja vastap??t? heit? pieni tytt?, jolla oli hattu p??ss? ja hatussa ja k?siss? kukkia. Elli sen n?ki keitti?n rappusten edest?, jossa seisoi ja katseli heid?n tuloaan, kun ajoivat isosta portista pihaan ja seisahtuivat salin rappusten eteen.
Is? juoksi juoksemalla vastaan, eik? Elli ollut viel? milloinkaan ennen n?hnyt is?? niin vikkel?n?. Enn?tti vaunun porttia jo avaamaan, auttoi maahan vierasta rouvaa ja suuteli h?nen k?tt??n. Sitten halasi herraa, ja ne nauroivat ja melusivat niin, ett? Ellin piti vet?? esiliinansa helma suun eteen. Mutta se Elli? eniten kummastutti, ett? is? kumartui pienen tyt?n puoleen ja kysyi niinkuin aikaihmiselt?, kuinka h?n voi ja onko h?n matkasta v?synyt, johon tytt? taas vastasi niinkuin aikaihminen, ettei h?n eritt?in ole. Samassa tuli ?itikin ulos v?h?n h?mill??n olevan n?k?isen?, ja kun antoi k?tt? vieraalle rouvalle, niiasi ?iti, vaikka vieras rouva vain p??t??n taivutti. Mutta sitten rep?isi is? auki porstuan toisenkin oven, levitti kumartaen kumpaakin k?tt??n ja pyysi vieraita astumaan sis??n. Ne meniv?t, rouva ensin, sitten tytt? ja sen j?lest? herra ja is? yhtaikaa, mutta ?iti meni vasta viimeksi ja tuli kohta takaisin melkein juoksujalassa kiirehtien ky?kkiin.
--Ket? ne oli nuo?
--Se herra on papan vanha tuttu.--Muuta ei ?iti joutanut vastaamaan. Mutta kyytimies oli kuullut kysymyksen ja selitti, ett? herra kuului olevan rovastina suuremmassa pit?j?ss? kuin t?m? ja ett? ne kuuluivat olevan muutenkin ylh?isi?. Ylh?isi? ne kai ovatkin, koska kannattaa kulettaa omaa kuskia, vaikka kyydill? ajavat...
Elli katseli hevosten riisumista ja kummallisia valjaita ja vaunuja, joissa oli pehme?t istuimet kuin sohvat.
Kierteli ne joka puolelta ja k?vi seisomassa kummallakin astuimella, jolloin vaunut v?h?n hytk?htiv?t. Elli koetteli enemm?nkin hytkytell?, mutta silloin kuuli h?n jonkun kulkevan salin ovessa ja hypp?si melkein s?ik?ht?en pois.
Is? taas melkein juoksemalla juoksi ulos ja aivan punaisena hohti, kun huusi kuskille jotain, ett? kantaisi herrasv?en kapineet huoneeseen. Sitten keksi h?n Ellin ja k?ski tulla sis??n...
--Sukkelaan, Elli, sis??n ... mit? sin? t??ll? seisot ... siell? on pieni tytt?, sinun t?ytyy tulla h?nen kanssaan olemaan!
ja is? odotti, kunnes Elli tuli saliin.
Vieraat istuivat jo, herra keinutuolissa, rouva sohvassa ja pikku tytt? sen vieress? eri tuolilla. ?iti tuli my?skin sis??n ja istuutui syrjemm?lle salia.
--T?ss? on meid?n tytt?remme ... Elli, kuinka sin? seisotut ovensuuhun?
Elli meni antamaan k?tt? vieraille.
--Hyv?? p?iv??, pikku Elli, kuinka sin? voit?... No? etk? sin? tahdokaan suudella?--Elli oli vet?nyt p??ns? pois, kun vieras rouva tahtoi suudella.
--H?n on niin ujo, kun niin harvoin n?kee vieraita, selitti ?iti h?mill??n ja vilkaisi is??n, joka jo katsoi h?neen tyytym?tt?m?n n?k?isen?.
--Kuinka vanha sin? olet? kysyi vieras rouva Ellilt?.
--En min? tied?.
--Et sin? niin saa vastata, Elli, neuvoi is?.--Sinun pit?? sanoa: kiitoksia kysym?st?, hyv? tantti, min? olen yhdentoista vuoden vanha.
Mutta kun ei Elli ollut sill? lailla ennenk??n sanonut, ei h?n nytk??n.
--Kuinka vanha on herrasv?en tytt?? kiiruhti ?iti kysym??n, h?m?r?sti pel?ten jotain.
--Sano nyt, kuinka vanha sin? olet, kultuseni.
--Yhdentoista vuoden vanha, ?iti.
--Siis ne ovat yht? vanhat ... teid?n tytt?renneh?n on my?skin yhdentoista...?
?iti kiiruhti taas sanomaan, ett? kyll? ne siis ovat yht? vanhat.
--Elli sin?, el? mene sinne syrj??n, komensi taas is? ... sin? annat vieraasi istua aivan yksin etk? mene h?nelle n?ytt?m??n nukkejasi ja leikkujasi, vaikka h?n on tullut sinua n?in pitk?n matkan p??h?n katsomaan...
--Ei minulla ole nukkeja eik? leikkuja.
--Eik? sinulla ole? Onhan sinulla ennen ollut?
?iti vastasi Ellin sijasta:
--Eih?n Ellill? ole ollut kuin hyvin pienen? ... ei h?n ole milloinkaan pit?nyt nukeista.
--Tyyra pit?? niist? niin erinomaisen paljon, sanoi vieras rouva ... h?n ei voi tulla toimeen ilman ett? h?nell? on aina joku mukana ... menep?s, kultaseni, noutamaan se, joka sinulla on vaunuissa ... miss? se on siell? jossain?
--Se on vis �� vis-istuimen alla omassa huoneessaan ... se nukkuu nyt, kun on matkasta v?synyt.
Sek? herra ett? rouva hymyiliv?t tyytyv?isin?...
--H?nell? on niin eritt?in vilkas mielikuvitus siihen katsoen, ett? h?n on viel? niin nuori ... h?n on koko matkan puhunut nukkensa kanssa... Mene nyt h?nt? her?tt?m??n, kyll? h?n nyt jo voi nousta...
Ja rouva hymyili yh? viel?, ja kun tytt? oli mennyt ulos ja is? k?skenyt Ellin menn? mukana, niin ei rouva voinut pid?tt?yty?, vaan kertoi viel? uudelleen saman asian, ett? oli oikein omituista katsoa, kuinka Tyyra ei hetkeksik??n unohtanut nukkeansa ja kuinka h?n hoiti sit? ja puki p??lle ja riisui ja k?ski olla hiljaa, ettei h?nen hoidettavansa her?isi...
--Sinulla on eritt?in miellytt?v?