Papin tytär | Page 4

aikaihmisen. Eik? h?n en?? kertaakaan pyyt?nyt p??st? puuhun eik? katolle.

II.
?idin olisi usein tehnyt mieli tiet??, mit? tyt?n mieless? liikkui t?h?n aikaan. H?n n?ytti ik??nkuin kasvavan ja vanhentuvan p?iv? p?iv?lt? ja tulevan yh? totisemmaksi. Is?? h?n kartteli ja ?iti? melkein yht? paljon. Ei se ollut kumma, jos is??, joka kerran alkuun p??sty??n yh? ahdisteli ja pilkkasi samasta asiasta, mutta olihan ?iti koettanut olla yst?v?llisempi ja hellempi kuin ennen. Ruokap?yt??n muiden kanssa sy?m??n h?nt? ei varsinkaan tahtonut saada tulemaan. Ja usein h?n oli suorastaan itsep?inen siin? asiassa. T?ytyi ?idin olla ankarakin v?list?, ennenkuin sai tottelemaan. Ja joskus h?n katosi p?iv?llisen ajaksi kokonaan niin, etteiv?t auttaneet huudot eiv?tk? etsimiset. Vasta monissa miehin etsitty? l?ytyi tytt? jostain kummallisesta paikasta mets?st? tai pellon pientarelta, jonne oli nukkunut. Silloin t?ytyi ?idin torua, mutta siit? heid?n v?lins? yh? j?ykistyi.
Is? ei sit? huomannut, ett? iloinen tytt? oli muuttunut sulkeutuneeksi. V?list? vain huomasi h?n sen, ett? tytt? ei tullut p?yt??n, ja kun oli pahalla tuulella, torui, mutta hyv?ll? tuulella ollessaan laski leikki?, jonka Elli otti pilkaksi. Varsinkin silloin kiusasi is?, kun sattui olemaan joku vieras.
--Oletko sin?, Elli, nyt jo monta hametta repinyt t?n? p?iv?n?? alkoi is? taas muutaman kerran.
--En ole repinyt yht??n.
--Etk? ole puussakaan k?ynyt kukkumassa?
--En.
--T?m? meid?n Elli se on linnun sukua ... jos sill? vain olisi siivet ... mutta ehk? ne viel? kasvavat.
Vieraat nauroivat is?n mukana, mutta ?iti n?ki, ett? tyt?n kasvojen piirteet ik??nkuin j?hmettyiv?t.
--Lintuhan se on ... k?ki ... kukkuu puiden latvoissa, niin ett? pit?j?ll? kysyv?t, ett? onko teill? el?ttik?ki.--Kukkuisit nyt, niin ett? vieraatkin kuulisivat.--Annapas leip?kori t?nne, Elli!
Mutta Elli ei liikahtanut.
--Elli, anna is?lle leip?kori, sanoi ?iti.
Mutta Elli tuijotti j?yk?sti eteens? tyhj?lle lautaselle.
--Elli...?~--mit? t?m? merkitsee?
--Mene ulos, Elli! k?ski ?iti ja ty?nsi leip?korin is?lle.
Elli nousi, mutta kaasi noustessaan tuolinsa, niin ett? se pahasti r?m?hti sel?lleen, eik? ?iti ollut varma siit?, tapahtuiko se vahingossa vai kaasiko h?n sen tahallaan. Mutta is? oli niin vihainen, ett? tuskin osasi hillit? itse?ns? ly?m?st? nyrkki? p?yt??n. Ja pitk?n aikaa h?n katseli vihaisin silmin ?itiin toiselle puolen p?yt??, ik??nkuin koko tapaus olisi ollut t?m?n syy. Vieraat olivat h?mill??n eiv?tk? tienneet, kuinka olisivat.
Vieraiden menty? meni ?iti is?n kamariin, jossa t?m? kulki edestakaisin lattialla ja poltti vihaisesti piippuaan.
--Ei h?n k?rsi sit?, ett? sin? aina h?nt? pilkkaat ... sinun pit?isi lakata siit?...
--H?nen t?ytyy! ... vai semmoinen letukka? ... vai onko tuommoinen k?yt?s sopiva sinun mielest?si ... ja vieraiden l?sn?ollessa?
--Enh?n min? sit? sanokaan...
--Niin no! Ja ?idin t?ytyy pit?? huolta siit?, ettei h?nen lapsensa osoita r?yhkeytt? is?lleen! Semmoinen letukka... Ja on kumma, ettei ?iti osaa lapsiaan sen paremmin... Minun t?ytyy ottaa h?net huostaani ... h?nen kasvatuksensa on laiminly?ty--
--Mutta ei h?nt? saa sill? tavalla...
--Mill?s tavalla?
Ja odottamatta toisen puolustusta meni is? tavallisesti t?llaisissa keskusteluissa jonnekin ulos.
Ja ?iti meni toimeenpanemaan is?n k?skyj?, vaikka h?n joka kerta tunsi, ett? olisi pit?nyt jotenkin toisin.
Jos vain olisi tiennyt, kuinka oli oikeammin, ja ymm?rt?nyt. Mutta mist? sen tiesi? Olihan h?nt? itse??n kasvatettu samalla tavalla kuin h?n olisi oikeastaan tahtonut kasvattaa Elli?. Mutta sit?p? h?n nyt ep?ili, kummin olisi ollut h?nen parempi ... niink? vai aivan toisin. Ja jos toisin, niin pit?isi h?nen mielest??n tyt?n antaa el?? ja olla niinkuin h?n halusi, iloita, juosta, kiipeill? ja haaveksia, niinkuin halutti ja mieli teki. Mutta ehk? olisi kuitenkin parempi tukahduttaa semmoinen jo alussa, niinkuin h?nelle itselleenkin oli tehty ... ettei se p??sisi mieleen juurtumaan koko el?m?n ajaksi.--H?n itse ei ollut milloinkaan saanut luonnolleen valtaa antaa, ei miss??n suhteessa. Tuskin oli saanut juostakaan, viel? v?hemmin puihin kiipeill? ja olla lentelevin??n. Se oli sopimatonta ja se oli synti? h?nen lasna ollessaan. Vaikka ei h?n milloinkaan ollut saanut siit? vakuutetuksi itse??n. Vaan h?nen oli t?ytynyt silloin ja t?ytynyt j?lkeenp?in. Ei milloinkaan, mit? itse oli halunnut, aina sit?, mit? muut tahtoivat. Ja olihan h?n tottunut siihen ja el?nyt t?h?n asti. Olisikohan h?nen el?m?ns? ollut sittenk??n parempi, jos olisi saanut omaa mielt??n noudattaa, niinkuin muutamat muut t?ss? maailmassa?... Mutta t?m? oli ainakin v??r? ajatus ja synnillinen. Ei saisi moittia sit?, mik? on sallittu, eik? kadehtia muita. Kullekin on oma kohtalonsa annettu, ja kunkin t?ytyy ristins? k?rsiv?llisesti kantaa. Sit?h?n h?nen olisi pit?nyt oppia koko el?m?ns? kaiken, mutta sit?p? h?n ei juuri ollut oppinut. Ei ollut milloinkaan kaikki h?ness? tukahdutettu, vaikka h?n oli v?list? niin luullut. Ehkei oltu h?nt? kyllin ankarasti jo lapsuudesta... Ehk? olikin siin? syy eik? miss??n muussa...
N?in ?iti ajatteli, kun j?i is?n ulos menty? istumaan paikoilleen, mutta kun h?n nousi l?hte?kseen Ellin luo, tunsi h?n, ettei h?n kuitenkaan osaisi tehd? l?hesk??n niin kuin oikeastaan olisi pit?nyt. Ja oikeastaan h?nen olisi pit?nyt tehd? niinkuin is?, repi? s??lim?tt? haaveilemisen ja rajun luonteen ituja, ja jos tytt? sit? luontoaan n?ytt?isi, olla ankara ja kurittaa. Mutta hyv?h?n oli is?n, joka ei tiennyt, kuinka semmoinen koskee. Mutta h?n sen tiet?? ja h?n sen tuntee nyt viel? monien vuosien p??st?... Ei, ei h?n osaa ... ei ainakaan nyt viel? ... vaikka oikeastaan olisi pit?nyt jo aivan ensi kerralla olla ankara...
--Sin? teit siin? hyvin pahasti, Elli ... kuinka sin? voit sill?