Papin tytär | Page 3

ja humisi ja lehv?t sihisiv?t korvaan niin somasti!...
Se oli niin hurmaavan hauskaa, ettei osannut oikein sit? viel? ajatellakaan. Ja v?h?n v?li? viilsiv?t suloiset v?reet pitkin selk?piit? ja poskissa s?risi...
Mutta sill'aikaa seisoi poika alhaalla ja katseli yh? yl?s.
--Etk? sin?, tytt?, jo tule pois ... mit? sin? siell? teet?--mutta ei tytt? kuullut.--Min? otan korennon pois, niin et p??sek??n!--Mutta ei Elli sit?k??n kuullut.--Jo osasi h?n istua niin, ettei olisi tarvinnut kiinnik??n pit??. Mutta piti h?n kuitenkin kiinni ja antautui taap?in, niin pitk?lle kuin k?det ulottuivat ja niin, ett? sinisen taivaan n?ki lehtien v?litse p??ns? p??lt? ... ja eteenp?in, molemmilla kainaloillaan kahden puolen puusta pidellen.
Silloin sattui ?iti kulkemaan pihamaan poikki ja n?ki vieraan pojan puutarhassa.
--Mit? sin?, poika, siell? puutarhassa teet? Mit? sin? katsot?
--Kun on tytt? tuolla koivussa--
--Mik? tytt?...?
--Eik? lie t?m?n talon tytt? ... se sinne nousi...
?iti aavisti, ett? se oli Elli. Ja Ellih?n se olikin. Eik? h?n kuullut ?idin ensi huutoa eik? toistakaan. Ei ennen kuin ?iti tuli ihan alle ja huusi yl?s ja k?ski hetikohta tulemaan alas. Alas tullessaan repi Elli hameensa ja siit? oli ?iti viel? vihaisempi. Ei h?n kuitenkaan ollut niin vihainen kuin Elli ensin oli luullut.
Mutta h?n k?ski kuitenkin menn? heti kohta vitsaa noutamaan, sill? nyt t?ytyy h?nen kurittaa ... johan h?n viime kerralla siit? varoitti ... miksi ei Elli totellut? Ja mit? se merkitsee, ett? Elli ei maassa pysy?
Ei Elli ensin virkkanut mit??n, mutta kun ?iti vaati toisen kerran ja kysyi itse aluksi, oliko se sit? samaa, jota varten h?n kellarin katolle ... ett? muka maailmaa n?kisi ... vai mit? se oli?--niin sanoi h?n sen sit? olevan. Ja kun Elli oli sen sanonut, innostui h?n sanomaan lis??. Siell? oli niin ??rett?m?n hauskaa ... ei h?n putoaisi eik? repisi hamettaan ... jos saisi edes v?list? ... saahan h?n kiivet? ... v?list? vain ... ei kuin alimmalle oksalle...
?iti kielsi, mutta ei vitsaakaan antanut. Olisihan pit?nyt, mutta ei h?n ainakaan t?ll? kertaa voinut. Jo ajoissa olisi ?idin mielest? pit?nyt semmoista est??... Kuinka kummasti silm?t h?nen p??ss??n paloivat, kun h?n pyysi. Ensin tikapuille ja katolle ja nyt puuhun. ?iti muisti jotain omilta lapsuutensa ajoilta, ja h?nt? rupesi todenteolla huolettamaan tuo tytt?. Eik? h?n tiennyt, kielt?isik? yh? vai--.
H?n kielsi, mutta kun h?n sen teki, ei tytt? moneen p?iv??n puhunut sanaakaan eik? sy?nytk??n juuri mit??n. ?ill? h?n sen sijaan haasteli unissaan, ja ?iti kuuli, ett? h?n oli olevinaan puussa tai katolla ja l?i k?si??n yhteen ja nauroi... Tai sitten yht'?kki? purskahti itkuun ja kuului pyyt?v?n, ett? p??sisi ... p??sisi! Ja niin kauan itki h?n, ett? ?idin t?ytyi nousta yl?s ja her?tt??...
--Mit? sin? itket, lapsi?
--Anna minun olla t??ll? ... anna minun olla ... en min? putoa ... voi, mink? t?hden sin?...?
Tytt? puhui viel?kin unen horroksissa, mutta herkesi, kun her?si. Ja useamman kerran y?ss? sai ?iti tehd? samaa.
Mutta aamulla ei h?nell? ollut syd?nt? kielt?? ja pyyt?m?tt? h?n lupasi tyt?n menn? puuhun.
Ja tytt? kiiruhti ulos, kiipesi yl?s koivuun ja kukkui siell? ja kuvitteli olevansa lintu, joka kohta muuttaa muille maille ... kes?maahan kauas, jonne pilvet pohjatuulella kulkevat ja jossa on viel?kin korkeampia puita kuin t??ll? ja jossa kaikki ihmiset asuvat puissa.
Mutta tuollaisina ?in? valvoi ?iti kauan eik? osannut p??st? selville siit?, mit? tyt?lle oikeastaan olisi teht?v?. Kyll?h?n h?n ymm?rsi tuon halun ja eih?n se semmoisenaan mit??n... Ei h?n oikeastaan sit? kiipe?mist? eik? sit?, ett? jos putoaa ... mutta joka sill? lailla lapsena alkaa, sen luonnossa on jotain, joka ei vanhempana tyydy ... ja Jumala varjelkoon!--Niin ?iti ajatteli, mutta ei h?n koskaan tahtonut ajatella loppuun sit? ajatusta, ja h?n lohdutti itse??n sill?, ett? ehk? h?n on kuitenkin v??r?ss? ja ehk? se on turha pelko. Jos vain ei olisi niin hyvin tiennyt itse.
Mutta sitten ajatteli ?iti, ett? ehk? olisi parasta puhua is?lle. Vaikka suuresti h?n ep?ili, olisiko siit?k??n apua. Ei is? semmoisia tavallisesti ymm?rt?nyt.--Ja is? k?sittikin sen aivan v??r?lt? kannalta.
--Niin, olen min?kin sit? jo huomannut ja kummastellut, miksi sin? et kiell? ... niin, ei se sovi, ja tietysti repii hameensa ja muut vaatteensa ... sinun t?ytyy kerrassaan kielt?? h?net siit?...
--Parempi ehk?, jos sin?...
--Miss? h?n on? min? sanon heti paikalla...
?iti huusi Ellin sis??n. Se oli h?nest? melkein kuin v??rin tehty, mutta ehk? sent??n oli parasta, ett? is? sanoi kerrassaan...
Is? ensin torui hameen repimisest?, ja ?iti miltei oli tyytyv?inen, kun n?ki, ettei Elli ollut juuri mill?ns?k??n. Mutta sitten rupesi is? tapansa mukaan tekem??n pilkkaa h?nen kiipeilemisest??n ja siit?, kun oli kuullut h?nen k?ken? kukkuvan...
--Iso tytt? jo, ja viitsii olla niin lapsellinen ... kaikkihan sinua vieraatkin katsovat sinne koivuun ja nauravat sinulle...
?iti n?ki, ett? Elli punastui silm?ter??ns? my?ten, ja ymm?rsi, ett? is? oli koskenut arkaan paikkaan. Ei h?n puhunut mit??n eik? puhunut koko sin? p?iv?n?. Ja y?ns? h?n makasi hiljaa, vaikka ?iti oli pel?nnyt, ett? h?n taas alkaisi uneksia. Mutta aamusella h?n oli alakuloinen ja karttoi katsomasta ket??n silmiin. Ja niin h?n oli pitk?n aikaa, ettei ?iti saanut niihin n?hd?. Ja kun sitten kerran sai, n?ytti h?nest?, ett? tyt?n katse oli melkein kuin