Papin tytär | Page 2

se,--koetti ?iti sanoa vihaisesti ja l?hti menem??n keitti??n.
--Saanpa min? kuitenkin viel? tikapuille, sanoi Elli itsekseen, mutta kerj?l?islapset kuulivat sen.
--Rouva! huusivat he, se aikoo kiivet? viel? tikapuille...
Mutta nyt ?iti vasta oikein vihastui.
--Vai viel? tikapuille ... ei alimmalle piillek??n ... ei yhdell? jalalla ... muista se!
Nyt p??si Ellilt? itku, ja h?n meni huoneen taa itkem??n. Sielt? meni puutarhaan ja teki sit? samaa viel? siell?kin... Ei saa en?? milloinkaan nousta kellarin katolle ... ei katsoa rantaan eik? peltoja pitkin maantien kohtaan, miss? ihmisi? ajaa ... eik? olla yksin niin, ettei kukaan n?e.
Mink?t?hden on kaikki niin surkeata t?ss? maailmassa?--niin oli h?n kerran kuullut ?itins? huokaavan, ja h?nest? sopi h?nenkin nyt huokaista niin. Ja huokaistuaan oli h?n mielest??n, niinkuin olisi ollut melkein aikaihminen. Siit? tuli kuin jonkunlainen uhka rintaan. Ja kyyneletkin kuivuivat siin? puutarhan koivua vasten seistess? ja tuohen helpeit? irti repiess?.
Aikansa revitty??n ja repimi?ns? suussaan purtuaan heitt?ytyi Elli sel?lleen nurmikolle ja pani k?det p??n alle ristiin. Ja siin? h?n loikoi kauan aikaa suu yhteen nipistettyn? ja ajatteli, ett? nyt kai eiv?t korkealta l?yt?isi, jos tulisivat etsim??n ... ei kai tarvinnut pel?t?, ett? t?st? putoisi ... ei kai, pyh!...
Puut humisivat p??n p??ll?, koivun oksat notkistuivat tuulen mukana, mutta haavassa liikkuivat vain lehdet ja lepattivat alinomaa. Se alkoi n?ytt?? Ellist? niin somalta, ett? h?n unohti ik?v?ns? ja uhkansa ja j?i katselemaan, kuinka koivun oksat notkistuivat ja haavan lehdet lepattivat ja kuinka kaikki puut hiljaa huojuivat ja humisivat... Mik?h?n se oli noissa puissa, joka niin humisi, ja mink?t?hden lehdet lepattivat?... Ei tullut vastausta siihen, eik? sit? tarvittukaan... Mieli livahti muuanne... Onkohan paljon lehti? puissa ... yksi, kaksi, kolme, viisi ... kymmenen ... sata ... kymmenen sataa ... tuhatta... Ei h?n en?? viitsinyt, paljon n?kyi olevan...! Voi, jos h?n olisi edes lintu ... tai olisi h?nell? edes yksi siipi, niin lent?isi yl?s t?st? puiden tasalle ... ja jos olisi k?ki, niin kukkuisi, ja kukkuisi koko p?iv?n ja y?n!... Se koivu oli niin korkea, paljon korkeampi kuin talo ... saisi kukkua senkin latvassa, jos olisi siipi, jolla lent?isi... --Kun olisi aivan yksin, ettei ket??n muita koko talossa, niin nousisi jotenkuten niin korkealle kuin puiden oksat ja kiipe?isi, kiipe?isi ... oksalta oksalle ... latvaan ... ja pist?isi sielt? p??ns? ulos oksien v?litse tuolta ... t?lt? puolen puun ja katselisi ... olisi hiljaa hiiskumatta ... eik?p? kukaan tiet?isik??n, kun tulisivat kotiin. Mutta ei h?n huutaisikaan en?? ... ei, vaikka kuinka etsisiv?t. Ja olisi y?t?kin puussa...
Ja kun oli p??ssyt se ajatus mieleen, niin ei se tahtonut siit? erota. Puuhun, korkeaan koivuun, joka ulottui yli katonharjan ... ihan oksien suojaan ... siell? olisi hauskempi olo kuin kellarin katolla ja mill??n katolla. Voi, jos sinne p??sisi! Ja Elli hypp?si yl?s maasta ja juoksi koivun luo... Paksu se oli ja oksat liian ylh??ll?, eiv?tk? k?det edes ymp?rik??n ulottuneet... Ei p??se ... ei p??se! Elli kierteli koivua ja katseli joka haaralta, mutta ei miss??n oksaa niin alhaalla, ett? olisi sille p??ssyt. Kun olisi kerran alimmalle oksalle p??ssyt, niin kyll?h?n sitten... Mutta sekin oli liian korkealla, eik? ollut kuka nostaisi.--Ja niin t?ytyi olla sill? kertaa p??sem?tt? ja l?hte? pois koko koivun luota...
Mutta yh? sinne halu kuitenkin toi puutarhaan. Joka p?iv? ja monesti p?iv?ss? kesken muiden leikkien yht'?kki? johtui koivu mieleen, ja suoraa p??t? piti juosta puutarhaan sen luo. Jos jotenkuten kuitenkin p??sisi! Mutta eih?n sit?! Jos vain alimmalle oksallekaan ... mutta kovin oli korkealla alinkin oksa...
P??sem?tt? olisi mahtanut ainiaksi j??d?, jos ei olisi muutamana lauantaip?iv?n? seisonut kirkkomiehen poika puutarhan aidan takana ja katsellut sielt? aidan yli, kun Elli koetti kiikkulaudan pukin avulla ulottua alimmalle oksalle. Mutta ylh??ll? oli sittenkin oksa, ei p??ssyt koettelemaankaan...
--Mit? sin? siin? teet? kysyi poika.
--En mit??n.
--Etk? p??se puuhun?
--P??sisitk?s sinne?
--Tuohonko puuhun?--Ja samassa oli poika kiivennyt aidan yli ja tullut koivun luo.
--Kenenk? sin? olet poika?--Koetapas p??st? puuhun, jos p??set!
--Mit? min? siell?? ... eih?n tuo ole edes pihlajakaan ... jos olisi edes marjojakaan...
--Muuten vaan ... koetapas p??st? ... etp? p??sek??n!
--P??sen min? vaikka mihin puuhun, jos tahdon.
--T?m?nk? pukin p??lt? hypp??t?
--Enk? hypp?? ... mutta jos haet korennon tai muun seip??n, niin min? n?yt?n.
Elli haki korennon keitti?n sein?m?lt?.
--Tuoss' on korento!--No?
--N?in vain!--Ja poika asetti korennon puuta vasten alimman oksan varaan ja kiipesi sit? my?ten yl?s.
--Kyll? min?kin nyt! huusi Elli alhaalta ja hyppeli malttamattomuudesta.--Tule alas, ett? min?kin p??sen!
Ja kun poika oli tullut alas ja Elli punasta hehkuvin poskin seisoi alimmalla oksalla, huusi h?n sielt? maassa seisovalle pojalle:
--Mene nyt pois, poika! Mene heti paikalla, etteiv?t n?e, ett? min? olen t??ll?!
Mutta poika ei mennyt ... j?i avosuin yl?s puuhun katsomaan, kun tytt? oksalta oksalle kiipesi aina ylemm?s latvaan eik? pys?htynyt, ennenkuin alkoi runko huojua. Mutta siell? se erosikin l?hell? latvaa kaksihaaraiseksi, ja siihen istuutui Elli lehvien peittoon. Melkein h?n hihkaisi syd?mess??n. Nyt, viimeinkin! ... ja niin hyv?ss? piilossa! ... ja kuitenkin h?n itse n?ki lehvien v?litse joka haaralle ... mutta t?nne ei kukaan, ellei ihan alle tulisi... Tuolla alhaalla pellot ... ja maantiekin n?kyi selv?sti... Paljoa korkeammalla kuin talon katto ... voi, voi!... Huojui