Papin tytär

Papin tyt?r, by Juhani Aho

The Project Gutenberg EBook of Papin tyt?r, by Juhani Aho This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Papin tyt?r
Author: Juhani Aho
Release Date: October 6, 2004 [EBook #13662]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PAPIN TYT?R ***

Produced by Tapio Riikonen

PAPIN TYT?R
Kirj.
Juhani Aho
WSOY, Porvoo, 1920.

I.
Elli oli h?nen nimens?.
Jo pienen? teki h?nen mielens? tikapuille kiivet?, ensin alimmalle piille, sitten piit? ylemm?, yht? piit?, kahta, ja m??r? oli p??st? nelj?nnelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sielt? sitten katsella alasp?in keitti?n rappusille, jossa kerj?l?islapsia leikitteli, ja eteenp?in pihamaata pitkin, jonka keskell? Musti makasi k?ppyr?ss?. Kupeille ei n?hnyt, kun oli toisella puolen porstuan sein? ja toisella kellarin p??ty. Ylemm? ei uskaltanut, vaikka olisi v?h?n matkan p??ss? ollut toinen pii, yht? paksu kuin nelj?s, ja sielt? olisi jo kellarin katon yli n?hnyt. Eik? saanut t?ss?k??n kauan iloita. Lapsentytt? huomasi ja sieppasi alas ja retuutti pois, eik? kimakka itku auttanut.
Mutta kun ik? jatkui, ja p??si tyt?st? erilleen, niin piit? korkeammalle joka p?iv?. Tuo toinen paksumpi pii oli kahdeksas, ja se oli kellarin harjan tasalla. Siit? varovasti kellarin katolle, syrj?sitt?in, syd?nalassa v?h?inen vavistus, ett? jos ?iti n?kee ja huutaa pois. Mutta ei ?iti n?hnyt eiv?tk? lapset rappusilla. Ja kun kerran kellarin katolle p??si, niin sielt? ei kukaan n?hnyt, ja siell? saattoi olla kuinka kauan tahansa, luisulla katolla l?mpim?ss? paisteessa.
Ja jopa n?kyi maailmaa sinne! Vo-ooi! Ja vaikka minnep?in! Rakennuksen p?itse j?rvelle p?in venheranta kokonaan ja venheet teloiltaan ja nuottakota. Niityn rannassa mies viel?, joka k?esteli Lahnalahdessa, venheen kokassa pikkuinen tytt?. Tuolla edemp?n? sitten, toisella puolen j?rven, Iinm?en korkeat kukkulat, jonne p?iv? paistoi ja josta n?kyi taloja ja kellert?vi? peltoja.
Pihamaan ja puutarhan yli oli maantielle p?in peltoja aina kirkolle saakka. Maantiet? ei n?kynyt korkean ruispellon takaa, mutta maantien kohdan arvasi aidan seip?ist? ja nousevasta p?lyst? ja ajavain p?ist?. Olisi tehnyt mieli v?list? ihan siit? ilosta hyppi?, ett? t??ll? oli eik? kukaan tiennyt ja saattaisi olla vaikka kuinka kauan, jos vain saisi. Mutta ei uskaltanut hyppi? ... n?kisiv?t ja ehk? huutaisivat pois. Parasta oli olla hiljaa, painautua pitk?kseen luisulle katolle eik? hiiskua mit??n ... ?niinkuin sirkka sein?n raossa?...
Tie keitti?st? tupaan kulki kellarin p?itse. Ihmisi? siin? alinomaa liikkui, mutta ei kukaan huomannut katolla olijaa. K?vi niit? kellarissakin, ovessa kolistelivat ja astioita kellarin sis?ss? liikuttelivat, mutta ei niist? kukaan mahtanut aavistaakaan, kuka oli katolla ... vaikka se siell? mahallaan loikoi ja katseli p??dyn kohdalta alas aivan heid?n p??lakeensa ja tukan jakaukseen. ?itikin kulki monet kerrat kellariin, vaan ei h?nk??n huomannut ... kantoi milloin niit?kin ja v?list? meni tyhjin k?sin. Syd?nt? kutitti ... tuskin sai naurunsa pid?tetyksi, kun ?iti? katseli... Jos olisi hiljaa uukahtaa tai sammalta tai lastua heitt?? ?idin p??lle... Ei, ei, parasta on olla hiljaa, hiiskumatta ... eiv?t ehk? milloinkaan l?yd?, saa olla t??ll? koko viikon ... aivan likell? ... eiv?tk? tied?, miss? on...
--Elli! huudettiin yht'?kki? alhaalta. Miss? Elli on? Oletteko n?hneet, lapset, Elli??
Se oli ?iti, joka huusi. Elli painautui lujemmin kattoon ja koetti pid?tt?? nauruaan, joka pyrki tulemaan.--Ei tied? ?iti, miss? Elli on ... mutta ei Ellik??n sano ... antaa niiden ensin etsi? ... miss?h?n luulevat olevan...?
--Lapset, kuuletteko, oletteko n?hneet Elli??
--Ei olla n?hty!
--Menk?? etsim??n jostain ... puutarhasta tai...
Lapset juoksivat etsim??n.--Antaa niiden etsi? ... ei Elli huuda.
?iti odotti kellarin edess?, ja lapset tulivat sanomaan, ettei Elli? ole puutarhassa. ?iti k?ski viel? etsi? huoneiden takaa ja pellon pientarilta tai mist? tahansa. Mutta eiv?t lapset mist??n l?yt?neet...
Siit? tuli ?idin mieli levottomaksi ja h?n rupesi toden teolla huutamaan.
--Elli hoi! huusi h?n, ja lapset huusivat mukana. Silloin p??si Ellilt? naurun tirskahdus, ja h?n ??nteli alas:--Uu--uu!--mutta ei ?iti eiv?tk? muutkaan huomanneet, vaikka h?n v?h?n kurkisti kellarin p??dyn ylitse.
--Miss? sen ??ni kuului? ... kuulitteko, lapset?
--Uu piilossa ... uu kellarin katolla ... uu!
Nyt h?net jo huomattiin, ja h?nelt? p??si itselt??n hillit?n nauru. Ja h?n kuvitteli, ett? muut nauraisivat yht? paljon...
Mutta ?iti vihastui niin, ettei ollut saada ??neen ensiksi...
--Tytt?!--sin?! ... heti paikalla alas! ... nouse heti istumaan! ... et saa liikahtaakaan!
Ja kun Elli sanoi, ett? kyll? h?n itse osaa tulla tikapuille ja sitten alas, niin ?iti uhkasi antaa vitsaa, jos ei h?n kohta j?? yhteen paikkaan ... siihen, miss? on, ja pitele k?sill??n kiinni, niin kauan kuin joku joutuu ottamaan.
Ja Ellin t?ytyi odottaa siksi, kunnes renki tuli ja otti h?net r?yst??lt? syliins? ja laski maahan.
Vitsaa oli v?h?ll? tulla, mutta torumisiin se kuitenkin j?i t?ll? kertaa...
Mit? h?n siell? ... kellarin katolla ... ja ilman lupaa?
H?n vain tahtoi n?hd?, kun niin paljon maailmaa n?kyi ... ja kun oli niin helppo p??st?...
Vai paljon maailmaa! ... jos olisi pudonnut ja taittanut jalkansa, se olisi ollut maailmaa!... Muistakoon sen, ett? jos vasta sinne kiipee, niin...!
--Enk? min?, ?iti, en?? milloinkaan saa kellarin katolle? ... en min? putoa...
--Et milloinkaan saa, muista