Nurmeksen kapina | Page 8

takaisin. Veronkiskureille tuomittaisiin joku sopiva rangaistus, jonka perusteella voisi toivoa, etteiv?t he senj?lkeen en?? nurmeslaisia h?iritsisi.
N?in mietiskeli Nevalainen. Kun Sormuinen oli h?nt? tervehtinyt ja onnitellut tapahtuneesta, "koska se teko oli avannut Sipon silm?t ja t?ten tuottanut oivan j?senen siihen liittoon, joka hankki kostoa hovilaisille", ruvettiin nyt yhdess? tuumin miettim??n keinoja koston saavuttamiseen.
Hetken kuunneltuaan Sipon ehdotuksia muistutti Sormuinen: "Veikkoseni, sin? olet mielest?ni liian h?t?inen. Kostaa tahdomme. Mutta meid?n tulee niin varustaa itsemme, ettemme voi joutua tappiolle."
"Aivan niin", my?nsi Nevalainen, "ehk? olen liian kiihtynyt. Senp?vuoksi on hyv?, ett? ter?v?j?rkinen ja tyyni mies on neuvottelemassa kanssani. En tahdo voida j?rke?ni hallita; se huutaa my?t??ns?: kosta!"
"Se on oikeuden ??ni", sanoi Yrj?, ja h?nen silm?ns? v?l?htiv?t. "Niin min?kin aina ajattelen. Mutta minussa ei leimua kulovalkea, vaan syd?mess?ni palaa kirkas tuli, joka y?n pimeydess? johtaa ajatukseni niinkuin majakka kostoa kohti. 'Valvo, valvo!' huutaa minussa ??ni; 'kun vihamiehesi nukkuvat, valvo; kun he ovat matkalla, seuraa heit? hiljaa, varovasti, rynt?? heid?n niskaansa ja riist? heilt? omaisuus ja henki. Tee heid?t aina levottomiksi, ett? he unestaankin kavahtavat kuuntelemaan, eik? Sormuinen ole l?heisyydess?.' Semmoinen on kostonhimoni: ei leimahteleva, vaan tyven ja sitke?."
"Sin? tosiaan osaat vainota!" lausui Sipo. "Oi, tulkoon se henki minuunkin! Min? olen heit? suvainnut, vaan taivas on varmaan sen vuoksi minua rangaissut."
Ovi avattiin, ja Sykk? astui nyt sis??n. T?m? mies, joka oli saanut ?sken k?rsi? hovilaisten v?kivaltaa, oli Ven?j?n Karjalasta kotoisin. H?n oli jonkun aikaa sitten muuttanut Suomen puolelle, t??ll? harjoitellut pienoista kauppaa ja koonnut itselleen pikku omaisuuden. H?n oli eritt?inkin oppinut kunnioittamaan Nevalaista t?m?n vilpitt?m?n ja tasaisen kohtelun takia.
"Ne h?vytt?m?t, ne h?vytt?m?t!" jupisi Sykk? sis??n tullessaan ja vet?isi vasemman k?den sormilla l?pi ruskean partansa. "Ah! mie en olisi uskonunna, ett? n?in voidaan k?ytt?? itse??n Suomessa! Kyll' meill?ki toisess' Karjalass' virkamiehet ottavat saatavans', vaan he ymm?rt?v?t sen ottaa niin, ettei maksaja siit? pahastu. En maar min? rupee t??ll? olemaan, kun t?mm?ist? joka p?iv? rupee n?kem??n; min? l?hden kotipuoleeni. Sen tulin nyt sanomaan, ett? Sykk? l?ht?? rajan taa. J?t? sieki t?? kurja maa ja tule mukaan. Suuressa arvossa olet luonamme."
Niin puhui Sykk? Sipo Nevalaiselle. T?m? k?ski vieraan istuutua penkille ja lev?ht??; nyt mietittiin juuri, miten hovilaisille voitaisiin kostaa heid?n ilkit?ist??n.
"Sykk?", sanoi Nevalainen, "sin? olet saanut k?rsi? viattomasti v?kivaltaa niilt?, jotka muka ovat kuninkaan k?skynhaltioita n?ill? seuduilla. Kun sinua on aivan syytt?m?sti kiristelty, olisit nyt valmis l?htem??n pois maastamme, v?hint?k??n koettamatta saada kostaa pahantekij?ille. Se ei k?y laatuun. Me olemme miehi?; sen tahdomme kohta n?ytt??. Jos kotiasi palaisit, asiain t?ll? kannalla ollen, luulisivat kaikki, ett? huono on t?m? maa, jossa ei v?kivaltaakaan edes koeteta vastustaa. Ei! Ensin kosto ilkity?ntekij?ille, ja sitten vasta sopii muuta ajatella. Karjalan suuri suku on tottunut oikeuteen, ja h?pe?p? olisi, jos Ruotsin puoleen kuuluva osa siit? saisi k?rsi? enemm?n v?kivaltaa kuin toinen."
"Mutta nyt ei hallitus jouda oikeutta meille jakamaan", pahoitteli Sykk?. "Sill? on t?ysi ty? sodasta."
"Jos ei hallitus jouda, niin tahdomme itse sen tehd?", sanoi Nevalainen.
"Jos voimme", mutisi itsekseen Sykk?, jonka rohkeus ja luottamus oikeuteen ylip??ns? ei ollut kovin suuri.
Ulkoa kuului jalkojen kopinaa, ja sielt? tulivat Turuinen, Karjalainen sek? Samuli Ikonen.
"Jopa viimein Sipokin sai n?hd?, mit? hovilaisilta saa odottaa", huudahti Karjalainen, pitk?nlainen, hyvin liikkuva ja puhelias mies. "Nyt alkavat koko pit?j?n talolliset olla koeteltuja."
"Ja nyt on meid?n vuoromme k?yd? koettelemaan", sanoi Yrj? Sormuinen. "Miehet! vapauttamme on tallattu, ja sit? emme aio suvaita. Yl?s puolustamaan oikeuksiamme!"
"Polttakaamme noiden paholaisten pes? poroksi", huusi Ikonen.
Paksu ja tyynimielinen Turuinen, johon my?s yleinen into alkoi vaikuttaa, lausui vakavasti: "Min? suon noille veronkiskureille niin paljon pahaa kuin ajatella voin. Mutta mik?s on paras keino p??st? pyrint?jens? perille? Mit?s sanotaan liitosta Ven?j?n kanssa?"
"Min? uskon", sanoi Nevalainen, "ett? me ominkin voimin saatamme rangaista hovilaisia, ja siten onkin kunniamme suurempi".
"Min? olen toista mielt?", selitti Yrj? Sormuinen. "Jos tahdomme kostomme t?ydelliseksi, niin on liitto se keino, joka ep?ilem?tt? vie meid?t p??m??r??n. Meid?n hy?kk?yksi?mme voidaan ehk? torjua, sill? Affleck saa sotilaita avukseen, ainakin jonkun satam??r?n, mutta jos me olemme tehneet liiton, niin saamme apua silt? vallalta, joka ymm?rt?v?n arvelun mukaan kuitenkin vihdoin p??see voitolle. Ainoastaan hupsu voi en?? luulla, ett? Ruotsi jaksaa t?ss? kohden pit?? puoliaan Ven?j?? vastaan, jos ei se saa apua muualta; apua taasen ei n?y tulevan."
"Oikein ja hyv?sti lausuttu", sanoi Karjalainen.
"Mutta tuosta liitosta voisi tulla meille haittaa semmoista, jota emme voi aavistaa", arveli Nevalainen. "Ja onkohan aivan oikein ryhty? liittoon is?nmaan vihollisen kanssa?"
H?n oli juuri virkkanut n?m? sanat, kun rovasti Haerkepaeus astui sis??n.
"T?ss? tulee mies, joka voi sinulle selitt?? liiton merkityksen", sanoi Yrj?, jonka silm?t v?l?htiv?t, kun h?n n?ki arvoisan rovastin. Kaikki nousivat paikoiltaan ja kumarsivat kunnioittavasti. Tovin heng?hdetty??n haastoi rovasti:
"Min? sain kuulla, ett? Hovilan miehet taaskin ovat v?kivaltaa k?ytt?neet, ja t?ll? kertaa on se kohdannut miest?, joka arvonsa vuoksi ei voi mitenk??n suvaita, ett? oikeutta n?in poljetaan. Affleck on manannut esiin myrskyn, joka nyt alkaa olla korkeimmillaan. Pielisj?rven rantamaiden asukkaat ovat vuoron j?lkeen saaneet kokea mit? h?vytt?mint?, mit? julminta kohtelua miehelt?, jonka pit?isi kiitt?? kansaa siit?, ett? se nurkumatta uhraa viimeisenkin roponsa huonosti puolustetun