Nurmeksen kapina | Page 9

is?nmaan eduksi. Kristillinen mieliala voi paljon k?rsi?, mutta siet?misell?kin t?ytyy olla rajansa. Jumalan armo on suuri, ja joskin H?n on Suomen kansaa kurittanut sen synneist?, niin on h?n sille my?skin suonut oikeuden el?? vapaudessa eik? orjana. Y?t, p?iv?t olen is?nmaan kurjaa kohtelua ajatellut. Pime? on nykyisyys, valitettavasti n?ytt?? tulevaisuuskin pime?lt?. Meit? uhkaa id?n mahtava kansa. Jos rauhakin solmitaan, niin kohta taas raivoo sota rajoillamme, sill? t?t? makupalaa ei Ven?j? hevill? aio j?tt??. ??rett?m?sti saa kansa n?hd? kurjuutta t?m?n vuoksi; asemamme tekee maamme alituiseksi riitakapulaksi. Ainoa ja turvallisin keino on, niin uskon, ruveta liittoon Ven?j?n kanssa. Joku arvelee: se ei lie oikein tehty; Ven?j?h?n on vihollisemme. Siihen min? vastaan: Oliko Ruotsi yst?v?mme, kun sen miehet, miekka toisessa ja risti toisessa k?dess?, nousivat rannoillemme? Eik? viel? vuosisata ja toista kulunut sen j?lkeen, kun Varsinais-Suomi oli kristitty, ja h?m?l?iset pitiv?t ruotsalaisia verivihollisinaan? Ja karjalaiset viel? pitemm?n aikaa vastustivat heid?n maahansa l?nnest? tunkevaa vihollista, viel?p? tekiv?t liiton novgorodilaisten kanssa, torjuakseen ruotsalaisia maastaan. Olen ihmiskunnan vaiheita tutkistellut ja n?hnyt, ett? yst?vyydest? ei kansojen v?lill? ole puhumista. Se, joka on voimallinen, valloittaa voimattomat tai ainakin pysyy vapaana. Mutta jos kansamme edelleen pysyy niin verrattain harvalukuisena kuin nyt, t?ytyy sen liitty? toiseen, voimallisempaan. T?ss? tulee nyt kysymykseen, jaksaako Ruotsi meit? puoltaa Ven?j?? vastaan. Min? en sit? usko. -- Mutta tuolla liitolla on viel? toinenkin puoli, ja se varmaankin el?hytt?? teit? enemm?n kuin vastamainitut mietteet. Me emme voi toivoa lievityst? kohtaloomme, joskin sota loppuisi, niin kauan kuin Affleck saa el?m?id? n?ill? seuduin. H?n saa milloin tahansa sotav?ke? puolustamaan kruunun tavaraa muka, ja me emme voi h?nen ilkit?it??n est??. Mutta jos Ven?j?lt? k?v?isee t??ll? kolme-, nelj?-, viisisataa miest?, niin t?ytyy Affleckin p?tki? tiehens?. Maksamme mielell?mme t?st? avusta kohtuullisesti; sitten menev?t Ven?j?n miehet takaisin maahansa, ja me el?mme edelleen sen hallituksen alla, joka meit? jaksaa suojella."
Talonpojat olivat tarkkaan kuunnelleet rovastin puhetta. Ei hisaustakaan kuulunut pirtiss?, kun nuo painavat lauseet tulvivat rovastin huulilta. H?nen lopetettuaan nousi Yrj? Sormuinen vastaamaan:
"L?sn?olevien puolesta kiit?n kunnianarvoisaa herra rovastia noista pontevista sanoista, jotka ovat meid?n kunkin mieleen juurtuneet her?tt?m??n uutta toivoa ja elinvoimaa. Me iloitsemme siit?, ett? meid?nkin oikeuksiamme n?in? sorron aikoina valvoo semmoinen mies, jota kaikkien t?ytyy kunnioittaa h?nen tietojensa ja ?lyns? takia."
"Latinalainen sanoo: _Ad communem utilitatem confer, qvantum potes_", virkkoi Haerkepaeus. "Se on suomeksi: Tee mit? voit yleiseksi hy?dyksi."
"T?m? liitto on siit?kin syyst? meille etuisa, ett? kun ven?l?iset tulevat n?ille maille, niin meid?n ei heid?n yst?vin?ns? tarvitse pelj?t? mit??n kostoa", sanoi Karjalainen.
"Ja viel?p? voimme toivoa itsellemme liitosta muitakin etuja", arveli Ikonen.
"Ja min? puolestani", sanoi Sykk?, "pit?isin sen ilahuttavimpana liiton hedelm?n?, jos synnyinmaani ja nykyinen olinpaikkana yhdistett?isiin".
"P??asia on nyt kuitenkin Affleckin poistaminen seuduiltamme", huomautti Sormuinen.
Nevalainen, jonka suusta kukin odotti kuulevansa jotakin, istui ??neti, tirkistellen lattiaan.
"Mit?s lausut, Nevalainen, ehdotuksesta?" kysyi rovasti huomatessaan, ett? yksi ei viel? ollut h?nen puhettaan kiitt?nyt, tiesi jos hyv?ksynytk??n.
Nevalainen nousi penkilt?, loi tarkastelevan silm?yksen l?sn?oleviin ja puhui sitten:
"Arvoisa herra rovasti ja kunnioitetut muut l?sn?olevaiset! Olen kuunnellut teid?n puhettanne, ja ?lyni ja tunteeni ovat joutuneet riitaan. Tunnen syd?meni syvyydess? vastahakoisuutta tuollaiseen liittoon. Pid?n luvattomana keinona, ett? osa kansalaisista tekee liiton vihollisen kanssa, toisen osan t?t? vastustellessa. Mutta min? ymm?rr?n my?s, ett? me omin voimin ja voimattoman hallituksemme avulla emme p??se paremmalle kannalle. Ja t?m? tila on semmoinen, ett? siit? t?ytyy hakea pelastusta. Tuo liitto lienee ainoa keino, jolla voi Affleckin ilkit?it? rangaista. Ainoa toivoni on, ett? se lakkautetaan sitten kun Affleck on karkoitettu. Min? siis yhdyn liittoon, en pelosta, en voiton himosta, vaan ainoastaan oikeuden vaatimuksesta. Kun oikeutta ei saa kotona, t?ytyy sit? etsi? muualta tai ainakin v?likappaleita sen saavuttamiseen."
Kaikki hyv?ksyiv?t ??neen Nevalaisen puheen.
"Herkk?tuntoinen liittolainen on aina luotettava", kuiskasi rovasti Sormuiselle.
"Pyh?n? min? saarnaan kirkossa", sanoi rovasti hetken kuluttua. "Silloin toivon teid?n olevan saapuvilla, sill? t?m? asia tulee kysymykseen."
Kokoontuneet l?htiv?t nyt kukin kotia.
* * * * *
Pyh?n? oli Nurmeksen kirkkoon kokoontunut paljon v?ke? kuulemaan Pielisten rovastia. Huhu oli levinnyt yli seurakunnan, ett? rovasti oli tullut tarjoomaan pelastusta nykyisest? surkeudesta, ja kukin odotti suurella malttamattomuudella virren p??ttymist?. Silloin ilmestyi Haerkepaeus saarnastuoliin. H?n alotti saarnansa hiljaisella ??nell?, puhui onnettomista ajoista ja kansan k?rsimyksist?. Kuinka kauan t?t? onnettomuutta kest?isi, oli aivan ep?tietoista, -- luultavasti niin kauan, kunnes uusi hallitus tulisi Suomelle. Sill? vaikkapa rauhakin tulisi, saisi kuitenkin Affleck tehd? ilkit?it??n niin kauan kuin nykyinen hallitus tuolla meren takana Suomen kohtaloita m??r?isi. -- Rovasti kertoi nyt nuo jo ennen kerrotut valtiolliset ajatuksensa, ja p??t?s oli, ett? nyt oli paras liitty? Ven?j??n.
Saarnan lopuksi luki rovasti, jonka rohkeus ei en?? tiennyt rajoja, rukouksen ven?l?isen hallitsijaperheen puolesta! Sitten h?n lausui valankaavan ja k?ski kaikkien sit? kuunnellen nostaa kaksi sormea taivasta kohden ja vannoa uskollisuutta tsaari Pietarille.
Kirkossaolijoita el?hytti joko kostonhimo Affleckia vastaan tai voitonpyynti, viel?p? rangaistuksenkin pelko, koska niit?, jotka eiv?t vannoisi, uhattiin ven?l?isten kostolla, ja n?in t?m? merkillinen jumalanpalvelus -- josta, ynn? muusta kertomukseemme kuuluvasta, Waasan hovioikeuden arkistossa l?ytyv?t kantakirjat kertovat -- luovutti isoimman osan asujamista n?ill? seuduin laillisen hallituksensa alta.

V
Elsa.
M?en rinteess? kohosi hongikon ymp?r?im?n? Yrj? Sormuisen talo. Se oli suoraan