Nurmeksen kapina | Page 7

henkiherran kasvoja.
N?in olivat nyt kaikki Hovilan veronkantajat l?hteneet Sipoa tervehtim??n, sill? t?t? retke? pidettiin t?rke?n? ja sen p??ttymist? ep?tietoisena. Tavallisesti vain yksi tai kaksi n?ist? veronkantajista oli matkassa -- Affleck itse ei ollut nykyisin Nurmeksessa, h?n oli pari p?iv?? sitten mennyt Kajaaniin ja muistuttanut siit?, ett? kaikki menisiv?t Nevalaisen luo. Jos eiv?t asiat k?visi hyvin, (jota h?n ei silt? tahtonut pelj?t?), asettaisi h?n ne kyll? oikeaan Kajaanista palattuansa.
Kun Nevalainen oli tullut kartanolle, lausui h?nelle Jessenhaus: "Me olemme tulleet luoksesi, Nevalainen, kantamaan sit? lis?veroa, joka kuninkaallisesta k?skyst? nyt tulee Suomesta ker?tt?v?ksi."
"Min? tervehdin teit?", sanoi Sipo. "Niinkuin Bj?rn Finne tiet??, olen min? maksanut veroni; jos nyt uutta vaaditaan, niin olen siihenkin maksuun taipuva, kun saan kuulla ja n?hd? sen kuninkaallisen k?skyn."
"Me tied?mme", lausui Arnkijl, "ett? sin?, Nevalainen, aina olet valmis uhraamaan tavaraasi k?rsiv?n is?nmaan eduksi. Sen vuoksi et nytk??n vastusta t?t? lis?veroa, jota ainoastaan varakkaammat suorittavat. Ajat ovat huonot, mutta kuitenkin totinen is?nmaan yst?v? mielell??n rient?? auttamaan kurjaa Suomenmaata, jonka kohtalo toki piakkoin tulee paremmalle kannalle; sen olemme saaneet luotettavalta taholta kuulla."
"Min? olen tosiaankin is?nmaan yst?v?", sanoi Nevalainen, "ja sen surkea tila surettaa minua enemm?n kuin monta muuta. Olen my?s valmis uhraamaan varoistani is?nmaan alttarille, kun niiden n?en sinne joutuvan. Mutta t?m? veronkanto tuntuu minusta v?h?n kummalliselta. Pyyd?n siis saada n?hd? kuninkaallisen kirjeen."
"Sin? ep?ilet siis rehellisyytt?mme?" murahti Jessenhaus.
"Suokaa anteeksi, ett? olen tullut ep?ilev?ksi", sanoi Sipo, "mutta nykyaikaan kuulee puhuttavan semmoisistakin veronkannoista, jotka kirjoitetaan r?stiin kaksinkertaisina, jos ei maksaja heti voi niit? suorittaa. Mutta se sin??n. Pyyd?n saada n?hd? sen kirjeen."
"Kuule, Sipo Nevalainen", sanoi Jessenhaus ter?v?sti, "t?mm?ist? kohtelua eiv?t kuninkaan k?skynhaltijat ole tottuneet kokemaan h?nen alamaisiltaan. Punnitse sanasi, ennenkuin puhut, ettet j?lest? kadu."
"Min? olen jo aikoja sitten tottunut ajattelemaan mit? puhun", vastasi Nevalainen. "Mutta niin kauan kuin maassa sanotaan oikeutta olevan, saa kukin itse?ns? puoltaa."
"Oikein puhuttu", my?nnytti Bj?rn, jota Nevalaisen arvokas k?yt?s ja puhe suuresti miellyttiv?t, "mutta eih?n t?ss? nyt oikeutta rikotakaan. Sin? maksat, ja me eroamme hyv?ss? sovussa."
"Niinp? selit?t t?t? seikkaa kuin paholainen raamattua", sanoi Sipo naurahtaen ja jatkoi sitten k??ntyen Jessenhausiin: "Jos saan n?hd? kirjeen, jossa veron suuruus on m??r?tty ja kuinka laajasti sit? tulee kantaa, niin suostun maksuun."
"Ja jos meill? se kirje nyt onkin taskussa", sanoi Jessenhaus vihasta v?risten, "ja jos emme katsoisi olevamme velvollisia sit? n?ytt?m??n kaikenmoisille uppiniskaisille ja h?vytt?mille alamaisille: etk?s sitten maksaisi?"
"Koska olette noin avoin puheessanne, niin olen min?kin suora. Min? ymm?rr?n, ett? t?m? vero j??pi omaan taskuunne, koskette voi sit? perustaa laillisesti, ja siin? tapauksessa en aio maksaa", kielt?ysi Sipo.
"Meid?n t?ytyy siis omin luvin peri? saatavamme", lausui Arnkijl.
"Saatavanne!" naurahti Sipo.
"Niin juuri, saatavamme", sanoi Jessenhaus. "Sin? saat n?hd?, ett? tosi on edess?."
Nyt veronkantajat alkoivat astua talon portaita kohden, ik??nkuin menn?ksens? sis??n.
Nevalainen kiiruhti heid?n edelleen, puikahti ?kki? ovesta sis??n ja pani sen s?ppiin. Ry?st?j?t j?iv?t oven taakse seisomaan; heilt? oli p??sy teljetty.
Mutta hovilaiset olivat siksi tottuneet t?mm?isiin kohtauksiin, etteiv?t t?st? ymm?lle tulleet. Bj?rn Finne sieppasi porstuasta kaksi sapilasta, joilla h?n p?nkk?si oven, niin ettei voinut sis?puoleltakaan tulla ulos. Sitten asettuivat Bj?rn Finne ja Arnkijl, kumpikin pistooli k?dess?, kartanolle, ja Jessenhaus riensi ottamaan k?rryist? rautakangen ja siirtyi aitan luo, jonka oven h?n parilla kangeniskulla halkaisi.
H?n vei kaksi k?rryist? tuomaansa s?kki? aittaan, t?ytti ne viljalla ja kantoi ne sitten takaisin.
Pirtin ovea kohden kuului sillaikaa rynt?yksi?, mutta se ei my?d?nnyt. ?kki? kajahti pyssynlaukaus. Nevalainen oli akkunasta ampunut Jessenhausia, juuri kun t?m? asetti s?kin k?rryihin. Luoti suhahti veronkantajan korvan juuritse tallin sein??n.
Veronkantajat kiiruhtivat nyt pois, koska odottivat toistakin laukausta. He olivat jo ehtineet kujan suuhun, kun Nevalainen l?i akkunan rikki ja hy?kk?si pihalle. Viha oli h?nen muotonsa muuttanut oudoksi. Tuuli heilutteli h?nen hiuksiaan ymp?ri ohimoita, joissa pullistuneet suonet n?yttiv?t, mik? kiihoitus nyt teki luonteeltaan rauhallisen talonpojan aivan raivostuneeksi. H?n kohotti oikean k?tens? rosvoja kohden ja uhkasi k?hisev?ll? ??nell?: "Vuoroin vieraissa k?yd??n! Viel? tulee sekin aika, jolloin ette soisi tehneenne n?in."

IV
Rovasti jatkaa tointaan.
Kohta sen j?lkeen kun hovilaiset olivat k?yneet ry?st?retkell??n Nevalaisen luona, levisi siit? huhu kulovalkean nopeudella ymp?ri seurakuntaa. Itsekukin aavisti, ett? Nevalainen ei tuota v?kivaltaa antaisi anteeksi ja varmaankin tuntuvalla tavalla koettaisi kostaa hovilaisille.
Ehtoopuolella samana p?iv?n?, jona ry?st? oli tapahtunut, tuli Sormuinen k?ym??n Nevalaisen luona. N?m? kaksi miest? eiv?t viime aikoina olleet el?neet aivan sovussa. Edellisen raju luonne ja vallanhalu oli j?lkim?iselle varsin vastenmielinen. Olipa heid?n v?lill?ns? puoli vuotta takaperin ilmi torakin syntynyt; useat kyl?l?iset olivat olleet l?sn? ja pit?neet kuka Nevalaisen, kuka Sormuisen puolta. Mutta vastoink?yminen yhdist?? enemm?nkin eroavaisia luonteita kuin yll?mainitut, ja niin k?vi nytkin. Yhteinen vihollinen on v?list? parempi liitt?j? kuin pintapuolinen sovinto. N?in arveli itsekseen Sormuinen, suunnatessaan askeleensa Nevalaisen taloon, eik? h?n erehtynytk??n k?sityksess??n.
P?iv? oli Sipolta kulunut hitaasti. H?n oli miettinyt montakin keinoa, miten kostaa hovilaisille, ja vihdoin tullut siihen p??t?kseen, ett? yleinen rynn?kk? Hovilaan oli sopivin. V?kivalta oli v?kivaltaa vastaan asetettava. T?mm?isen rynn?k?n voi eritt?inkin nyt toivoa onnistuvan, kun majuri itse, joka oli tunnettu kelpo p??llik?ksi, oli Kajaanissa. Kun Hovila oli valloitettu, jakaisi talonpoikaisjoukko kesken??n ne tavarat, jotka sinne olivat kootut, ja t?ten kukin saisi osaksi omansa