Nurmeksen kapina | Page 6

rannalla liitelev?? lintua niin kauan ja niin et??lle kuin sit? eroittaa voi. Kun se vihdoin katosi n?kyvist?, huokasi Nevalainen, koska h?nen mielikuvituksensa, jossa t?m?n linnun liiteleminen her?tti ajatuksen vapaudesta ja rajattomuudesta, n?in ehk?istiin lennossaan.
Nevalaisen vaimo, Katri, oli miest??n kuutta vuotta nuorempi. H?n oli eritt?in tasainen luonnostaan, aivan kuin luotu tyyneydell??n siloittamaan Sipolle el?m?n vaivaloista, ep?tasaista tiet?. Sipo hyvin tunsi t?m?n ja piti vaimoaan suuressa arvossa. Katri oli nuoruudessaan ollut kaunotar, ja viel? nytkin kangasti tuo nuoruuden vieh?tt?v? kukoistus h?nen muodossaan, niinkuin iltarusko suloisesti, vaikkapa heikommalla hohteella, valaisee y?n helmoihin vaipuvia maisemia. Nelj? lasta oli t?ll? onnellisella pariskunnalla ollut, joista lukijalle jo tuttu Juhana oli nuorin ja paraiten tuli ?itiins?. T?t?k?s vanhemmat hellin silmin katselivat! Jo useat kerrat oli ollut kysymyksen? l?hett?? Juhanalle sana tulla sed?n luota kotiaan. -- Juhanan kaksi vanhempaa sisarta olivat kuolleet jo lapsuudessaan. Veli oli sepp?n? Rautalammilla.
* * * * *
Oli ihana syyskuun aamu. Rasvatyynen? loisti Pielisj?rven pinta auringon valossa. Portaillaan seisoi avop?in Sipo Nevalainen ja hengitti mielihyv?ll? raikasta aamuilmaa. H?n oli juuri neuvonut muutamaa renki??n t?ist?, jotka olivat teht?v?t pellolla. Hetken seisottuaan portailla meni Sipo sis?lle. Katri tuli h?nt? vastaan. He k?viv?t pirtin takana olevaan kamariin eineelle.
"Olen t?n??n onnellisempi kuin pitk??n aikaan", haastoi Sipo. "Tuntuupa niinkuin huolet olisivat unohtaneet Nevalaisen olevan olemassa."
"Rakas Siponi", lausui Katri, "kuinka iloitsenkaan siit?, ett? olet n?in tyytyv?inen! Suokoon Luoja, ett? t?t? onnellisuutta kest?isi pitk?n aikaa."
"Niin, toivotaan", lausui Nevalainen. "Ajat ovat tosin rauhattomat, mutta maltilla ja viisaudella voi paljosta pahasta p??st?."
"Arvatenkin", sanoi Katri; "viisaudellasi olet saanut aikaan sen, ett? hovilaiset eiv?t viel? sanottavasti ole meit? ahdistaneet. Tuskin onkaan ket??n muuta, joka ei valita v?kivaltaa luonansa tapahtuneen."
"He ovat ehk? itse syyp??t siihen", arveli Nevalainen.
"Mink?p? v?kivallalle tekee?" lausui Katri.
"V?kivaltaa ei pit?isi tarvita k?rsi?, jos ei tahdo", sanoi Sipo painavasti. "Hovilaiset ymm?rt?v?t sen, ett? min? en semmoista k?rsisi, ja siin? lienee salaisuus, miksi he eiv?t minua h?iritse."
"Mutta, hyv? Sipo, varuillaan saa kuitenkin olla", pelk?ili Katri. "Olen kuullut huhuja, ett? he aikovat k?yd? t??ll?, kopean Nevalaisen luona."
"?l? pelk??, Katriseni. He eiv?t Sipo Nevalaista suututa", vakuutti Sipo.
"Mit?s ne pedot eiv?t uskalla?" virkkoi Katri. "Tikalta ja Syk?lt? ovat eilen vieneet lehm?n kummaltakin ja ly?neet Syk?n vaimoa otsaan seip??ll?, kun h?n koetti heit? est??."
"T?m? on h?pe?llist?", sanoi Sipo, ja h?nen otsalleen ilmaantui hetkeksi tuo uhkaava pilvi. "?lk??t nurmeslaisia liioin ?rsytelk?! Kohta l?henee koston hetki."
Juuri viime sanat lausuttuaan h?n kuuli pirtin oven aukenevan. H?n astui kamarista pirttiin ja n?ki Horman Mallan.
"Jumalan rauha", tervehti Malla, viekkaasti vilhuen yhdell? silm?ll??n. "Olen tullut luoksesi selitt?m??n tuon id?ss? loistavan t?hden merkityst?."
"Noita-raukka", lausui Sipo, "k?y muita pimitt?m?ss?. Min? en halua selityst?si kuunnella."
"Sipo Nevalainen", vakuutti noita, ojentaen kuivettunutta ruumistaan eteenp?in, "Horman Malla ei tyhji? l?rp?ttele. Id?ss? kasvaa uusi valta, niinkuin tuo t?hti kaunis ja voimakas. Siit? sukeutuu meid?n valtamme."
"Tulevaisuus on meille tuntematon", sanoi Sipo. "Kaikkivaltias sen m??r??pi, vaan eiv?t semmoiset, jotka p??si?isaattona vuokraavat itsens? paholaiselle."
"Mutta minulle on tulevaisuus tunnettu", huudahti noita. "Ennenkuin p?iv? on laskenut, olet sin?, Sipo, onneton mies, ellet tahdo kuulla ehdotustani -- ruveta liittoon Ven?j?n kanssa; siten voit pelastua onnettomuudesta."
"Min? ajattelen viel? samoin kuin ?sken", lausui Nevalainen. "Mene muiden luo etujasi tarjoomaan."
"Anna kuitenkin edes ropo k?yh?lle akalle", pyysi noita.
"Nyt en siihenk??n suostu, ehk? vasta", ep?si Sipo k?rtyis?sti.
"Ylpe? Nevalainen, muista! Ropoa et antanut k?yh?lle akalle. Saatpa viel? enemm?nkin antaa niille, jotka eiv?t apuasi tarvitse. Hahhahhaa! Malla tuntee tulevaisuudenkin, sen kohta saat n?hd?."
Noita meni. H?nen ilke? naurunsa soi pitk?n aikaa Sipon korvissa. Mutta vihdoin tuli h?n taas entiselleen ja alkoi levollisesti Katrin kanssa puhella Juhanasta. T?m? aine oli Katrille kaikista mieluisin, ja kohta olivat vanhukset yht? onnellisia kuin ennen Mallan tuloa.
P?iv? oli jo puolissa, kun Katri kujalle katsastaen lausui Sipolle: "Kas, ket? tuolla tulee? Kahdet k?rryt. Nyt ajavat hilasta sis??n. Kiilt?v?t napit yhdell? miehell? takissa! Jumala armahtakoon, hovilaisiahan nuo ovat!"
Katri oli s?ik?hdyksest? mennyt kalpeaksi. Sipo lohdutti h?nt? tyvenesti, sanoen ettei mik??n vaara nyt uhannut, ja astui sitte tulijoita vastaanottamaan kartanolle.
T?nne oli saapunut kolme miest?. Kiilt?v?nappinen oli majurin l?hin uskottu, Pietari Jessenhaus, jota talonpojat nimittiv?t J?stihanskaksi. H?n oli lyhyt, laiha mies, jonka muodossa kuvastui rautainen lujuus. Harvat hiukset peittiv?t sivulta h?nen kaljua p??t??n; nen? oli iso, silm?t harmaat ja ter?v?t. Jessenhaus oli Nevalaisen kanssa samanik?inen.
Toinen tulleista oli Bj?rn Finne, entinen P?hkin?linnan nimismies. Finne oli punaverinen, punapartainen, roteva ja lihava mies, lystik?s puheissaan ja tavoissaan; ylitse kaikkea maan p??ll? h?n rakasti ryyppyj?, jos ne n?et eiv?t olleet aivan mietoja. Viinap?iss??n teki h?n usein h?iri?t? veronkannossa, ja Jessenhaus harvoin uskalsi antaa Bj?rnin yksikseen ryhty? virkatoimiin. Muutoin oli Bj?rn hyv?syd?minen, ja nurmeslaiset surkuttelivat, ett? niin siivo mies oli niin ilke??n palvelukseen joutunut. Bj?rnin siivous oli luonnollisesti kuitenkin vain suhteellista.
Kolmas tulijoista oli hoikka, pitk? mies, rahvaalle kaikista hovilaisista vastenmielisin, sill? h?n peijasi yleis?? konnankoukuilla ja kavaluudella. H?n ja ankara Jessenhaus olivat yhdess? vastine Affleckille, joka itseens? yhdisti kummankin palvelijansa p??-omituisuudet. T?m? kolmas -- henkiherra Rietrikki Arnkijl -- oli jo harmaap?inen, vaikka h?n vasta oli puolen vuosisataa el?nyt. H?nen silm?ns? olivat isonlaiset ja kellert?v?t, nen? punottava. Hieno, harmahtava parta ymp?r?i arvoisan