Minkä mitäkin Tyrolista | Page 8

hakee vaistomaisesti jotakin yksitoikkoisuutta, voidakseen lev?ht??. Mutta turhaan se sit? hakee; mihin vain k??ntyy, kaikkialla on jotakin, josta sen t?ytyy v?kisinkin iloita.
* * * * *
Mutta asemakello soipi ja min? kiiruhdan junaan. Se on nyt oikea juna oikeine vetureineen ja vaunuineen. Ja rata on oikea rautatie, se tietysti erotuksena, ett? kiskojen v?liss? on kolmas kisko, hammaskisko, johon veturin hammaspy?r? tarrautuu kiinni ja jytyytt?? junaa yl?s.
Vaikkei matka yl?s alpeille tuommoisessa ajopeliss? olekaan saman arvoinen kuin jos sen tekisi jalkaisin, niin tekee sen nyt sent??n siin?kin ennemmin kuin on kokonaan tekem?tt?. Joskaan t?ss? ei saa sit? tyydytyst?, mink? vastuksien omin voimin voittaminen tuottaa, niin voihan kuitenkin tuntea tyytyv?isyytt? ja oikeutettua ylpeytt? siit? voitosta, mink? ihmisnero on saavuttanut l?htiess??n valloittamaan luontoa sen vahvimmissa varustuksissa.
Ja kyll? se on ollutkin ankaraa valloitusta t?m?n vuorilinnan valloitus. Joka askeleella n?kee, miten taistelu on tapahtunut.
Ensin ovat vakoilijat, sopivan ratasuunnan tutkijat, l?hteneet liikkeelle. Ne ovat kierrelleet vuorien rinteit?, mitelleet v?limatkoja kukkulalta toiselle, suunnitelleet siltoja kuilujen yli, joiden pohjassa ?k?inen vuoripuro hampaitaan irvist??, laskeneet nousuja, lohkoneet ajatuksissaan kallioiden kielekkeit?, joista ei muuten p??se ohi, ja puskeneet vuoren sein?n l?pi, josta ei olisi p??ssyt yli eik? ymp?ri. Vihdoin he ovat saapuneet sinne, miss? lumi suurimman osan vuotta peitt?? nietoksiinsa vuoren ylimm?n harjan, ja siell? on tullut seisaus, ja siit? on t?ytynyt k??nty? takaisin, keskikes?? odottamaan. Keskikes? tuli, lumi suli ja tiukkia koukeroita tehden saivat he linjan suunnatuksi sinne, mihin oli tarkoituksensa p??st?. Heid?n j?ljest??n tuli varsinainen sotav?ki ja alkoi valloitusty?ns?. Osan ty?st? suoritti jalkav?ki: lapiomiehet, kirvesmiehet, k?sin poraajat, ja tasoittivat tiet? mink? voivat. Insin??ri-osasto rakensi sillat, tykist? lohkoi kalliot, puhkoi tunnelit, ja viimein saapui ratsuv?ki h?yryhevon sel?ss? voittoa t?ydent?m??n, kisko kiskolta karkoittaen voitetun vuorenv?en yh? edemm?, yh? ylemm?. Mutta vaikka voitto on saavutettu, on ty? suuri yh? viel?kin sit? yll?pit?ess?. Sill? ei ole antautunut vuoren ukko, ei rakentanut rauhaa, vaan aina uhkaa se maanvierem?ll?, vesitulvalla ja lumivy?ryll?, ja aina t?ytyy olla s??nn?llinen vartiojoukko valloitettuja asemia puolustamassa.
Tuon tuostakin niit? n?kee radan varrella, rotevia, tarmokkaita miehi? sit? tukemassa ja kuntoon panemassa, poistamassa radalta kaatuneita puita ja lunta luomassa niilt? paikoin, minne sit? on pyrytt?nyt.
* * * * *
Me l?hdimme hiljaa nytkytellen Glionin asemalta liikkeelle. Mit? tuolla matkalla nyt n?in? Ensin siell? oli ollut tuolla alhaalla l?mmin, miltei tukehduttavan kuuma j?rvenrantalaakso, jossa ihmiset k?yskenteliv?t keveiss? kes?puvuissaan, jossa kev??n tuoksuvia kukkasia kaduilla myyskenneltiin ja jossa viinik?ynn?kset rehoittivat rinteill?. Se oli etel?n kes?? Glionissa, johon vipurata p??ttyi ja josta t?m? hammasrautatie alkoi, oli jo viile?mp??, mutta kasvullisuus oli siell?kin etel?mainen ja puut ?ulkomaalaisia?. Viinik?ynn?kset eiv?t en?? viihtyneet, mutta puutarha- ja hedelm?viljelys oli viel? voimassa. Jonkin nelj?nnestunnin noustua harvenivat ja pieneniv?t puutarhat ja etel?n puut, siell? t??ll? vain jonkin talon edustalla oli omena- ja kirsimarjapuita. Oltiin arviolta noin Keski-Euroopassa. Kuljettiin hetki, kuljettiin kaksi, niin jopa hetken? kolmantena--oli tultu It?meren yli. Terve Suomi, oi terve Pohjola!--siin?h?n on koivu, tuossa pet?j?, t?ss? kuusi! Pohjolan kes? ihanimmassa kukoistuksessaan, oikea suomalainen lehto, lehdon takana havupuita kasvava vuoren rinne, ja lehdon ja hongikon v?lisess? pikku laaksossa kukkiva niitty, jonka reunaa juna kulkee! Ihan niin kotoista kaikki, ett? tekisi mieli huutamaan: ?hoi, Matti!? tuolle talonpojalle, joka reppu sel?ss? astelee radan vieress? kulkevaa polkua johonkin vuorimajaansa. Syd?nmaassa ollaan, asutut maat ovat j??neet j?ljellep?in, siell? t??ll? vain pilkoittaa jokin karjakartano, joka n?ytt?? autiolta, kun lehm?t eiv?t viel? n?in kes?n alussa ole ehtineet t?nne yl?s.
Suomesta on lyhyt tie Lappiin, ja nyt ollaan Lapissa. Puut ovat pienenemist??n pienenneet, koivut ovat muuttuneet vaivaiskoivuiksi, kuuset kurjiksi taimiksi, hongikko kanervikoksi. Vihreys on poissa, maa on ruskeaa ja likaista ja vesiper?ist?. Totta tosiaan--siin? on suo, suon reunassa karuja kallioita ja kallioiden v?liss? n?kyy ensimm?inen sulamaton, vett? itkev? lumikinos. Kuta ylemm? tullaan, sit? autiommaksi ja kolkommaksi k?y maisema, ja viimein ollaan keskell? nietoksia. On siis tultu v?h?n p??lle tunnissa l?pi koko Euroopan, V?limeren rannalta--Inariin. On kuin mielikuvituksen siivill? lennetty ja n?hty ja tunnettu kuin lyhennysotteissa kaikki eri vivahdukset, joita luonto ja ilmanala voi tarjota puolen maapallon puoliskon poikki kuljettaessa. Ja kun pys?hdyt??n pienelle asemalle hankien keskeen, niin on vaikea uskoa aistimiensa todistusta siit?, ett? t?m? kaikki ei kuitenkaan ole unta.
On tultu alppikirkon harjalle ja siihen hetkeksi pys?hdytty. J?ljell? tuolla alhaalla on huimaavan pitk?, jyrkk? kattorinne, joka n?ytt?? viev?n suoraan Geneven j?rveen,--kaikki ep?tasaisuudet sulavat yhdeksi viett?v?ksi lakeudeksi,--ja edess? on viel? vaikein taival yl?s kirkontorniin, vuoritemppelin n?k?torniin.
Kolkko on kulku sinne. Niin pian kuin asemalta l?hdet??n liikkeelle, peitt?v?t vuoret n?k?alan alasp?in. Kaiken maailman kauneus on kadonnut ja meit? ymp?r?i aavemainen, synkk?, peloittava vuoriston luonto. P?iv? kyll? paistaa l?mpim?sti, mutta kohta, kun joudutaan varjoon tai pist?yt??n tunneliin, k?y v?risytt?v? kylmyys l?pi koko ruumiin. Tunnelit ovat tehdyt milloin vuoreen, milloin l?pi lumikinoksien. Ei n?y muuta kuin lunta ja paljaita, ruskean harmaita, keilamaisia vuorten huippuja. Luonto on t??ll? samanlaista kuin se samaan aikaan vuodesta on valokuvista p??tt?en--Huippuvuorilla. On sivuutettu Lappi ja Taka-Lappikin ja ollaan keskell? J??merta.
Ja kuitenkin, kuitenkin--ollaan keskell? sivistynytt? maailmaa. Sill? lumitunnelin puhkaistuaan ja viimeisen ponnistuksen tehty??n pys?htyy juna hotellin edustalle, joka on ainakin yht? suuri ja