Minkä mitäkin Tyrolista | Page 7

ennen lasna ollessa ik?v?it pilven longalle istumaan. Kuta kauemmin sinne katsot, sit? enemm?n unohtuu ymp?rist?, ja sen ihanuus ja kaiho t?ytt?? rinnan.
Painu mieleeni _valo_kuva korkeuksien maasta. Mahtanen aina sinne ik?v?id?, enk? koskaan sinne ik?v?im?st? lakata.

YL?S ALPEILLE.
Vastustamattomalla voimalla vetiv?t puoleensa alppien lumihuiput.
Milt?h?n mahtaisi tuo maailma l?helt? n?ytt??, voittaisikohan se vai kadottaisi? ajattelin. Kun olisi aikaa enemm?n, voisihan sinne yritt??! Kiipeisin niin kauas kuin p??sisin rinteit? my?ten, mets?in l?pi, kapuaisin kallioita ja paarustaisin loput lumessa. Kun ei tullut otetuksi suksia mukaan Suomesta l?htiess?!...
Mutta kun n?ist? mielihaluistani otin puhuakseni, sain kuulla, etten lumirajalle tullakseni tarvitsisi k?ytt?? en jalkojani, en suksia enk? isosti aikaakaan. Sinne p??see--rautatiet?!
Oikeastaan minun kai olisi pit?nyt ihastua siit? uutisesta, mutta kuinka olikaan, otin min? tiedon vastaan jotenkin v?linpit?m?tt?m?sti. Aippien lumirajalle nouseminen oli minusta aina ollut kuin vertauskuva pyrkimisest? ihanteita kohti, jossa pyrkimisess? emme voi luottaa muuhun kuin omiin voimiimme. Kiivetess? jyrkki? rinteit?, kulkiessa kaitaisia vuoripolkuja, joiden kahden puolen py?rrytt?v?t kuilut uhkaavat kuolemalla, t?ytyy tiet??, mihin jalkansa asettaa, ei saa horjahtaa, ei kupeelleen katsahtaa, ei taakseen silm?t? ... ainoa apu, mik? on tarjona heikkouden hetkin?, on jonkun kokeneen kuljettajan ojennettu k?si ja h?nen varoittava tai kehoittava huutonsa. Se on kuin kristityn vaellusta kaitaista tiet?...
Ja nyt sinne ajetaankin rautatiet?, niinkuin mit? muuta maailman leve?? tiet? tahansa.
Mutta olkoon menneeksi! ajattelin. Samahan tuo lienee, miten perille tullaan, kunhan kerran tullaan... Kerrotaanhan miehist?, jotka ovat tulisissa vaunuissa ajaneet ylemm?ksikin...
Kulki siit? Clarensin hotellin oven editse s?hk?raitiovaunu, heilautin hattuani, vaunut pys?htyiv?t, ja hypp?sin sis??n.
* * * * *
Territet'in pieness? kaupunkikyl?ss? Genevej?rven rannalla on rautatieasema niinkuin muutkin asemat. Siell? istutaan odotussalissa, ostetaan piletit, punnitaan tavarat ja astutaan vaunuihin. Vaunut ovat jotakuinkin avonaisten raitiovaunujen kaltaiset, se erotuksena vain, ett? lattia on viett?v? tien kaltevuuden mukaan. Tie on tavallinen rautatie kiskoineen, se vain eroa, ett? kiskot kohoavat vuoren rinnett? melkein kohtisuoraan yl?sp?in. Ja onhan muutakin eroa. T?m? rautatie tai oikeastaan nostokone ei kulje h?yryn voimalla, mutta kyll? veden.
Kun meid?n vaunumme t??ll? alhaalla alkaa nousta yl?sp?in, niin n?kyy tuolta korkeudesta radan p??st? l?htev?n samanlainen alas. Puoliv?liss? rataa on vaihde ja sivuuttavat junat toisensa siin? niinkuin ainakin. Kun toinen on joutunut yl?s, niin on toinen alhaalla ja p?invastoin. Kummankin vaunun alla on s?ili?, joka ylh??ll? lasketaan vett? t?yteen, samalla kuin alhaalla oleva tyhjennet??n. Vesi painaa ylh??ll? olevan alas ja nostaa alhaalla olevan yl?s, ja otetaan vett? aina sen mukaan s?ili??n, miten monta matkustajaa on. Painoa pannaan ylh??ll? olevaan vain sen verran, ett? se hiljaista ja sopivata vauhtia liukuu alasp?in. Junat yhdist?? toisiinsa paksu rautak?ysi, joka yl?p??ss? kiert?? vahvan rullan ymp?ri. Se on siis jonkinlaista ?vinttaamista?. Liikkeen j?rjest?mist? varten sek? my?skin nuoran katkeamisen varalta on vaunuissa jarrulaitos.
Keksint? on siis hyvin yksinkertainen ja turvallinen, eik? siin? kuulu koskaan mit??n tapaturmia tapahtuneen. Mutta en voi kielt??, ettei minua ensikertalaisena kuitenkin hiukan peloittanut.
V?h?n siin? sent??n on aikaa henke??n ajatella katsellessa sit? omituista n?ky?, joka aukenee eteen. Ensin j?? tuo pikku kaupunki huoneineen, kattoineen ja kirkontorneineen jalkojen alle. Sitten kohotaan jyrkk?? vihre?? rinnett? toiseen vuoren penkereell? olevaan kyl??n, joka sekin j?? pian alle; sen j?lkeen on mets??, on taas niitty? ja kukkaiskentti?, on taas kyl? huviloineen, kuljetaan poikki tien, joka mutkittelee loivissa poimuissa kilometritt?in vuoren rinnett?--ja yh? avartuu n?k?ala j?rvelle ja sen rantakaistaleella olevien kylien ja kaupunkien yli. Pit?? katsella sit?, mit? n?kee, ihastus t?ytt?? rinnan, yh? raitistuva ilma avartaa keuhkoja,--ja samalla ei kuitenkaan l?hde mielest? pieni arkuus ja pelko ... kunhan ei vain laitokset s?rkyisi ja katkeaisi k?ydet ja me menn? huristettaisi my?t?m?ke? murskaksi sen alle... Se on omituinen sekava tunne, jolla on oma vieh?tyksens?.
Tunnustaa t?ytyy kuitenkin, ett? p??see helpotuksen huokaus rinnasta, kun ollaan viputien p??ss? ja pys?hdyt??n ensimm?iselle asemalle. Se on kovin omituinen asema, rakennettu kuin p??skyn pes? r?yst??n reunaan. Se on kokonaisen pikkukaupungin Glionin asema, jossa on vastassa hotellien ajopelej? niit? varten, jotka tahtovat t?nne pys?hty?. Suuri osa matkustajista j??kin Glioniin. Me emme kuitenkaan sit? tee, sill? matka yl?s vuoristoon on vasta alulla. Jos ajattelemme vuorta suureksi kirkoksi, niin olemme saapuneet vasta sen r?yst??lle, ja kun meid?n on aikomus kiivet? ei ainoastaan harjalle, vaan sen tornin huippuunkin, niin on viel? suurin osa matkasta edess?.
Odottaessani junan l?ht?? ?ain' yl?s m?kihin? k?yn Glionin kaupunkia katselemaan. L?yd?n siell? jyrk?n kuilunreunaa mutkittelevan kadun varrelta pienoisen ravintolan, istuudun sen edustalle tehtyyn lehtimajaan, tilaan viini? ja iloitsen olemisestani. Se on vasta ?Alppila? se! Eih?n olla viel? eritt?in ylh??ll?, takana tuolla on vuoren rinnett? viel? kilometritt?in yl?sp?in. Mutta jo n?kyy t?st?kin maailmaa tarpeeksi, n?kyy melkein koko Genevej?rvi tyynine pintoineen, jota laivat kynt?v?t, mutta n?ytt?v?t kynt?v?n niin hiljaa, ett? tuskin liikkuvat; n?kyy ?skeiset kaupungit, mutta huoneet ovat jo kuin pieni? m?kk?si?; n?kyy tuossa aivan edess? syv? laakson halkeama, jonka reunat ovat viljellyt kaikkialla, miss? viljelij? vain on voinut saada jalansijaa; n?kyy laakson toisella puolella viinimaita ja niiden keskell? kyli? tai linnoja ja edemp?n? aaltoileva vuoristo yh? yleten, kunnes viimein kaiken sen takana on lumihuipusto. Se nyt on yksi maailman ihanimpia ja suurenmoisimpia n?k?aloja, niin vaikuttava ja voimakas, ett? silm? miltei uupuu ja