Minkä mitäkin Tyrolista | Page 9

komea kuin Seurahuoneen talo Helsingiss?.
Suurin osa matkustajista rient?? hotelliin, mutta minulla ei ole siihen aikaa. N?en tornin huipun muutamia satoja askelia ylemp?n? hotellista. Sinne vie loivaa rinnett? kohoava, paikoitellen lumen peitt?m? mutkitteleva polku, ja muutamain minuuttien kuluttua seison viisituhatta jalkaa meren pintaa ylemp?n?, vuoren kukkulalla, Rocher de Naye'n huipulla, keskell? alppimaisemaa, ikuisen lumen ymp?r?imien vuorenhuippujen keskell?...
Kerron toiste, milt? n?ytt?? maisema ikuisten lumien--jos sinne joskus omin voimin nousen.

MINK? MIT?KIN TYROLISTA
(1903)

TULO TYROLIIN.
Oli ihana se tunne, mik? valtasi mielen, kun painostavat poutapilvet taivaanrannalla alkoivat muuttua lumivuoriksi. Kun on k?rsinyt kuumuudesta K??penhaminassa, Berliiniss? ja M��ncheniss? ja silm? saanut monenkertaisen kyll?ns? i?nikuisista tasangoista sek? kaupungeissa ett? maalla, niin ei ainoastaan huoahda helpotuksesta, mutta huudahtaa siit?, kun j?? ja lumi, ja viel? _etel?st?_ p?in, vilkuttavat silm??. Se on sit? suloisempaa, kun on m??r? pys?hytt?? matka jonkin lumivuoren juurelle ja siell? viett?? kes?. Jos ne jo n?in kauaksi penikulman p??h?n lietsovat viileytt? mieleen ja rauhaa rintaan, niin mit? sitten mahtavatkaan tehd? l?hemp?n? ja kes?n kuumimmillaan ollessa! Siin? suhteessa--ja monessa muussakin--on kaikki toteutunut yli toiveidenkin, sill? t?t? kirjoittaessa sataa lunta tuolla puoli kilometri? ylemp?n? ja t??ll? laaksossa on viikon p?iv?t ollut l?mmint? tuskin kymment? astetta.
Mutta miss? nyt ollaan?
On suuri valtatie, ikivanha esihistoriallinen ajotie ja nykyaikainen rautatie sen rinnalla, joka Tonavan haarajoen Innin laaksoa my?ten pyrkii Italiaan niin pitk?lle kuin p??see ja sitten sen loputtua Brennersolan l?pi jatkaa matkaansa vuorien yli. Innlaaksosta, joka kuta ylemm? tullaan sit? vuolaampana virtaa yh? korkeampien vuorien v?liss?, haarautuu pieni? ?innej??, sek? laaksoja ett? jokia, kuin ruotia kalan selk?rangasta. Ne laaksot menev?t aina alppien juurelle saakka, ja yht? semmoista laaksoa my?ten, Tsillerlaaksoa, mekin l?ysimme tiemme sinne, miss? nyt olimme.
T?nne meid?n laaksoomme tuopi oikein rautatie, joka eroaa isolta valtakuntain v?liselt? radalta Jenbachin asemalla, muutama tunti ennen Insbruckia, Tyrolin p??kaupunkia.
Sit? siev??, siisti?, herttaista, kapearaiteista pikku rautatiet?! Ollapa meill? Suomessa jossakin semmoinen kes?asukkaita varten rakennettu, esim. rantaradalta jonnekin Porkkalaan--tulee viel? selvi?m??n, miksi juuri merenrantaa tuli ajatelleeksi. Se on aivan uusi, avattu liikkeelle muutama vuosi sitten, ja kiilt?? puhtauttaan ja nuoruuttaan. Vaunujen sein?t ovat lasista, niin ett? niist? kurkistelemattakin n?kee ymp?rilleen, vauhti on hidasta, pys?hdykset pikku asemilla pitk?t kuin Porvoon radalla--mutta mik? ero muuten! mik? ero!--niin ett? silm? ehtii sulattaa sen, mink? se saa. Kun on pikajunan ahtaudessa kiit?nyt ja keikkunut kuin viimeist? p?iv??ns? kohden, tuntuu sanomattoman suloiselta istua t?ss? viel? hengiss? ja nauttia uudelleen el?m?st? ja sen antimista. Menk??n maailma menojaan, ja jumalankiitos, ett? olen p??ssyt sen jaloista pois!
On ihanaa astua jossakin siell? kotona pois jyskytt?v?st? h?yrypurresta noutamaan tulleeseen venheeseen ja soudella jotakin pitk?? lahdenpoukamaa kohden niittyisten rantain v?liss?. On yht? ihanaa t?m?kin taival. Liek? miss??n maailmassa paikkaa, joka olisi niin vieh?tt?v? ja rauhoittava kuin t?mm?inen viheri? vuorilaakso. Hajalle pyrkiv??n ja rikki revittyyn mieleen se vaikuttaa aivan ihmeellisen rauhoittavasti ja rajoittavasti, ja helposti voipi k?sitt??, miksi kaikki maailma t?mm?isiin paikkoihin pyrkii. Laakso on kauttaaltaan niitty?, siell? t??ll? on siihen jotakin kylvetty, viljaakin. Ruis siin? parhaallaan hedelm?i, ohra tekee t?hk??. Ruolla olevan tai juuri ik??n niitetyn hein?n tuoksu, tuon mehev?n alppihein?n, joka tuoksuu viel? voiksi ja juustoksi muuttuneenakin, t?ytt?? ilman. Siell? t??ll? on jollakin karummalla paikalla, minne joki on ty?nt?nyt hiekkaa tai sullonut kivi?, lehto, lepp?-, tuomi-, pihlaja- tai kirsikkalehto, toisaalla kasvaa kuusia. Vainioiden keskelt? paistaa v?h?n v?li? pienoisen sini- tai vihre?kattoisen kirkon valkea torni, sen ymp?rill? on hedelm?puiden piiritt?m? kyl? ruskeine, puisine huoneineen ja tuolla t??ll? jokin uudempaan tyyliin rakennettu hotelli.
Mets? on meill? aina niittymaiseman kehys, ja niin on t??ll?kin. Mutta kun mets? meill? tavallisesti peittyy puittensa taakse, n?kyy se t??ll? kaikessa laajuudessaan ja suuruudessaan jyrk?n vuoren rinteell?. Miss? rinne on jyrkin, siell? on mets?kin synkin; miss? taas loivempi, siell? on mets?n keskess? pieni? peltoja ja niittyj? m?kkien ymp?rill?, syd?nmaan m?kkien, jotka n?ytt?v?t k?yv?n yh? v?h?isemmiksi ja k?yhemmiksi, kuta ylemp?n? ovat, kunnes niit? lopulta ei ole niit?k??n en?? tuolla, miss? er?maa, koskematon kivikorpi alkaa lumen ja kasvullisuuden rajalla. Sill? _siin?_ se nyt on lumi, viile? silm?lle n?hd?, viile? keuhkojen hengitt??, jatkona taivaasta, jonka hattaroista sen tuskin erottaa, jossa se ik??nkuin riippuu kiinni, n?kym?tt?m?n voiman avulla ik??nkuin kannattaen t?t? laaksoa, joka on sielt? laskettuna alas ihmisten hetkelliseksi iloksi.
No niin, vaikkei t?m? nyt olisikaan taivaallinen puutarha, niin saanen sit? kuitenkin sanoa ?maalliseksi paratiisiksi?. Ja siksi min? sit? tahtoisin kutsua etup??ss? sen t?hden, ett? se niin paljon muistuttaa Pohjoismaita, Suomea.
Ja siin? se on sen suurin vieh?tys. Sill?--en tied?, uskallanko sen tunnustaa--mutta ei ainakaan minua ole mik??n ulkomailla matkustellessa liikuttanut enemm?n kuin se, kun kohtaa siell? jotakin kotimaista, jotakin ?omaa?, jotakin, joka n??ll??n, tuoksullaan tai muulla muistuttaa minua siit?, mit? kotona on. Ja ilostus, h?mm?stys on kahdenkertainen, jos tuo tuttu esiintyy jotenkuten kirkastuneena, jalostuneena semmoiseksi, miksi kotoinen luonto tai kotoiset olot voisivat kehitty?, jos niit? osattaisiin ihmisk?sin ja ihmisaattein kirkastaa ja jalostaa.
Mutta juna on pys?htynyt--pys?htynyt siksi, ettei se p??se en?? sen edemm?. Laakso on kapenemistaan kaventunut, vuoren sein?t k?yneet jyrkemmiksi, m?en huiput lumisemmiksi, ne ovat kupeelta kiertyneet eteen ja seisovat sein?n? vastassa, muodostaen umpipohjukan. Ollaan siin?, mihin on pyritty, etsim?ss?mme tyrolilaisessa