Minkä mitäkin Tyrolista | Page 5

mielens? milloinkin tekee. Etel? ja pohjola erilaisine kauneuksineen ja kasvullisuuksineen ovat siell? niin l?hekk?in, ett? kun h?n soutelee purressaan jollakin noista monista j?rvist??n, joiden vesi on niin kirkasta kuin V?limeren, tai istuu jossakin rantalehdossa kukkivien mantelipuiden siimeksess?, voi h?n siit? silm?ns? nostamalla n?hd? ylemp?n? vuoren rinteell? pohjolan kuusimets?n lumikenttien keskess? ja rekien liukuvan rinteit? pitkin. Ja kun h?n astuu junaan ja tekee sill? pienen kierroksen maansa ymp?ri, voi h?n muutamien tuntien kuluessa siirty? miltei troopillisesta helteest? seutuihin, joissa ilma on niin viile? ja puhdas kuin Lapin tuntureilla. H?n voi samana p?iv?n? soutaa venheell? ja reell? ajaa, viilett?? polkupy?r?ll? ja suksella hiiht??.
* * * * *
Oleskelin tuonnottain muutamia p?ivi? er??ss? Sveitsin suosituimmista seuduista. Paikka oli Genevej?rven pohjoispuolella oleva Clarensin kaupunkikyl?, joka on kahden v?h?n suuremman pikkukaupungin, Veveyn ja Montreux'n, v?lill? ja jota toisella puolen rajoittaa Geneven j?rvi, toisella korkeat alpit. Se paikka on yksi ihanimpia ja mukavimpia ihmisten olinpaikkoja. Ilmanala on t?ll? rannalla j?rve? niin lauha kuin V?limeren rannoilla. Korkeat alpit suojaavat sit? kylmilt? tuulilta, jotka puhaltavat yli. Kapea rantakaistale, jolle kaupungit, huvilat ja hotellit ovat rakennetut, muistuttaa sekin ?Rivieraa?. Kaikkialla kohoo loitompana kahden puolen lahtea ikuisen lumen peitt?m?t vuoret. Eiv?tk? ne kuitenkaan Clarensin puolella j?rve? ole niin jyrk?t ja jylh?t, ett? olisivat asumattomiksi j??neet. H?ipyviss? korkeuksissa, jonne tiet ja polut mutkitellen kohoavat ensin l?pi viinitarhojen, sitten peltojen ja puutarhain ja metsien ja lopulta l?pi alppiniittyjen, n?kyy aina kasvullisuuden rajalla, jopa sen yl?puolellakin ihmisten asumuksia: linnoja ja upeita hotelleja, maalaiskyli? ja kaikkein ylinn? karjamajoja metsikk?jen laidoissa.
Tulin sinne loppupuolella toukokuuta pienelle, somalle rautatieasemalle, josta l?hdin k?yskentelem??n j?rven rantaa noudattelevaa katua.
Se kulki kilometritt?in tasaista, kaareutuvaa rantaa ohi hotellien, huvilain ja l?pi kaupunkien, jotka ovat niin kaitaisia, ett? niill? on t?m? katu ainoana katunaan, jota my?ten kaikki liike, k?velev?in ja ajavain, kulkee. Siell? t??ll? v?h?n leve?mm?ss? paikassa erottaa kadun rannasta jonkin hotellin tontti puistoineen. Toisin paikoin muodostuu katu pienoiseksi toriksi, mink? laitaan laivat laskevat. T?lt? katutielt? kohoaa aina v?h?n p??ss? poikkikatu, useimmiten portaiden muodossa, ylemp?n? vuoren rinteell? oleviin taloihin ja katkaisee sen joskus silta, jonka alitse huimaava vuorivirta hyrskyy, py?ritt?en myllyj? ja pienempi? tehtaita. Tuon tuostakin pyyhk?isee sit? my?ten ohitse keve? s?hk?raitiovaunu, mutta hiukan ylemp?n? jyry?? junia vuoren rinteeseen rakennettua rataansa. Tie jatkuu viimein ulos maaseudulle, j?rven p??h?n Rh?ne-virran niskaan, josta se haarautuu kahtia, toinen puoli l?htien viljavaa laaksoa my?ten, toinen j?rven toista rantaa, miss? vuoren rinteet ovat jyrk?t ja asumattomat.
Pitkin kaikkia rantoja on laitureita, joihin yht?mittaa kulkevat laivat laskevat j?rve? kiert?ess??n. Ne ovat mukavia, leveit? rataslaivoja, yksinomaan huviretkeilij?it? varten rakennetuita. Niiden alituisena teht?v?n? on viiletell? pitkin Genevej?rven pintaa paikasta paikkaan ja tarjota tilaisuutta vesill? vierimiseen.
Yksi niist? saapuu juuri rantaan. Vihre?n vaalea vesi helmeilee kuin samppanja laivan siipien alla. Ei ole Geneven vesi meik?l?ist? arkivett?. Se on juhlavett?, on kuin se ei olisi olemassa k?yt?nn?llist? laivakulkua varten, vaan eritt?in tilattua n?it? huvipursia keinuttelemaan. Laivan pohja kuultaa sen l?pi, laivasillan arkut ja paalut n?kee pohjaan asti, ja kun rannoilla parveilevat joutsenet sukeltavat p??ns? veteen, n?kyy kaulan koukistus veden alla yht? hyvin kuin sen p??ll?kin.
Laiva l?htee kulkemaan rannikkoa pitkin, ottaen yh? uusia matkustajia. Asetumme kannelle mukaviin sohviin, selk?kenoon niinkuin teatterin nojatuoliin.
Ja esirippu nousee.
Se on vain koristekappale, kulissin?ytelm?, joka esitet??n, mutta jonka kukin saa t?ytt?? ja panna siihen omain mielialainsa sis?ll?n. Kun laiva on k?ynyt kaikki pohjoisrannan laivasillat, l?htee se oikaisemaan yli j?rven sen toiselle puolelle, ja silloin esiintyy, rannasta poistuessa, j?rven p??ll? oleva vuoristo kaikessa komeudessaan. Alimpana etualalla j?rven pinnan tasalla on siin? ensiksikin tuo rannikko kylineen ja kaupunkeineen sulautuen kuin kirjavaksi p??rmeeksi takana olevan vuoren rinnan liepeeseen. Vuoren rinta on kuin poimuihin heitetty viheri? verhostin, johon on kirjailuina siroteltu pieni? kyl?- ja talot?pli?, josta nurmirinteet ja mets?t ja avop??t kalliot erottaa vain niiden eri v?rist? ja josta auringon valoa heijastava ikkuna, lasiparveke tai sinkkikatto v?lkk?? kuin jalokivi samettityynyn keskest?. Ylinn? katoo vihreys ja muuttuu harmaan punertavaksi kalliosein?ksi ja sen yl?puolella alkaa lumivaippa.
Ja kun silm? on kerran siihen seisottunut, ei se siit? irtaudu. Unohtuu ?sken ihailemani kirkas vesi, unohtuu kaupungit ja mahtavat vuorensein?t, en n?e mit??n muuta, en v?lit? muuta katsella kuin noita taivaiden rajalla heloittavia lumihuippuja. Eih?n ole mit??n niin ihanaa, niin puhdasta, niin ihanteellista luonnossa kuin luminen kentt?, hienoinen kimmeltelev? hanki. Kaikki maisemat, yksitoikkoisimmatkin, rumimmatkin ovat talvisen vaipan alla kauniit. Mutta monin kerroin kauniimmat ne ovat tuolla korkeuksissa, yhteydess? _t?m?n_ maiseman kanssa, joka alkaa t??lt? t?st? j?rvest? ja p??ttyy tuonne. Ilman noita valkeita huippuja tuolla, joita ei aina voi pilvist? erottaa ja jotka niin n?kyv?sti, niin suoranaisesti yhdist?v?t maan taivaaseen, olisi koko maisema ep?onnistunut, typistetty, keskentekoinen, niinkuin se on mielest?ni niiss? vuorimaissa, miss? ei ole ikuista lunta. Lumettomat, korkeat vuoret vaikuttavat rauhattomasti, vaikuttavat niinkuin joku, joka on pyrkinyt p??maaliinsa eik? ole p??ssyt sinne, vaan joka kuitenkin r?yhke?sti k?yrist?? selk??ns?. Lumettomat vuoret ovat j?ttil?isi?, titaaneja, jotka turhaan koettavat taivasta valloittaa. Lumihuippuinen alppi on kuin autuas, joka on p??ssyt, minne on pyrkinyt, ja sielt? ylisist? taivahista suopein ja sovinnollisin silmin katselee alisihin maaemihin. Jylhyys katoaa maisemasta,