Mehiläisten elämä | Page 8

mik? on irti, kiinnitet??n, sein?t kiillotetaan ja valo estet??n tunkeutumasta sis??n, sill? mehil?iset ty?skentelev?t mieluimmin melkein pilkkopime?ss?, jossa niit? opastavat niiden verkkosilm?t tai kenties tuntosarvet; n?iss? n?et luullaan tuntemattoman, pimeyden syvyyksi? tunnustelevan ja mittaavan aistin sijaitsevan.

VIII
Ne kykenev?t niinmuodoin edelt?p?in arvaamaan kaikki ne vaarat, jotka niit? uhkaavat niiden el?m?n vaarallisimpana p?iv?n?. T?n??n n?et tuo suuri tapaus ja kaikki ne kenties aivan ihmeelliset sattumat, joita se mahdollisesti tuo mukanaan, t?ytt?? kokonaan niiden mielen, eik? niill? ole aikaa nyt lennell? puutarhoissa ja niityill?,--ja saattaa tapahtua, ett? huomenna, ylihuomenna sataa tai tuulee, ett? pienet siivet kangistuvat vilusta, ett? kukat eiv?t avaa teri?ns?. Ilman t?t? ennakolta-harkitsemisen kyky? uhkaisi niit? n?l?nh?t? ja kuolema. Kukaan ei tulisi niiden avuksi, eiv?tk? nek??n rukoilisi kenenk??n apua. Toisen pes?n asukkaat eiv?t tunne toisen asukkaita, eiv?tk? ne auta toinen toistansa. Tapahtuupa joskus, ett? mehil?ishoitaja asettaa pes?n, johon h?n on ottanut vanhan kuningattaren ja sit? ryp?leen? ymp?r?iv?n parven, aivan sen pes?n viereen, jonka ne ?skett?in ovat j?tt?neet. Jos niit? kohtaisi mik? onnettomuus tahansa, niin ne n?ytt?v?t yht?kaikki ikiajoiksi unohtaneen entisen kotinsa rauhan, uutteran onnen, pohjattomat rikkaudet ja turvallisuuden, ja jokainen niist? kuolee mieluummin kylm??n ja n?lk??n onnettoman kuningattarensa luona kuin palaa syntym?taloonsa, josta ehk? niiden entisen uutteruuden luoman ylellisyyden sulotuoksu tunkeutuu niiden nykyiseen kurjuuteen.

IX
Sit? ei ihminen varmaankaan tekisi, v?itett?nee; siin? on muka yksi niit? tosiasioita, mitk? todistavat ettei t?ss? elinj?rjest?ss?, kaikista sen ihmeist? huolimatta, kumminkaan ole ymm?rryst? eik? todellista itsetajuntaa. Mit?p? me siit? tied?mme? Lukuunottamatta sit? sangen luultavaa seikkaa, ett? toisilla olennoilla on toisenlainen j?rki kuin meill?, j?rki joka saa aikaan hyvin toisenlaisia, mutta ei silti alempiarvoisia tuloksia, niin kykenemmek? me, jotka alati pysyttelemme ahtaan inhimillisen n?k?piirimme rajoissa, arvostelemaan kaikkia hengen ilmi?it?? Jos vain n?emme kahden tai kolmen henkil?n puhelevan ja viittoilevan ikkunan takana, kuulematta mit? he toisilleen sanovat, on meid?n jo sangen vaikeata aavistaa heid?n ajatuksensa johtolankaa. Luuletteko, ett? Mars tai Venus t?hden asukas vuoren huipulta katsellessaan kaupunkiemme kaduilla ja toreilla liikkuvia pieni?, mustia pisteit?, joita me ihmiset olemme suunnattomassa avaruudessa, liikkeittemme, rakennuksiemme, kanaviemme ja koneittemme nojalla saisi tarkan k?sityksen j?rjest?mme, siveydest?mme, rakkautemme, ajatustapamme, toivomme laadusta, sanalla sanoen sisimm?st? todellisesta olemuksestamme? H?n tyytyisi merkitsem??n muutaman jonkunverran h?mm?stytt?v?n tosiseikan, niinkuin me teemme mehil?isten suhteen, sek? tekisi siit? luultavasti yht? ep?varmoja ja harhaan vievi? johtop??t?ksi? kuin me.
Joka tapauksessa h?nen olisi sangen vaikea keksi? "noissa pieniss?, mustissa pisteiss?" se ylev?, siveellinen tahdonsuunta ja ihmetelt?v? yksimielisyyden henki, joka mehil?ispes?ss? ilmenee. "Mihin he pyrkiv?t?" kysyisi h?n vuosikausia ja vuosisatoja niit? tarkasteltuaan. "Mihin he t?ht??v?t? mik? heid?n el?m?ns? keskipiste ja tarkotusper? on? Ovatko he jonkun jumalan k?skyjen alaisia? En n?e mit??n, joka heid?n askeliaan ohjaisi. T?n??n ne n?ytt?v?t rakentavan ja kokoovan kaikenlaisia pikkuisia esineit? huomenna ne j?lleen h?vitt??kseen ja hajottaakseen. He kuljeksivat sinne t?nne, kokoontuvat ja hajaantuvat, mutta tiet?m?t?nt? on, mit? he oikeastaan haluavat. Heid?n el?m?ns? tarjoo n?ht?v?kseni monta selitt?m?t?nt? ilmi?t?. Niinp? n?kee sellaisiakin, jotka eiv?t juuri ensink??n liikahda paikaltaan. Heid?t tuntee heid?n loistavammasta asustaan, usein he my?s ovat muita kookkaampia. He asustavat kymmenen tai kaksikymment? kertaa suuremmissa, taidokkaammissa ja ylellisemmiss? asunnoissa kuin muut. Siell? he nauttivat joka p?iv? tuntikausia, toisinaan my?h?iseen y?h?n saakka kest?vi? aterioita. Kaikki, jotka heit? l?hestyv?t, n?ytt?v?t heit? kunnioittavan. Ravintoaineiden tuojat tulevat naapuritaloista, viel?p? kaukaa maaseudultakin heille lahjojansa tarjoomaan. T?ytynee kai otaksua, ett? he ovat v?ltt?m?tt?m?n tarpeellisia ja tekev?t 'lajille' t?rkeit? palveluksia, jos kohta meid?n tutkimuskeinomme eiv?t viel? ole antaneet tarkkoja tietoja n?itten palveluksien laadusta. Toisia taas n?kee lakkaamatta vaivalloisesti raatavan suurissa taloissa, jotka ovat t?ynn? py?rivi? rataksia, pimeiss? sopissa, satamien ymp?rill? ja pienill? maatilkuilla, joita kaivelevat auringon noususta sen laskuun saakka. Kaikki saattaa meid?t otaksumaan, ett? t?m? raataminen on rikoksellista. Heid?n t?ytyy n?et asua ahtaissa, likaisissa ja puutteellisissa h?kkeleiss?. He ovat jollakin v?ritt?m?ll? kudoksella verhotut. Niin suuri n?ytt?? heid?n intonsa olevan tuohon vahingolliseen tai joka tapauksessa hy?dytt?m??n ty?h?ns?, ett? he tuskin suovat itselleen aikaa sy?miseen ja nukkumiseen. Luvultaan on heit? tuhat kertaa enemm?n kuin edell?mainittuja. Merkillist? on, ett? laji on voinut s?ily? meid?n p?iviimme saakka sen kehitykselle niin ep?suotuisissa olosuhteissa. Sopii muuten lis?t?, ett? lukuunottamatta tuota omituista kiintymyst? vaivalloiseen ty?h?n he n?ytt?v?t s?vyisilt? ja kuuliaisilta ja tyytyv?t niiden t?hteisiin, jotka n?ht?v?sti ovat rodun suojelijoita ja kenties pelastajia."

X
Eik? ole h?mm?stytt?v??, ett? mehil?ispes?, jonka t?ten ep?selv?sti n?emme ik??nkuin toisen maailman korkeuksilta, jo ensi n?kem?lt? antaa meille varman ja syv?n vastauksen kysymyksiimme? Eik? ole ihmetelt?v??, ett? sen varmapiirteiset rakennukset, sen tavat ja lait, sen taloudellinen ja valtiollinen j?rjestys, sen hyveet, viel?p? sen julmuudetkin n?ytt?v?t meille v?litt?m?sti sen aatteen tai jumalan, jota mehil?iset palvelevat, aatteen tai jumalan, joka ei ole v?himmin oikeudenmukainen eik? v?himmin j?rjellinen, mink? voisi mieless??n kuvailla, vaikka se kenties onkin ainoa, jota me emme viel? ole totisesti palvelleet,--tarkotan tulevaisuutta? Koetamme joskus ihmiskunnan historiassa arvioida jonkun kansan tai rodun siveellist? voimaa ja suuruutta emmek? l?yd? muuta mittakaavaa kuin sen ihanteen pysyv?isyyden ja suuruuden, jota ne tavottavat, ja sen itsens?kielt?ymisen, jolla ne sille antautuvat. Olemmeko useasti kohdanneet ihannetta, joka olisi suuremmassa m??rin Kaikkeuden pyrkimysten mukainen, joka olisi j?rk?ht?m?tt?m?mpi, ylev?mpi, ep?itsekk??mpi ja selv?piirteisempi, sek? itsekielt?myst?, joka