Mehiläisten elämä | Page 7

kadottamaan kunnioituksen toisen omaisuutta kohtaan, kiihottaa sit? ry?st??n, totuttaa sit? vallotuksiin ja joutilaisuuteen, siten tehden siit? vitsauksen kaikille l?hiseutujen pienille yhteiskunnille. Jos mehil?inen on tullut huomanneeksi, ett? vaivalloinen ty? kaukana kedon kukkasten keskuudessa, joita t?ytyy verottaa satoja saadakseen kokoon yhdenk??n hunajapisaran, ei ole ainoa eik? mukavin rikastumisen keino, jos se oivaltaa, ett? on helpompi hiipi? varkain huonosti vartioituihin kaupunkeihin, tai v?kivallalla tunkeutua heikkoihin, puolustukseen kykenem?tt?miin, niin se piankin kadottaa k?sityksen suurenmoisesta, mutta s??lim?tt?m?st? velvollisuudestaan, joka tekee sen kukkien siivekk??ksi orjaksi luonnon sopusointuisessa h??j?rjestyksess?; ja silloin on useinkin vaikea johdattaa turmeltunut kansa j?lleen oikealle tielle.

V
Kaikki osottaa, ettei kuningatar, vaan pes?n henki m??r?? parveilun. Kuningattaren laita on sama kuin johtavien henkil?iden ihmisten keskuudessa. Ne n?ytt?v?t antavan k?skyj?, mutta tottelevat itse korkeampia ja selitt?m?tt?m?mpi? k?skyj? kuin ne, joita itse jakelevat alamaisilleen.--Kun t?m? henki on hetken m??r?nnyt, on sen t?ytynyt julistaa p??t?ksens? aamun koittaessa, kenties p?iv?? tai kahta ennen l?ht??, sill? tuskinpa aurinko on juonut kasteen ensi pisarat, kun ylt'ymp?ri surisevaa kaupunkia huomaa erinomaista levottomuutta, jonka suhteen mehil?ishoitaja harvoin erehtyy. Toisinaan miltei tekisi mieli sanoa siin? olevan taistelua, ep?r?imist?, per?ytymist?. Sattuu todellakin, ett? useita p?ivi? per?tysten tuo kullankarvainen, l?pikuultava parvi kohoaa lentoon ja laskeutuu j?lleen ilman n?kyv?ist? syyt?. Muodostuuko kenties sin? hetken? taivaalla pilvi, jota me emme n?e, mutta jonka mehil?iset huomaavat, vai nouseeko heid?n mieless??n katumus? Keskustellaanko surisevassa neuvottelukokouksessa l?hd?n v?ltt?m?tt?myydest?? Emme tied? siit? mit??n, emme my?sk??n, mill? tavoin pes?n henki ilmottaa p??t?ksens? joukolle. Jos kohta onkin varmaa, ett? mehil?iset ilmottavat ajatuksensa toinen toisilleen, emme kuitenkaan tied?, tekev?tk? ne sen samalla tavoin kuin ihmiset. Emme my?sk??n tied?, kuulevatko mehil?iset t?m?n hunajatuoksuisen surinan, t?m?n kauniitten kes?p?ivien huumaavan huminan, joka on mehil?ishoitajan suurimpia nautintoja, t?m?n ty?n juhlavirren, jonka s?vel nousee ja laskee pes?n ymp?rill? hetken kristallikirkkaudessa ja joka meist? tuntuu puhjenneiden kukkien riemulaululta, niiden onnen ylistysvirrelt?, sulotuoksujen kaiulta, valkoneilikkojen, ajuruohon, meiramin ??nelt?. Niill? on kuitenkin kokonainen s?velsarjansa, jonka mekin varsin hyvin voimme erottaa ja joka ulottuu uhkan, vihan ja ep?toivon sora??nist? korkeimman onnen sulosointuihin. Niill? on kuningattaren laulu, runsauden riemulaulu, ja valitusvirret; niill? on viel? nuorten ruhtinattarien venytetyt salaper?iset sotahuudot, jotka kaikuvat h??lennon edellisiss? taisteluissa ja veril?ylyiss?. Onko t?m? kaikki vain sattuman luomaa soittoa, joka ei hipaisekaan niiden sis?ist? ??nett?myytt?? Varmaa on, etteiv?t ne kiinnit? huomiota meluun, jonka me saamme aikaan niiden asunnon ymp?rill?. Ne arvelevat kenties, ett? t?m? h?lin? ei koske niiden maailmaa eik? siis ansaitse huomaamista. Todenn?k?ist? on, ett? me puolestamme kuulemme vain h?vi?v?n pienen osan niiden puheesta sek? ett? niiden k?ytett?viss? on suuri joukko s?veli?, joita meid?n aistimemme eiv?t kykene tajuamaan. Joka tapauksessa saamme vasta n?hd?, ett? ne kykenev?t ymm?rt?m??n toisiansa ja neuvottelemaan, useinpa h?mm?stytt?v?n nopeasti. Kun esimerkiksi suuri hunajan ry?st?j?, suunnaton Sphinx Atropos, tuo kammottava perhonen, jolla on sel?ss??n p??kallon kuva, tunkeutuu pes??n, salaper?isi?, vastustamattomia, sille omituisia loitsujansa hyristen, niin uutinen kiert?? paikasta paikkaan, koko kansa s?ps?ht?? kauhusta oven vartiasta viimeisiin ty?mehil?isiin saakka, jotka tuolla syvemp?n? ovat viimeisi? kennokakkuja valmistamassa.

VI
Kauan on oltu sit? mielt?, ett? n?m? viisaat hunajahy?nteiset, jotka tavallisesti ovat niin s??st?v?iset, j?rkev?t ja eteens? katsovat, hylj?tess??n kuningaskuntansa aarteet antautuakseen tuntemattomille vaiheille alttiiksi toimivat salliman tuottaman mielett?myyden vallassa, totellen koneentapaista vaistoa, lajin lakia, luonnon kaikkivaltiasta k?sky?, voimaa, joka kaikilta olijoilta on k?tkettyn? ajan juoksevaan virtaan.
Olipa sitten kysymys mehil?isist? tai meist? itsest?mme, niin sanomme sallimaksi kaikkea, mit? emme viel? ymm?rr?. Mutta nyky??n mehil?ispes? on paljastanut meille kaksi tai kolme t?hdellist? salaisuuttaan, ja on k?ynyt ilmi, ettei t?m? l?ht? ole vaistomainen eik? v?ltt?m?t?n. Se ei ole mik??n sokea, sattumuksen aiheuttama maasta muutto, vaan harkitulta n?ytt?v? uhri el?v?n polven puolelta nousevan hyv?ksi. Mehil?ishoitajan tarvitsee vain surmata nuoret, viel? liikkumattomat ruhtinattaret niiden kammioihin ja samalla suurentaa yhteiskunnan varastoaittoja ja makuukammioita, jos n?et toukkien ja koteloiden lukum??r? on suuri, niin heti tuo tulokseton h?lin? painuu alas tottelevaisen sateen kultapisaroiden lailla; mehil?iset lentelev?t kukasta kukkaan jokap?iv?isess? ty?ss??n, ja vanha kuningatar, joka--tultuaan nyt tuiki v?ltt?m?tt?m?ksi--ei toivo eik? pelk?? en?? seuraajaa, kielt?ytyy, vapautuneena huolistaan vasta syntyv??n toimintahaluun n?hden, n?kem?st? sin? vuonna auringon valoa. Se ryhtyy uudelleen levollisesti pes?n pimeydess? ?idin teht?v??ns? ja laskee kierreviivaa kulkien kennosta kennoon, unohtamatta ainoatakaan, pys?htym?tt? hetkeksik??n, kaksi-, kolmetuhatta munaa p?iv?ss?.
Mit? muuta sallimantapaista t?ss? on kuin t?m?n p?iv?n sukupolven rakkaus nousevaa kohtaan? Sama sallimus on olemassa ihmiskunnassakin, joskin sen voima ja ulottuvaisuus siin? on pienempi. Se ei aiheuta ihmiskunnassa noita t?ydellisi?, yksimielisi? uhrautumisia. Mik? se laajan?k?inen sallimus on, jota me tottelemme niinkuin mehil?iset sallimustansa? Emme sit? tied?, emmek? tunne olentoa, joka katselee meit? samalla tavoin kuin me katselemme mehil?isi?.

VII
Mutta ihminen ei h?iritse tapauksien kulkua siin? pes?ss?, jonka olemme valinneet tarkastettavaksemme, ja kauniin kes?p?iv?n viel? kostea l?mp?, joka verkalleen etenee ja jo ulottaa s?teit??n puittenalle, jouduttaa l?hd?n hetke?. Kaikkialla kultaisissa k?yt?viss?, jotka erottavat yhdensuuntaiset sein?t toisistaan, tekev?t ty?mehil?iset viimeisi? matkavalmistuksiansa. Ensinn?kin kukin niist? ottaa mukaansa hunajaa ev?iksi viiden tai kuuden p?iv?n varalle. T?st? hunajastaan ne valmistavat viel? selitt?m?tt?m?n kemian avulla tarpeellisen vahan, jotta voisivat heti ryhty? uuden pes?n rakentamiseen. Ne varustautuvat sit?paitsi riitt?v?ll? m??r?ll? kittausvahaa, joka on jonkunmoista pihkaa, jolla uuden asunnon raot tukitaan, kaikki,